Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimityön taivas vai helvetti?

Kirjoitettu 12.01.15
Esseen kirjoittaja: Kati Tikkanen
Kirjapisteet: 6
Kirja: 17 Indisputable laws of teamwork & Tunneäly työelämässä
Kirjan kirjoittaja: John C.Maxwell & Daniel Goleman
Kategoriat: 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimityön taivas vai helvetti?

 

Se tavallinen tarina: tulin Tiimiakatemialla, meidät jaettiin tiimeihin ja minusta tuli tiimiyrittäjä. Mikä tämä tiimi sitten on? Asiantuntijat ovat määritelleet tiimin seuraavasti:

”Tiimi on pieni joukko ihmisiä, joilla on toisiaan täydentäviä taitoja, jotka ovat sitoutuneet yhteiseen päämäärään ja yhteiseen toimintamalliin ja jotka pitävät itseään yhteisvastuullisena suorituksistaan” (Katzenbach & Smith 1993)

”Tiimi on ryhmä yksilöitä, jotka toimivat yhdessä tuottaakseen tuotteita tai palveluita, joista he ovat yhteisesti vastuussa”” (Mohrman et al 1997)

”Tiimi on ryhmä ihmisiä, jotka ovat hyvin riippuvaisia toisistaan pyrkimyksessään saavuttaa yhteinen tavoite tai saada joku tehtävä suoritetuksi” (Parker 1994)

Kolmen eri asiantuntijan määritelmä tiimistä kuvaa siis sen ryhmäksi ihmisiä, joilla on yhteinen päämäärä ja jotka ovat yhdessä vastuussa tuon päämäärän toteutumisesta.

Tämä on helppo allekirjoittaa: oma tiimini on kahden ja puolen vuoden aikana nähnyt muutamia mahtavia tiimityön huippuja: yhteinen matkamme Hollantiin ja siihen tarvittavan rahasumman yhteen kerääminen, jokavuotinen Projektipäivien asiakaspalvelusta vastaaminen sekä kummitiimimme ”tulikokeen” eli paljon suunnittelua, myyntiä ja työtä vaativan 24-tunnin innovointisession johon kuuluu Tiimiakatemian tyyliin upea spektaakkeli (jonka tänä vuonna toteutimme kahdessa eri paikassa ja loimme upean show’n yksityiskohtia unohtamatta). Nämä ovat niitä hetkiä, kun olen todella ylpeä tiimistä. Nimenomaan tiiminä, en vain siksi että siellä on mahtavia yksilöitä, vaan siksi että se toimii tiiminä.

Tämä essee kertoo John C.Maxwellin kirjasta 17 Indisputable Laws of Teamwork. Tunsin että avata hiukan että vaikka Maxwellin kirja antaakin kylmää kyytiä tämänhetkiselle tiimin tilalle, olemme kuitenkin joinakin hetkinä onnistuneet saavuttamaan upean tiimityön tason. On myös selvä, ettei tiimityö ole aina kuohuviiniä ja hattaraa, päinvastoin. Yhtä usein se on nokkosvihtaa, tulimuurahaisia ja hengen salpauttavia kylmiä suihkuja. Mutta yleensä tasapaksua arkea, jossa olemme päässeet toistemme kanssa sellaiselle tasolle että voimme lähinnä sulkea korvamme siltä mitä toinen oikeasti sanoo, heittää pari mitäänsanomatonta kommenttia ja sen jälkeen päätyä asialistalla seuraavaan päätökseen. Välillä käydään yhdessä istumassa iltaa porukalla, yleensä kuitenkin mieluiten omissa pienryhmissämme. Siellä saamme kaipaamamme tukea ja uskallamme tuoda esiin syvimpiä ajatuksiamme niin mahdollisista projekteista kuin elämämme suunnasta. Minusta se kuulostaa ihan perinteiselle ajatukselle työpaikasta. En siis yhtään loppujen lopuksi ihmettele, miksi tunnen suurta tarvetta nähdä muutama muukin organisaatio ennen ”oikeaan” työelämään siirtymistä. Ihan vain nähdäkseni, onko tämä sitä mitä odottaa.

