Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimityöstä voimaa

Kirjoitettu 24.09.13
Esseen kirjoittaja: Camilla Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tiimityöstä voimaa
Kirjan kirjoittaja: Karl-Magnus Spiik
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

TIIMITYÖSTÄ VOIMAA

Karl-Magnus Spiik

 

Karl-Magnus Spiik on yli kymmenen vuoden ajan ollut mukana kehittämässä tiimityöskentelyä, ja päätinkin lukea hänen kirjansa Tiimityöstä voimaa, peilaten sitä meidän yhteiseen Forest&Back- päivään.

Spiik nosti kirjassaan hyviä pointteja, jotka ovat tärkeitä hyvän tiimityön kannalta. Näitä ovat muunmuuassa

ei käskevää johtamista, vaan kannustavaa

isolla tiimillä täytyy olla vetäjä

vahva me-henki ja hyvä ilmapiiri

erilaisuuden sietäminen

 

Ei käskevä johtaminen vaan kannustava, toteutui upeasti meidän tiimin kohdalla Forest&Backissa. Tottakai kun on iso tiimi, niin väkisin sieltä nousee yksi tai muutama johtajatyyppi. Ja isolla tiimillähän täytyy olla vetäjä. Meidän tiimin tarpoessa metsikössä, etunenässä oli aina muutama ns. johtaja. Kukaan ei välillä tiennyt minne pitäisi mennä ja välillä meinasi ehkä joillekkin iskeä pieni epätoivo, että päästäänkö me ikinä perille. Tässäkään vaiheessa johtajatyypit eivät kuitenkaan aloittaneet käskyttäjälinjaa että ”nyt mennään, seuratkaa nyt vaan perässä” vaan tämä johtaminen oli kannustavaa ja tsemppaavaa. Vähitellen, vaikka kukaan ei tiennyt mikä oli oikea suunta ja vaikka melkein kaikki tiesi että me oltiin täysin eksyksissä keskellä metsää, niin positiivinen asenne ja tsemppaus tarttui niin, että loppujenlopuksi kaikki oli sitä mieltä että kyllähän me nyt oikeaan suuntaan mennään ja kyllä me varmasti ollaan kohta perillä. Tässä näkyi mielestäni erittäin hyvin myös se kuinka vahva me-henki ja hyvä ilmapiiri meillä oli.

Hyvä me-henki ja positiivisuus näkyi omasta mielestäni kyllä koko päivän ajan. Kaikki tsemppasi toisiaan, pienistä takapakeista ei lannistuttu vaan aina iloisina jatkettiin laulaen matkaa. Ja tähän liittyvä Spiikin lause ”Tiimissä on hyvin tärkeää, että jokainen kantaa vastuun tiimin ihmissuhteista ja luo hyvää henkeä omalla käyttäytymisellään.” onkin mielestäni erittäin osuva. Juuri näinhän se menee. Jos joku heittäytyy negatiiviseksi, niin se tarttuu nopeasti myös muihin. Mutta kun jokainen kantaa itse vastuun hyvän hengen luomisesta, niin koko tiimillä on hyvä olla.

Karl-Magnus Spiikin mukaan hyvän ilmapiirin luomisessa on myös tärkeää hyvä vuorovaikutus, avoimuus ja toisten kunnioitus. Nämä ovat sellaisia asioita (varsinkin hyvä vuorovaikutus), joissa meidän tiimimme tarvitsee mielestä vielä hiukan harjoitusta. Mutta eiköhän nämäkin asiat hioudu tässä ajan mittaan.

 

Forest&Back-reissu oli pian sen jälkeen kun meidät oli jaettu tiimeihin. Ja koska kaikki me olimme toisillemme hiukan vielä vieraita, ja tämän päivän aikana pääsimme tutustumaan toisiimme, niin erilaisuuden sietäminen on siinä vaiheessa tärkeää yhteishengen kannalta. Heti ensimmäisien päivien aikana ja varsinkin tällä reissulla huomasin, että jokainen meidän tiimiläinen tulee hyvin toimeen toisten kanssa. Sehän on selvää, että kun on näin iso tiimi, niin sinne mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä, ja minusta se oli ilo huomata, että kaikki tuli kaikken kanssa toimeen, vaikka ihmisissä olisikin ärsyttäviä piirteitä. Niihin ei silti keskitytä, vaan keskitytään niihin hyviin piirteisiin ja positiivisiin asioihin.

Erilaisuuden sietämiseen liittyy myös Spiikin mukaan mukautuvat sekä hallitsevat persoonat. Hyvässä tiimissä tarvitaan kumpiakin, ja tiimin on hyväksyttävä molemmanlaiset persoonat.

Hallitsevat vaikuttavat ympäristöönsä yleensä voimakkaammin. Heidän tapansa ajatella on nopea, ja siksi he tekevät usein päätösehdotuksia ennen muita. Mukautuvat sopeutuvat ryhmään, ja tasapainottavat ryhmän työskentelyä. Päätösehdotusten kohdalla he harkitsevat tarkemmin, jolloin aikaa tarvitaan vähän enemmän. Kumpikaan tapa ei ole oikea tai väärä, vaan hyvässä tiimissä nämä täydentävät toisiaan.”

