Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiyrittäjäksi kasvaminen vaatii alkuunpääsemistä

Kirjoitettu 04.12.13
Esseen kirjoittaja: S. Pohtola
Kirjapisteet: 3
Kirja: Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja, joka on niittänyt mainetta tiimiakatemialaisten keskuudessa. Onko kyseessä joutavanpäiväisiä löpinöitä LeTimiltä vai tärkeitä ohjeita matkalla tiimiyrittäjäksi? Näihin kysymyksiin lähdin hakemaan vastauksia, kun otin kirjan käteen ja istahdin Onkapannu kahden kirjastoon.

 

Lehtonen kuvaa kirjassaan Tiimiakatemialle saapuvan nuorukaisen matkaa pinkusta tiimiyrittäjäksi, matkan aikana selviää hyvin perustietoja Tiimiakatemian käytänteistä ja oppimismalleista. Paljon on kuvia ja kaavitoita kuvaamassa erilaisia teorioita, mihin oppiminen täällä pohjautuu. Ne on kuitenkin tehty tyylillä, joka on hauska, värikäs, rento ja helposti ymmärrettävä, tämä kuvaa paljon minun käsitystäni Tiimiakatemian toiminnasta.

 

Kirja jakautuu lukuihin selvillä perusteilla, ensin kerrotaan Tiimiakatemiasta, sitten tiimistä, tiimiläisestä, tiimiyrityksestä, jonka jälkeen vielä tiimiyrittäjästä. Nämä käsitteet alkavat pikkuhiljaa selvitä minullekin, kun nyt ensimmäiset piinapäivät lähestyvät ja hommasta alkaa saamaan jotain tolkkua. Tällähetkellä minusta tuntuu, että olen saanut jo kokea monia asioita, mitä kirjassa käsitellään, mutta suurin osa on vielä edessäpäin. On kuitenkin hauska huomata, miten asiat menevät hyvinkin lähelle samalla tavalla, kuin kirjan päähenkilöllä, pingviinillä.

 

Ensimmäiset kuukaudet ovat itselläni olleet varsin sekavia ja välillä on tuntunut, että mitä ihmettä minä täällä teen. Heti alkuun, asiakasviikoilla tuntui siltä, että projekteja kyllä löytyy helposti ja sitten vain kädet täynnä töitä tekemään. Käytännössä kuitenkin useimmat projekteista kuitenkin kaatuivat siihen, kun hommaa ei ollutkaan aivan sillä tavalla kuin sitä olisi pitänyt olla tai siihen, etten osannut hoitaa asiakassuhdetta. Kulutin paljon aikaa suunnitteluun, jonka myötä unohdin kokonaan kirjojen lukemisen ja tiimin yhteisten asioiden hoitamisen.

 

Sitten projektit alkoivat kuitenkin vähentyä ja aloin päästä käsiksi kirjojen lukemiseen, joka tuntuikin yllättäen mielenkiintoiselta. Tiimimme alkoi myös tiimiytyä pikkuhiljaa tiiviimmäksi paketiksi, joten tiimin keskeinen toiminta alkoi tuottaa tulosta, ainakin jollain tasolla. Emme siis saaneet mitään konkreettista aikaiseksi vieläkään, mutta huomasimme ainakin, että nyt menee pieleen. Aggressiivisella odottelulla ei vain tahdo tiimiyritys pyöriä. Suunta olikin siis vain ylöspäin.

 

Nyt minusta tuntuu siltä, että elämme siinä vaiheessa, että asiat alkavat rullaamaan eteenpäin ja projekteja alkaa löytyä. Asiakkaissakin on jo käyty enemmän. Vieläkin vain puuttuvat tiimiyrityksemme pelisäännöt ja tavoitteet. Ehkä tämän kehityksen tähän tilanteeseen mahdollisti tiimin johtoryhmän valinta. Toimimme soluissa, joka mahdollistaa paremman johtajuuden.

 

Itse olen tyytyväinen siihen, että olen päässyt kärryille Tiimiakatemialla toimimisesta ja oman tiimiyrityksen asiat kiinnostavat minua paljon enemmän nyt, kuin esimerkiksi kaksi kuukautta sitten. Vielä kun saadaan hyvällä teoriapohjalla luotua toimintamalli yrityksellemme, niin alkaa homma toimimaan.

 

Lehtonen sanoo kirjassaan: ”On tärkeää, ettei pysäytä toimintaa päättämättömyydellään, vaan jatkaa kohti asetettuja tavoitteita vaikka erehdysten kautta. Ilman selkeitä tavoitteita on eksyksissä ja energia kuluu kaikkeen joutavaan.” –Tämä ohjenuora on nyt otettava tiimissämme vakavasti ja mietittävä mahdollisimman pian, mitkä ovat ne keinot, millä päästään luomaan hyvät tavoitteet toiminnalle.

 

Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhdessä kokemamme vaikeudet vahvistavat meitä ja emme ainakaan tee samoja virheitä uudelleen. Tätä asiaa Lehtonenkin kirjassaan painottaa, virheitä saa tehdä ja niiden tekemistä ei pidä pelätä. Tulemme kohtaamaan vielä tiimiyrityksemme kanssa vielä varmasti monenlaisia haasteita ja hankaluuksia, mutta Lehtosen sanoin: ”Oppiminen ei aina ole helppoa eikä miellyttävää, koska parhaat kokemukset ja opit löytyvät epämukavuusalueelta

 

Kokonaisuutena kirja herätti ajattelemaan, että kyllä tässä jotain hienoa tässä laitoksessa loppupelissä on. Ei missään muualla voi kokea samanlaisia asioita tällaisessa ympäristössä. Kirjan lukeminen lisäsi omaa motivaatiotani taistella syksyn pimeinä tunteina eteenpäin, koska tiedän että tulemme vielä tiiminä tekemään isoja juttuja, joista jää varmasti paljon kokemusta ja oppeja käteen.

 

Moni asia on edelleen hämärän peitossa, eivätkä Taikakaaviokoneen salat vielä minulle aukea oikein millään tasolla. Kuitenkin täytyy muistaa, että ämpärillinen perunoita voidaan kuoria vain peruna kerrallaan.

 

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!