Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimityöskentely

Kirjoitettu 17.12.15
Esseen kirjoittaja: S. Pohtola
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimit - Avain uuden luomiseen
Kirjan kirjoittaja: Kristiina Heikkilä
Kategoriat: 1. Oppiminen

Tiimityöskentely, 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

Tiimityöskentelytaitoja korostetaan nykyään joka paikassa, työelämässä täytyy olla yhteistyökykyinen ja pystyä toimimaan tiimissä. Sen olen oppinut, että porukalla tekemällä asiat todella tapahtuu nopeammin ja helpommin. Yksin on vaikea saada aikaan isoja asioita. En varmasti olisi itsekään huonekaluliikettä perustanut ilman oikeanlaista porukkaa ympärillä. Homma lähtee toimimaan, kun samaa päämäärää kohti meneviä sitoutuneita henkilöitä alkaa työskennellä yhdessä.

 

Jos tämä toimii työelämässä, niin yhtälailla tiimityötaitoja tarvitaan vapaa-ajalla ja harrastuksissakin. Joukkueurheilu perustuu tiimin toimintaan, kaikilla on oma paikkansa ja tehtävänsä ja kun tavoite on sama ja siihen sitoudutaan, niin joukkue on silloin yleensä myös voittava joukkue. Yksinkertaista mutta toimivaa.

 

Itse kuulun tällä hetkellä useampaan eri tiimiin, osa on työelämään, osa opiskeluun ja osa vapaa-aikaan liittyviä tiimejä. Niiden toimintaa ja omaa toimintaa tiimeissä on mielenkiintoista vertailla keskenään. Pelaan salibandya ja siinä tiimissä ollaan löydetty yhteisiä tavoitteita vasta useamman vuoden jälkeen, kun on alettu pelaamaan kilpasarjoissa ja on kiinnostuttu joukkueen menestyksestä ja asetettu tavoitteita. Tiimin rakentuminen on kestänyt useita vuosia, mutta nyt homma alkaa toimia hyvin yhteen. Urheilussa pidän siitä, että teot puhuu puolestaan. Se minkä teet kentällä, näkyy ja koko joukkue tietää missä mennään ja mitä on tehty, oli se sitten hyviä tai huonoja asioita.

 

Toinen tiimi, missä olen vapaa-ajalla on järvipelastus aluksen miehistö. Sielläkin tiimityöllä on ratkaiseva merkitys tehtävien onnistumisessa ja kaikkien on pystyttävä luottamaan toisen ammattitaitoon miehistön jäsenenä. Harjoittelulla on suuri merkitys myös tässä niin kuin urheilussakin ja sitä kautta luottamus tiimin sisällä on rakentunut. Tässä lajissa tilanteen johtamisella on enemmän merkitystä, kuin urheilussa. Urheilussa virheitä voi paikata tsemppaamalla seuraavaan erään paremmin. Vesillä pelastustehtävissä taas virheisiin ei usein ole varaa, kun kyseessä voi olla ihmishenki. Onneksi sielläkin kuitenkin harjoitukset on virheitä varten ja niistä on opit haettava.

 

Kolmas tiimi mihin kuulun on Dynaamia, joka poikkeaa kahdesta aikaisemmasta tekemisen osalta melko paljon. Ehkä suurin laji meillä on oppiminen, mihin voimme yhdessä tähdätä ja missä hyödymme toinen toisistamme eniten. Tiimiakatemialla tiimin toimintaa analysoidaan todella paljon. Itse en ole kovin vahvoilla siinä, kun vain mietitään miten tiimin dynamiikalla menee tällä hetkellä. Silloin koen olevani omalla vahvuusalueella, kun on täys höyry päällä ja sata lasissa projekteissa ja oppia voi jakaa ja sitä saa toisten tekemisistä melkein huomaamatta.

