Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimityöskentelyn ja yksilön oppimisen oivalluksia

Kirjoitettu 20.02.14
Esseen kirjoittaja: Katri Rutanen
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tiimivalmentajan parhaat työkalut & Välähdyksiä yksilön oppimisesta
Kirjan kirjoittaja: Johannes Partanen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 5. Valmentaminen, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Päätin ottaa lukuun kirjat Tiimivalmentajan parhaat työkalut ja Välähdyksiä yksilön oppimisesta, sillä myymme näitä kirjoja Tiimiakatemia Official Brand Storessa. Myyjän on hyvä tietää mitä on myymässä, sillä asiakkaalle ei ole mieltäylentävää se että myyjä ei tiedä mistä tuotteessaan on kyse.

Toinen hyvä syy on se, että minulla on halua osallistua tulevaan Junior Team Coach -koulutusohjelmaan nähdäkseni voisiko valmentamisessa olla jotain minua kiinnostavaa ja saadakseni lisäboostia päivittäiseen akatemia-elämään.

Tiimivalmentajan parhaat työkalut

Tiimivalmentajan parhaat työkalut -kirja sisältää hyvin paljon samoja sisältöjä kuin meidän tiimiyrittäjien käyttämä arviointipassi. Suomeksi sanottuna nämä kaikki työkalut ovat avattuna valmentajan näkökulmasta ja hieman syvemmin kuin arviointipassissa.

Johannes kertoo jo kirjan takakannessa Rakettimallin sisäistämisen olevan yksi valmentajan tärkeimmistä tehtävistä. Itselleni rakettimalli on ollut jonkin verran epäselvä, eikä sitä mielestäni ole vieläkään käytetty meidän tiimissämme kunnolla. En tiedä mitä uusi johtoryhmä on asialle tehnyt mutta ainakin meidän aikaamme sitä olisi voitu käyttää paljon enemmän ja tehokkaammin. Ehkä suurin apu siitä olisi ollut asioiden priorisoinnissa. Välillä käytiin läpi sellaisia asioita jotka eivät olleet edes ajankohtaisia pinkkutiimille, kuten että miten asiakassuhteita kehitetään kun asiakkaita ei vielä juurikaan ollut.

Tajusin kirjaa lukiessani että ilman rakettimallia monikin asia saattaisi jäädä tiimiyrityksessä kehittämättä ja toiminta ei olisi läheskään niin monipuolista. Rakettimalli on elintärkeä toimivalle johtoryhmälle ja toivon että meidän uusi johtoryhmä ottaa sen tiiviiseen käyttöön.

Täpitys on ollut Idealekassa aina vähän jotenkin kämäisesti tehty, olemme tehneet useita ”välitäpityksiä”. Tuntuu että porukkaa ei se edes oikein kiinnosta eikä täpityksen aikana tule mitenkään juhlallista fiilistä. Onhan se nyt iso juttu kun huomataan että hitto soikoon me ollaan kehitytty! Liian usein täpitys on tehty huonolla taustatyöllä, jolloin se vie liikaa aikaa ja on käytännössä turhaa. Kirjasta löytyy hyvä lista siihen mitä asioita tulisi selvittää ennen täpitystä:

1. Tiimiyrityksen kokonaisliikevaihto (ilman arvonlisäveroa)

2. Tiimiyrityksen vuosittainen liikevaihto per tiimin jäsen (ilman arvonlisäveroa)

3. Tiimiyrityksen kirjapistekeskiarvo

4. Luettujen innovointikirjojen määrä (jokainen tiimin jäsen erikseen) <– Katrilla taitaa tuo luku olla nolla…

5. Tehtyjen asiakaskäyntien määrä (tiimin aloituspäivästä lähtien)

6. Asiakkaille tehtyjen tarjousten määrä (tiimin aloituspäivästä lähtien)

7. Hyväksyttyjen tarjousten määrä (tiimin aloituspäivästä lähtien)

8. Tehtyjen projektien määrä (tiimin aloituspäivästä lähtien)

9. Asiakkaiden määrä (luokiteltu A3, A2 ja A1 -asiakkaiksi)

10. Uusista tuotteista ja konsepteista syntyneen liikevaihdon määrä (ilman arvonlisäveroa, tiimin aloituspäivästä lähtien)

11. Asiakkaille tehtyjen synnytysten määrä (liitä mukaan lyhyt yhteenveto)

12. Käytettyjen luovuusmenetelmien määrä (liitä mukaan lyhyt yhteenveto)

13. Tiimiyrityksen markkinointisuunnitelma

14. Tiimiyrityksen markkinointimateriaalit

15. Tiimiyrityksen Maailmanympärysmatkasuunnitelma (liitä mukaan kuinka paljon tarvitaan vielä rahaa suunnitelman toteuttamiseksi)

Täytyy sanoa että ihan hirveästi ei ole noita asioita otettu huomioon täpitystä tehdessä. Mututuntumalla on melko turhaa lähteä sitä edes vetämään läpi.

Tiimiyrittäjän oppimisdokumentit (s. 20) aiheuttivat kauhuntunteita, johtuen lähinnä siitä ettei minulla ole hajuakaan esimerkiksi opinnäytetyön salkusta. Jos jokaisella vaikkapa meidän tiimistä olisi nuo kunnossa, niin olisi paljon parempi kokonaiskuva siitä mitä kukakin osaa. Ja ehkä jopa varmempi olo omasta osaamisesta?