Tämän esseen tarkoitus on siis kertoa oma tarinani, miten kuljin pitkän ja kivisen matkan ja miksi tajusin olevani surkea tiimiyrittäjä.

Aloitetaan kuitenkin Maxwellin kirjasta. Päätin kokeilla tätä kirjaa äänikirjana ja tuntuu että se tapa sopi minulle erittäin hyvin. Sain valtavia oivalluksia ja samalla pystyin vaikka kokkaamaan. Ihan siis vain vinkkinä niille kiireisille, Youtubesta löytyy paljonkin vastaa kirjallisuutta.

Mitkä kohdat tässä kirjassa siis erityisesti kolahtivat?

”The law of the big picture” eli ison kuvan laki.

–         Kaikki alkaa visiosta ja maalista. Tiimillä on oltava ne sillä ilman yhteistä, jaettua visiota päädytte todennäköisesti jonnekin muualle. Ja kuten alun lainaukset itseäni viisaammilta osoittivat, ilman yhteistä päämäärää ei ole tiimiä. On vain yksilöitä tekemässä omia juttujaan.

 

”Seize up the situation” eli tiedä missä kuljet

–         Mikä on tilanne nyt, mitä se voisi olla. Yksin suuret tavoitteet tuntuvat yleensä mahdottomalta, mutta oikean tiimin kanssa suuret tavoitteet inspiroivat. Myös suuria tavoitteita varten tulee asettaa eräänlaisia välietappeja, jolloin tiimi voi tarkastella työnsä tuloksia.

 

”Line up the need of resources” eli mieti mitä resursseja tarvitset

–         Kuten vuorikiipeilyssä, huipun saavuttamiseen tarvitaan oikeita fasiliteettejä. Tiimityöskentelyssä ne voivat olla esimerkiksi toimivat, tiimityöhön soveltuvat tilat. Omasta kokemuksesta voin sanoa että tarvitaan suurempia tiloja, joissa voidaan työskennellä yhdessä mutta myös pienempiä huoneita, missä taataan rauha esimerkiksi asiakassoittelulle. Jatkuvassa hälinässä työnteon tehokkuus laskee.

 

“Call up the right players” eli etsi oikeat pelaajat

–         Ilman oikeita ihmisiä et ole pääsemässä minnekään. Et voi voittaa huonoilla. Hyvässä tiimissä on erilaista osaamista ja erilaisia persoonia. Aivan kuin palapelin kokoamisessa: erilaisista palasista muodostuu upea kuva. Toisesta palapelistä eksynyt palanen ei sovi kuvaan. Tällöin tälle eksyneelle palapelille on löydettävä oma paikkansa.

 

“Step up for a higher lever”

–         Tämä tarkoittaa oman agendan hylkäämistä ja tiimiin sitoutumista. Ihmiset jotka ajattelevat vain itseään, eivät näe isoa kuvaa. Niin hankalaa kuin se on, intensiivisessä tiimityöskentelyssä tiimin etu ajaa minun edelle.

Maxwellin kiteytetyt ajatukset ovat helppoja kirjoittaa ylös mutta niiden pohtiminen aika kivuliasta ja aikaa vievää.  Maxwell puhuu paljon myös dream teamista eli unelmatiimistä, sellaisesta joka auttaa sinua saavuttamaan isomman tavoitteen johon on vaikeaa päästä yksin. Kesti pitkään tajuta että tämänhetkinen tiimini ei se unelmatiimini olekaan. Harvoinhan sellaista saa valmiiksi vaan on etsittävä ja testattava, sovinko tähän tiimiin. Unelmatiimi on taas ennemmin lähipiirisi tai sinuun vaikuttavat ihmiset. Heille voi olla rehellinen ja he ovat vastavuoroisesti rehellisiä sinulle. On siis ero siinä teetkö tiimissä töitä esimerkiksi palkkasi eteen vain haluatko tavoitella suurta unelmaasi tiimin avulla. Molempiin tapauksiin kirjasta on hyötyä. Ainakin se sai kirkastamaan ajatuksiani siitä että tiimityöskentely on edelleen sitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, mutta en myöskään ole valmis vain hyväksymään sitä, että tiimi ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Näen että näiden vuosien aikana keräämäni tieto ja kokemukset auttavat minua vahvistamaan tiimin positiivia puolia ja tekemään siitä vahvemman.