Meidänkin tiimissä ihan selvästi on näitä kahdenlaisia persoonia, ja olen iloinen siitä! Forest&Backissakin tulikin hiukan selville tiimiläisten persoonia tässä asiassa; ovatko he enemmän mukautujia vai enemmän hallitsevia. Itse myönnän olevani enemmän mukautuja.

 

 

Yhden asian nostaisin vielä meidän tiimistä esiin tämän Forest&Backin sekä tämän kirjan tiimoilta. Lukiessani tätä Tiimityöstä voimaa, sieltä erottui monta hyvää Spiikin lausetta ja kielikuvaa. Tämä seuraava oli yksi osuvimmista;

Vuolaassa virrassa, jossa on koskia ja karikkoja, selviää kumivene paremmin kuin perämihellinen kahdeksikko. Kahdeksikossa perämies määrä ja huutaa tahdin. Kumiveneessä kaikilla on yhteinen tavoite. Tiimin jäsenet kommunikoivat jatkuvasti keskenään ja ohjaavat venettä tilanteen mukaan.

Juuri näin koin meidän Forest&Back-reissun. Meillä oli yhteinen tavoite, me kommunikoimme ja toimimme koko ajan tilanteen vaatimalla tavalla. Eksyimme, ja vastaan tuli tajuttoman kokoinen oja, jonka yli ei kertakaikkiaan pystynyt hyppäämään. Sen sijaan, että olisimme lannistuneet ja kääntyneet takaisin, rakensimme nopeasti omatekoisen sillan ja autoimme toinen toisemme ojan yli. Yhdessä tehtävässä piti rakentaa paarit ja kuljettaa tiimin maskotti ”hoitopaikalle”. Paarit hajosivat totaalisesti matkalla, mutta taas sen sijaan että olisimme luovuttaneet ja jääneet suut ammolleen, toimimme jälleen tilanteen vaatimalla tavalla ja kyhäsimme uudet paarit.

Omasta mielestäni meidän tiimillä on erittäin hyvä yhteishenki, ja toivonkin että se pysyy tällaisena aina!

 

 

Itseäni koskevat ajatukset, jotka heräsivät kirjaa luettaessa

Minulle heräsi myös pari ajatusta tätä kirjaa lukiessa, joita ei niinkään pysty heijastamaan tuohon retkeen, vaan jotka enemmänkin kolahti minuun itseeni. Päätin laittaa niistä vielä näin lyhyesti tähän loppuun.

Spiik kirjoitti minusta hyvin aiheesta vapauksien ja vastuun saaminen. Kun siirymme tiimityöhön saamme vapauksia ja samalla vastuuta. Mutta tätä ei koeta aina positiivisesti, ja tiimin on hyvä ymmärtää tämä kun jäseniltä odotetaan ideoita ja kehittämistehdotuksia. Ihmiset ovat tottuneet kouluissa ja monilla työpaikoilla siihen, että heille kerrotaan mitä he tekevät ja miten he tekevät. Luokassa puhutaan vain kun opettaja antaa luvan, kyseenalaistamisesta saatetaan rangaista, itsenäiseen ajatteluun ei anneta ”lupaa”, eriäviä mielipiteitä ei hyväksytä jne. Tämän takia, kun ihminen saa yhtäkkiä vapautta ja vastuuta, hän ei välttämättä osaa suhtautua siihen, joten muutosprosessi on hidasta ja sille on annettava aikaa.

Itse tunnistan tästä aiheesta hiukan itseäni, sillä minulla se aikalailla menee juurikin näin. Kun on tottunut siihen, että 12 vuoden ajan opettajat ovat kertoneet mitä tulee tehdä ja miten, niin yhtäkkiä kun saa itse hirmuisesti vapautta ja vastuuta, niin se tuntuukin yllättävän haastavalta. Itseasiassa erittäin haastavalta.

 

Toinen aihe, joka kolahti minuun on oma-aloitteisuus, joka liittyykin paljolti edelliseen aiheeseen. Spiikin mukaan vapauksia ja itsenäistä työskentelyä on karsittu ihmisiltä, joten oma-aloitteisuuskin on sellainen asia joka voi jäädä uupumaan. Oma-alotteisuutta on myös tuhonnut liiallinen vertailu ja inhottavat tilanteet joissa on esimerkiksi joutunut naurunalaiseksi luokan silmissä tai sinut on valittu viimeisenä pesäpallojoukkueeseen tai olet julkisesti saanut moitteet huonosta koetuloksesta. Tällöin ihmisellä saattaa mennä kauan, ennen kuin uskaltaa tuoda eriäviä mileipiteitä julki ja ottaa oman paikkansa tiimissä.

Tämä on myös sellainen osa-alue jossa tiedän minulla vielä olevan kehitettävää. Ajatuksissani pyörii paljon se, mitä muut minusta ajattelee ja se kitkee minusta selvästi oma-aloitteisuutta pois. Spiikin mukaan muutosprosessi on hidasta, mutta luulen että hyvän ja kannustavan tiimin avulla, pääsen kankeudestani ja opin olemaan rohkeampi.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!