 

Treenit toimii alustana harjoittelulle vähän niin kuin salibandyssäkin, sielläkin opitaan toinen toisiltamme kun valmentaja on yksi pelaajista. Jos yhdellä on uusi vaparikuvio mielessä niin hän opettaa sen muille ja sitten reenataan porukalla. Samalla tavalla voi tiimiakatemian treeneissä kertoa vaikka uuden taloudenseuranta järjestelmän kuviot tiimille ja sen jälkeen sitä voi kaikki kokeilla soveltaa omiin projekteihin. Tämä on mielestäni hyvä tyyli oppia. Totta kai Tiimiakatemiallakin pätee samat asiat, että on sitouduttava yhteiseen suuntaan ja päämärään, että tiimi voi toimia. Mutta näkisin tämän yhteisen päämäärän ehkä vähän laajempana ja yleensä kaiken taustalla on kuitenkin oppiminen.

 

Yksi asia Tiimiakatemialla kuitenkin vähän vaivaa. Tai asia jota en ymmärrä, mistä se johtuu on selittelyn ja esittämisen kulttuuri. Monesti kuulee, kun treeneissä puhutaan kovia puheita omista tekemisistä ja kerrotaan kuinka on tehnyt sitä ja tätä viime aikoina, kun todellisuudessa ei ole tehnyt mitään. Toisaalta taas osa tekee paljonkin asioita mutta niistä ei vain mainita silloin kun muut ovat kuulemassa. Ongelmanahan on siis viestintä. Urheilussa asia hoituu helpommin, kun kaikki pelaajat ovat samalla kentällä. Suora palaute tulee heti ja se tulee aiheesta, kun kaikki ovat nähneet mitä tapahtuu.

Tiimiakatemialla ehkä ongelmana on se, että projektien kenttä on niin laaja, että pelaajat eivät niin sanotusti ole samalla kentällä. En näe tätä huonona asiana, koska tällä tavalla opitaan tästäkin pelistä paljon laajemmin ja monipuolisemmin. Silloin oppiminen menee eteenpäin, mutta sisäpeli ja syöttökuviot eivät kehity. Kumpi sitten on isommassa arvossa, sanoisin että oppiminen.

 

Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun joku päättää olla selittelemättä ja sanoo rehellisesti ettei ole tehnyt mitään, tai on tehnyt jotain muuta kuin yleisten tavoitteiden mukaan pitäisi. No tämä on sanomattakin selvää, näinhän se on jokaisessa organisaatiossa. Mutta tässä tapauksessa mielenkiintoista on se, että nämä kurinpitoa ylläpitävät henkilöt tiimissä voivat ripittää kaveria mennen tullen, vaikka syyllistyisivät samaan tekemättömyyteen tai ”vääriin” mielipiteisiin itsekin. Erona tällä kurinpitäjällä ja rangaistuksen vastaanottajalla on vain viestintä.

 

Rangaistuksen ottava osapuoli myöntää tekonsa ja kertoo miten homma on mennyt. Sitten kun tämä toinen kaveri muistaa pitää suunsa kiinni ja avautua asioista vasta siellä tiimiakatemian ovien ulkopuolella, niin silloin on oikeus ripittää tätä rehelliseen puheeseen sortunutta kaveria.

 

Totta kai on ymmärrettävä, ettei liika suorapuheisuus toimi työelämässäkään ja välillä on hyvä pitää tiimin yleinen ilmapiiri parempana, kun ei sano mitä sylki suuhun tuo. Mutta jos toiminta perustuu valheessa elämiseen, niin siinä vaiheessa alkaa tulla raja vastaan. Ja tämä kulttuuri ei koske vain meidän tiimiä, vaan se vaivaa koko Tiimiakatemiaa. Suuret puheet ja pienet teot. Vastaavasti kertomatta jättäminen ja treeneissä omien näkemysten kaunistelu vaivaa jollain tasolla.

Itse ajattelen aina, että liian vähän on tekemistä jos ehtii näin pieniä ongelmia miettiä, mutta ehkä tässä alkaa olla jo vähän joululoma fiiliksissä niin tämäkin asia nousi taakille. Opin paikkoja tässä on totta kai itsellekin jota vaivaa liika suorapuheisuus, mutta rehellisyys on sellainen ominaisuus, mitä ei kannata erikoiseksi muodostuneen kulttuurin vuoksi menettää.

 

Ehkä tästäkin oppivasta organisaatiosta kuitenkin löytyy keinot tämänkin naarmun korjaamiseen ja tiimidynamiikka toimii koko talon sisällä vahvemmin.

 

 

 

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!