Kiteytyksenä unelmatiimi on sellainen, jonka luot elämässäsi ympärillesi. Siinä voit olla aidoin itsesi niin hyvässä kuin huonossa. Unelmatiimi antaa sinulle arvokkaita neuvoja ja resursseja tavoittaakseni suuremman tavoitteesi elämässä.

Huipputiimi on taas tiimi, jossa toteutat visiota yhdessä muiden kanssa, yleensä työpaikkasi visiota jonka koet myös itsellesi tärkeäksi. Haluat olla osa tiimiä ja tehdä parhaasi. Huipputiimissä jokainen tähtää samaan maaliin ja kantaa vastuuta yhdessä.

Luin myös toisen varsin mielenkiintoisen kirjan tunneälystä eli Daniel Golemanin Tunneäly työelämässä. Kirjassa paneudutaan nykypäivän työelämässä tarvittaviin taitoihin kuten esimerkiksi tiimityötaitoihin. Kuten Goleman sanoo: Ihmiset ovat aina tehneet yhteistyötä, auttaneet toisiaan ja koordinoineet ponnistuksiaan, mutta suurten organisaatioiden suuntautuminen kohti tiimityötä nostaa yhteistyön vaatimat kyvyt aivan uuteen arvoon.

Golemanin mukaan tiimin kokoajan ja johtajan tärkein ominaisuus on saada jäsenet rakastamaan yhteistä työtään. Kun tutkitaan tuottavimpia tiimejä on havaittu että suurin osa sen jäsenistä pitää ryhmätyöstä yli kaiken. Erityisesti ensimmäisenä vuonna tiimiliiderillämme oli tärkeä saada ihmiset tutuiksi ja viihtymään toistensa seurassa. Näen että ensimmäisen vuosi vahvisti tiimissämme yhteisen tekemisen kulttuuria: silloin kun olemme yhdessä sitoutuneet johonkin, pistämme siihen kaiken potentiaalimme.

Mitä tarvitaan huipputiimin syntyyn? Miten tällainen tehokas ja toimiva huipputiimi sitten syntyy työpaikoille?

Vanessa Drukatin analysoi 150 itseohjautuvaa tiimiä valtavassa amerikkalaisessa polyesterikuitutehtaassa. Hänen mukaansa seuraavat asiat yhdistävät huipputiimejä:

Empatia eli ihmistenvälinen ymmärtäminen. Oman kokemukseni mukaan tiimiltäni löytyy halua ymmärtää toisia mutta käytännössä empatian osoittaminen koetaan vaikeaksi.

Yhteistyökyky ja ponnistelu yhteisvoimin. Olemme kulkeneet pitkän tien pystyäksemme tekemään töitä yhdessä ja nykyään voisin kutsua yhteistyökykyä yhdeksi vahvuudeksemme. Ponnistelemme yhdessä, mikäli koemme maalin tärkeäksi.

Avoin viestintä, selkeät säännöt ja odotukset, puuttuminen heikosti tuottavien jäsenten toimintaan. Tässä on selvä parantamisenvara, mikä on tullut esimerkiksi monessa palautteenannossa esille. Kun ei tiedetä mitä toinen tekee, arvaillaan. Kun ei ole selkeitä sääntöjä, ei voida muodostaa yhtenäisiä pelisääntöjä. Ristiriitaiset odotukset aiheuttavat ihmisissä ahdistusta kun ei tiedä milloin pitäisi ketäkin miellyttää. Sen takia minun mielestäni jokaisen projektin alkuvaiheessa ei voi tarpeeksi käydä läpi jokaisen omia tehtäviä ja vastuualueita.

Halu parantaa työtehoa, mikä tarkoitti palautteen huomioimista ja pyrkimystä ottaa siitä opiksi. Palaute on tärkeää, ilman sitä et tiedä mihin suuntaan voit kehittyä. Tiimimme palautteenottokyky on parantunut vaikkakin välillä sattuu muutamia huteja.

