Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimit ja tuloksekas yritys

Kirjoitettu 09.03.13
Esseen kirjoittaja: Elmo Jussinoja
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tiimit ja tuloksekas yritys
Kirjan kirjoittaja: Jon R. Katzenbach & Douglas K. Smith
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olipa taas unelias kirja. Puolet tekstistä meni saman tien ohi silmien. Kirjassa oli vain selkeästi yksi pääpointti. Tiimit eivät synny halusta synnyttää tiimejä. Tiimit syntyvät suoritusten myötä. Ne ketkä haluavat synnyttää tiimejä tiimien vuoksi luovat yleensä valetiimejä. Suoritukset ovat ainoa ihmelääke tiimeihin. Suoritustason pitää olla myös tarpeeksi haastava. Haasteet ovat kuin raudan takominen. Jokainen uusi isku lujentaa ja vahvistaa. Jos rautaa vain naputtelee niin seppä rupeaa menettämään mielenterveytensä ja ongelmia rupeaa ilmenemään, koska rauta ei tunnu millään muovautuvan. Seppä ei onnistu päihittämään estettä ja todennäköisesti lopulta lopettaa työnsä ja kyynistyy koko sepän hommaa kohtaan.  Harmi vain, että tämä ei vielä riitä kahteen kirjapisteeseen niin yritetäänpä vielä lisää löytää hyviä pointteja tästä kirjasta.

Yksi ominaisuus mikä on hyvissä tiimeissä ja tuntuu, että yleensäkin tämä ominaisuus on kaikkialla missä asiat ovat hyvin. Nimittäin hauskuus ja hauskuudenpito! Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien pitäisi olla parhaita kavereita ja ”hali hali pusi pusi” ihmisiä. Kyse on enemmänkin, että pystyy kunnioittamaan muita ja kaikki tiimin jäsenet ovat ansainneet suorituksilla paikkansa tiimissä.

Yksi toistuva väite kirjassa on, että silloin kun vaaditaan erinomaisia tuloksia tai huipun ylittäviä tuloksia niin tiimit ovat siihen ainoa keino. Kuitenkaan en havainnut tälle konkreettisiä perusteluja missään vaiheessa kirjaa. Tuli enemmänkin sellainen fiilis, että nämä kirjoittajat ovat päättäneet tiimien olevan ylivertaisia ja lukijan on vain uskottava se, koska hekin uskovat siihen. Kuitenkin monesti puhuttiin, että työryhmäkin voi olla tehokas ja aina ei kannatakaan muuttaa työryhmää tiimiksi jos ei ole tarvetta kohottaa tulosten tehokkuutta sinne korkeimmalle huipulle. Mistä hemmetistä joku voi muka tietää, että työryhmät ei koskaan voi päästä korkeammalle kuin tiimit. Itselleni kaikki puheet aina tiimeistä, ryhmistä ja työryhmistä ovat saaneet pääni pyörälle. Tuntuu, että aina puhutaan samasta asiasta, mutta jostain syystä samalle asialle on haluttu luoda hieman erilainen merkitys joka nostaa toisen sanan korkeammalle kuin toisen. Tiimi-sanaa arvostetaan ja ryhmä-sanan päälle heitetään mällit. Ristiriitaisuudet sanojen suhteen vain vahvistui kirjaa lukiessa. Nimittäin yritysmaailmassa olevia tiimejä ei saa rinnastaa urheilumaailman tiimeihin. Tämä on kuulemma yksi yleisimmistä virheistä mitä ihmiset tekevät. Yritysmaailman tiimit eivät nimittäin treenaile aina keskenään ja asu samoissa tiloissa ja ole parhaimpia kavereita. Ne ovat kasa ihmisiä, jotka haluaa ponnistella yhteisen tavoitteen eteen ja he tekevät joitain asioita yhdessä ja osan töistä itsekseen. Toivottavasti keksitään tulevaisuudessa selkeästi eri sanat eri asioille, eikä käytetä synonyymeja. Kuitenkin kaikkien noiden pohjalla on ihmisjoukko joka yrittää tehdä jotain yhdessä tai liittyy jollain tavalla toisiinsa. Heidän käyttämät metodit ovat hieman erilaisia ja sitten niitä luokitellaankin hifistelymäiseen tyyliin eri lokeroihin ja arvoasteikoihin. Itse uskon, että tulevaisuudessa keksitään vielä tehokkaampi tapa ihmisille työskennellä yhdessä ja sanat tulevat taas muuttumaan. Voi jukoliste millaista sekosoppaa tästäkin kappaleesta tuli. Voisi luulla, että kirjoittaja on aineissaan.