Sain muutaman vinkin projektisuunnitelman tekoon, joita voin hyödyntää Brand Storessa. Hiihtolomalla minulla on hyvin aikaa päivittää olemassa olevat ja korjata puutteet, laitettu siis kalenteriinkin. Kirjassa oli lista siitä mitä hyvästä projektisuunnitelmasta pitäisi löytyä:

1. Tausta, tarkoitus ja tavoitteet (tarkoituksen kirkastaminen vielä puuttuu, tavoitteet ovat vielä vain lukuina)

2. Toiminnan rajaus (varsinkin näin alkuun emme pysty sinkoilemaan joka paikkaan, vaan on päätettävä että mihin segmentteihin keskitymme ja miksi)

3. Toimenpide- ja resurssisuunnitelma (myyntitoimenpiteet ovat olleet vielä vähäisiä, ja markkinointi on vasta alussa)

4. Budjetti (budjetin päivittäminen pitää selkiyttää: kuka sen tekee ja kuinka usein?)

5. Aikataulu (työlista meillä on mutta sen käyttö on välillä puolitehoilla, kokonaisvaltaisempi aikataulu puuttuu kokonaan)

6. Projektiorganisaatio

7. Viestintä

Välähdyksiä yksilön oppimisesta

Välähdyksiä yksilön oppimisesta on tosi mielenkiintoinen kirja. Ihan kaikkia asioita en pystynyt sisäistämään, sillä en vielä ymmärrä valmentamisen hienouksia. Mutta omaan oppimiseen kirja antaa ajateltavaa. Tiimiyrittäjyys eroaa tavallisesta koulunkäynnistä niin, että tiimiyrittäjä on vain ja ainoastaan itse vastuussa oppimisestaan. Oppimista on suunniteltava itse, ja jos ei ole hajua mitä haluaa tehdä, on tehtävä kokeiluja. Miksi meitä pienestä pitäen kasvatetaan edes samaan muottiin? Ymmärrän sen että lapset opetetaan lukemaan ja laskemaan, ja muutama perustieto/taito on jokaisella hyvä olla. Muistan yläasteellakin vaihtoehtojen olleen vähissä.

”Kaikkein tärkeintä on hyvien oppijoiden kasvattaminen. Oppijat ovat vastuussa omasta oppimisestaan ja jokaisen on löydettävä oma oppimismekanisminsa.”

”Bisneksestä sinun ei tarvitse tietää mitään. Tarvitaan optimismia, humanismia, innostusta, intuitiota, uteliaisuutta, rakkautta, huumoria, taikuutta, hauskuutta ja salainen ripaus euforiaa. Mikään näistä ei ole kurssina bisneskoulussa.” – Anita Roddick

Kauppaopiston ”opeista” en muista juurikaan mitään. Edes 4P -teoria, joka on ihan peruskauraa oli unohtunut sieltä lähdettyäni. Olipa helvetin paljon hyötyä siitä koulusta! Ehkä joku välkympi saattaisi niitä ilman harjoitteluakin muistaa, mutta en minä. Tästä huomaa, että selkeästi tarvitsen käytäntöön viemistä saman tien jotta opin kunnolla.

Muutama ohjenuora:

1. Opimme parhaiten, kun olemme henkilökohtaisesti sitoutuneet tehtävään.

2. Opittava tieto tulee merkitykselliseksi, kun saamme löytää sen oman pohdinnan ja etsimisen tuloksena.

3. Oppimista edistää se, että olemme henkilökohtaisesti sitoutuneet oppimistavoitteisiin ja meidän osallistumistamme oppimisprosessiin yhdessä toisten kanssa arvostetaan.

Jotta minä voisin oppia paremmin, tulisi minun harjoittaa uteliaisuuttani. Miten voin oppia asioita jos en kiinnostu mistään? Partasen mukaan yksi oppimisen tärkeistä kohdista on uteliaisuus. Uteliaana havaitsee kaiken uuden ja ottaa siitä hyödyn irti. Hyviä keinoja uteliaisuuden kehittämiseen on muistaa olla utelias ja kerätä ympärilleen ihmisiä jotka toteuttavat samoja asioita joita itsekin haluan toteuttaa.

Olen monesti jättänyt joitain asioita (lähes päivittäin) tekemättä, sillä ajattelen etten osaa ja että joku muu tekee sen kuitenkin paremmin. Itsetunnossani on siis parantamisen varaa. Olen myös usein melko pessimistinen omaa osaamistani kohtaan joka hidastaa oppimistani. Minun tulee opetella sanomaan ääneen olevani hyvä jossain.

Tavoitteet ovat tärkeitä oppimisessa. Mitä minä haluan oppia ja miten sen toteutan? Mistä tiedän että olen oppinut? Esimerkiksi talouden hoidossa minulla on kehityskohta. Jonkinlaiset perusteet hallitsen jo, mutta en mielestäni läheskään tarpeeksi. Myllytuvalla onneksi pääsen tätä harjoittamaan ja ennen sitä Brand Storen kanssa.

Ehkä jonkin verran hannailen vielä itseni haastamisen kanssa. Myllytuvalle lähteminen on minulle iso haaste, esimerkiksi jo senkin takia että olen melkoinen kotihiiri. Kesässä on myös riskinsä, mitä jos on todella huono sää? Tämä tulee olemaan varmasti isoin projekti minulle tähän mennessä. En olisi ensimmäisenä akatemiavuotena uskonut että lähden oikeasti tuonkaltaiseen projektiin, silloin vielä olin varma että viettäisin kesä jossain siisteissä sisähommissa. Ensi kesä tulee olemaan niin erilainen ja haastava mm. työhön kuluvan ajan ja energian suhteen että vähän hirvittää.

Luulen että kirjan opit avautuvat vielä paremmin kun olen käynyt JTC:ssä. Onneksi nämä kirjat löytyvät jo omasta takaa, niin niitä on helppo hyödyntää JTC:tä ja kaikkea muutakin ajatellen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!