Itsetuntemus eli tiimin heikkojen ja vahvojen puolien arviointi. Oma tiimini tuntuu välillä korostavan erityisesti negatiivisia puolia ja itse olen monta kertaa miettinyt kuinka hyvä itsetuntemuksemme tiiminä on. Toisaalta olen itse positiivisen kautta asioita lähestyvä persoona joten minulle negatiivisissa asioissa vatvominen on kuluttavaa vaikkakin toki tarpeellista. Huipputiimi ei kuitenkaan vatvo negatiivisissa asioissa vaan katsoo rohkeasti eteenpäin tietäen nämä puolensa.

Aloitekyky ja ongelmien ennakointi. Ongelmien ennakointi vaatii hiukan kokemusta asioista, siksi olemme monesti saaneet kokea ne niin sanotusti kantapään kautta. Uskon että tiimini osaa tällä hetkellä jo arvioida tekemisensä riskejä.

Luottamus yhteisiin kykyihin. Uskon vahvasti että halua ainakin löytyy. ”Kyllä me siihen pystytään” oli vahvasti esillä viime kuussa, kun olimme mukana suuren projektin tarjouskilpailussa.

Joustavuus yhteisten tehtävien hoitamisessa. ”Nakkihommat” eivät varsinaisesti inspiroi ketään mutta toisaalta jonkun ne on hoidettava. Jokaisen on kannettava vastuu ja toisaalta joustettava omasta mukavuudenhalusta.

Organisaatiotaju, mikä tarkoitti sekä yhtiön muiden avainryhmien tarpeiden ymmärtämistä että organisaation tarjoamien palveluiden neuvokasta hyväksikäyttöä.

Siteiden solmiminen muihin tiimeihin. Tiimiakatemialla tällä on oma käsitteensä eli ristipölytys. Muihin tiimeihin kannattaa panostaa minkä olemme itsekin huomanneet. Välillä se vain helposti unohtuu.

Uskon siis vakaasti että tiimilläni on paljon potentiaalia nousta huipputiimiksi. Tiedän myös että siellä on paljon väärinkäsityksiä oikaistavana ja se kuuluisa kissa pitäisi nostaa pöydälle jotta uuteen vuoteen lähdettäisiin taas puhtaalta pöydältä. Uusi vuosi tarkoittaa myös uuden joryn eli johtoryhmän toimintavuotta. Golemanin mukaan johtoryhmien päätöksentekoa tutkittaessa havaittiin, että parhaisiin päätöksiin vaaditaan korkeita älynlahjoja, erilaisia näkökulmia ja alan tietotaitoa. Äly ja kokemus eivät kuitenkaan yksin riitä vaan tarvitaan myös tervettä keskustelua, joka antaa mahdollisuuden perusteelliseen, avoimen väittelyyn ja olettamusten kriittiseen tarkasteluun. Tässä tiimillä on erittäin tärkeä rooli. Vaikka tällainen avoimuus saattaa kuohuttaa, pitää muistaa että liiallinen sopuisuus johtaa helposti huonoihin päätöksiin. Goleman myös muistuttaa että tunneälyn avulla johtoryhmät voivat väitellä kiivaastikin yksimielisiä päätöksiä vaarantamatta.

Nyt kun viimeiset hetket tiimiläisenä ovat käsillä, tunnen suurta haikeutta. On ehkä aika tavallista tuntea niin vaihtaessaan tiimiä, sulkiessaan yhden sivun elämässään. Tiedän, että tässä tiimissä on kaikki edellytykset menestyä, kunhan vain tahtoa löytyy. Se ei löydy siitä että jokainen vetää köyttä omaan suuntaansa, vaan siitä että jokainen on samalla puolella. Kaikki lähtee halusta tehdä ja yrittää yhdessä. Me luomme itse oman taivaamme tai helvettimme. Tämän levottoman sielun on aika jatkaa matkaa, mutta mukaan lähtee niin monta hienoa muistoa sekä kokemusta että ei voi kuin sanoa asian yksinkertaisesti: kiitos.

”Individual commitment to a group effort–that is what makes a team work, a company work, a society work, a civilization work.” –Vince Lombardi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!