Monta kirjassa olevaa  asiaa oli tuttuja, koska tiimiakatemia noudattaa samoja tapoja. Ehkä siksi välillä oli  vaikea koittaa imeä tietoa, koska kaikki tuntui niin tutulta. Kuitenkin yhden havainnon tein. Kirja on pakollinen kaikille luettava, mutta mieleeni tuli vain kirjan jälkeen, että onkohan kukaan lukenut tätä akatemialla??? ja miksi kysyn näin? Yksinkertaisesti siksi, että alussa esitetty kiteytyskin kertoo, että jos haluaa vain luoda tiimejä niitä ei synny. Tiimit syntyy suorituksista ja tarpeeksi kovista haasteista. Jos miettii Priimankin alkuaikoja niin enemmän on laitettu huomiota tiimi sanan oivaltamiseen kuin oikeisiin suorituksiin. Ainoat yhteiset suoritukset olivat pandan tehtaalla. Okei no sehän kuulostaa hyvältä, mutta suoritusten pitäisi sisältää myös haasteita -> no tämähän ei karkin lajittelussa tietenkään täyty. Toinen virhe kirjan mukaan on jumiutua ihmisten välisiin suhteisiin. Kaikista yritettiin tehdä kavereita keskenään ja ihmissuhdehuolet veivät kaiken huomion suorituksista. Ei tajuttu, että yhteisten suoritusten avulla ne olisivat hälvenneet. Ei ollut suorituksia, ei ollut yhteisiä ponnisteluja, ei ollut yhteistä vastuuntuntoa, ei ollut kunniaa, ei ollut yhteistä tavoitetta ja kohta kerron mihin tämä kaikki on johtanut. Mutta tosiaan akatemian alussakin tiimi sana on nostettu korokkeelle ja sitä pidetään itsestään selvyytenä. Moni ajattelee alitajuntaisesti :”olemme tiimiakatemialla niin totta kai me ollaan tiimi”. Eikö kukaan koskaan kyseenalaista tiimisanaa? Olenko ainoa ja yksinäinen sekopää joka mesoaa esseepankissa kirjasta jota jaksoi hädin tuskin lukea loppuun. Kirjassa olleet määritelmät eri tiimeille ovat aika rankkaa luettavaa. Näköjään olen kuitenkin harvinaisuus, koska en ole sokeana lukenut kyseistä sivua 107.

Järjestys menee näin

  1. Työryhmä
  2. Valetiimi
  3. Potentiaalinen tiimi
  4. Todellinen tiimi
  5. Huipputiimi

Lukekaapa ”Työryhmän” määritelmä:

”Tällä ryhmällä ei ole merkittävää lisäsuoritusten tarvetta tai mahdollisuutta, jonka vuoksi siitä pitäisi tulla tiimi. Jäsenet ovat keskenään vuorovaikutuksessa lähinnä vaihtaakseen tietoja, näkökantoja tai parhaita menettelytapoja ja tehdäkseen päätöksiä, jotka auttavat kutakin jäsentä suoriutumaan oman vastuualueensa tehtävistä. Sen ohella ei ole mitään realistista tai todella toivottua ”pienryhmän” yhteistä päämäärää, lisäsuoritustavoitteita tai yhteisiä työtuloksia, jotka vaatisivat tiimiratkaisua tai yhteisvastuuta”.

Mielestäni määritelmä osoittaa aika selkeästi, että Priima on työryhmä ja varmasti moni muukin Akatemian tiimeistä voisi harkita uudestaan omaa tilannettaan. Tämä ei kuitenkaan ole huonoasia. Kuten kirjassa sanottiin niin työryhmäkin voi olla tehokas, mutta huippusuoritukset voi unohtaa. Akatemian jälkeen kuitenkin on omillaan niin itseänihän ja omia taitoja tässä koulutan. Muutenkin jos pohdin tätä koko kirjoitelmaa niin ehkä pointtina on ollut herätellä pohdintaa siitä, että kannattaako tiimisanaa viljellä kaikkialla itsestään selvyytenä ja voisiko opetusmetodeja pohtia uudelleen varsinkin ensimmäisen vuoden suhteen. Ensimmäinen vuosi on määrännyt, että Priimastakaan ei voi syntyä enää tiimiä. Kukaan ei halua synnyttää siitä tiimiä, koska ei ole havaittu oman kokemuksen kautta sitä toimivaksi. Vähän kuten kirjassakin sanotaan, että monesti ollaan kyynisiä tiimiratkaisua kohtaan jos pohjalla on huonoja kokemuksia sen toimivuudesta, eli ei nähdä sitä mahdollisuutta, että toimiessaan se veisi tulokset huipulle.

Kuitenkin kaikki edellä mainittu osoittaa, että tiimit kuten työryhmätkin ovat vain sanahelinää. Kaikkien ihmisten ryhmät, jotka tekee yhdessä jotain ovat aina erilaisia riippuen yksilöistä. Jos haluaa sitä väkisin lokeroida niin kaikki ovat tiimejä yhtä paljon kuin ne ovat ryhmiä ja kuka määrää sen rajan jolloin ryhmästä tulee tiimi tai tiimistä tuleekin työryhmä. Tuloksilla ja toimivilla tavoilla pitäisi olla enemmän merkitystä kuin kyseisellä lokeroimisella. Tätä voisi verrata siihen kun nykyään kaikille eri bändeille keksitään oikein keksimällä omat musiikkialalajien nimet. Eikö pitäisikin vain keskittyä siihen mikä kuulostaa hyvältä ja millä bändillä yhteistyö toimii jumalaisesti?

Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea tämän sekalaisen henkilön pyhiinvaelluksen ja laittakaahan valituksia/vastalauseita tulemaan ja vaikka adminille ilmoitusta, että poistaa tämän mahdollisimman nopeasti esseepankista. En väitä, että olisin kaikkien asioiden suhteen oikeassa, mutta älykkyyteni on sen verran alhaisella tasolla, että kun jokin asia minua ihmetyttää minun on sitä pohdittava ja kysyttävä muilta miten se menee. Toivottavasti oudon henkilön maineeni kasvaa akatemialla ja kaikki rupeaa vieroksumaan minua julkisesti Savelan käytävillä. Tiedänpähän silloin ainekin osuneeni joltain osin oikeaan ja arkaan aiheeseen, mutta joskus on vain hyvä purkaa mielipiteitään kirjoittamisen kautta niin ei tarvitse sitä purkaa lyömällä ekaa vastaantulijaa vastapalloon (en tekisi oikeasti pahaa kärpäsellekään).

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!