Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiyrittäjäksi kasvaminen

Kirjoitettu 21.01.15
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Timo Lehtonen

 

Tiimiakatemia kirjan lukeminen heti syksyn alussa olisi varmasti opettanut ja auttanut ymmärtämään toimintaa akatemialla paljon paremmin. Kirjan tarina muistutti kuitenkin hyvin paljon sitä matkan alkutaivalta, joka viime elokuussa alkoi. Tarina saikin ymmärtämään sen asian, että kuinka paljon tässä ollaan jo tähän asti matkan aikana opittu ja kehitytty jokapäiväisissä tiimiyrittäjän arjessa.

Ensimmäiset pari viikkoa akatemialla olivat eräänlaista shokkihoitoa ja ihmettelemistä. Täysin erilainen opiskeluympäristö verrattuna aiempiin kokemuksiin sai tuoreen pingviiniin usein ihmettelemään huuli pyöreänä vanhempien tiimiyrittäjien aherrusta. Alkusyksyn treenit olivat suorastaan jännittäviä, eikä siellä uskaltaneet suutaan aukoa muut kuin kaikista puheliaimmat hölösuut. Heti toisena päivänä teimme Belbinin tiimiroolitestit, joka omalta osaltani osui juuri kohdalleen. Luin teamworkerin kuvauksen, eikä siinä ollut oikeastaan yhtään kohtaa, mistä en olisi ollut samaa mieltä. Olen kuitenkin matkan aikana huomannut itsessäni sellaisia piirteitä, joista haluaisin oppia pois. Minulle on tyypillistä esimerkiksi treeneissä olla hiljaa ja kuunnella vain muita, sillä ajattelen usein ehkä liiankin tarkkaan mitä aion sanoa ja joku muu kerkeää sanoa jo sen saman asian. En kuitenkaan koskaan ole ollut missään porukassa se kaikkein kovaäänisin, joten se muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Tiimiakatemialla, jos jossain, on kuitenkin niin kannustava oppimisen ilmapiiri, että kaikki on mahdollista.

Hienoimpia kokemuksia syksyn aikana oli eittämättä toisella viikolla järjestetty forest&back. Olen itse harrastanut joukkueurheilua koko elämäni ajan, ja useissa eri seuroissa, mutta en koskaan ole kokenut joukon tiimiytyvän niin hyvin ja nopeasti kuin tällä kyseisellä metsäretkellä. Olimme tuolloin vielä lähes täysin tuntemattomia toisillemme, mutta keskellä metsää ja ilman yhteyksiä ulkomaailmaan olimme pakotettuja toimimaan yhdessä, ja se toimi loistavasti. Jokainen poistui mukavuusalueltaan yhteisten tavoitteidien saavuttamiseksi, ja yhdessä tekeminen oli hauskaa. Ensimmäiset puhelut asiakkaille, ja asiakasviikot olivat jännittävää aikaa. Tuntui melko hermostuttavalta lähteä kontaktoimaan yrityksiä, ja kokeilla tehdä jopa kauppaa, kun ei oikein itsekkään tiennyt mitä pitäisi sanoa tai mitä yrittää myydä. Nyt on kuitenkin hienoa katsoa taakse, ja todeta, että jotain on ainakin opittu.

Tiimiakatemialla tuli tänä vuonna käyttöön hieman erilainen kokeilu tiimien ja osuuskuntien osalta. Aiemmin pinkuista oli muodostettu kolme tiimiä, jotka toimivat samalla osuuskuntina, mutta nyt tiimit jaettiin vielä kahteen osuuskuntaan, eli osuuskuntia tuli yhteensä kuusi. Tämä kokeilu on alkanut jakaa aika paljon mielipiteitä niin pinkuissa kuin vanhemmissakin tiimeissä.

Yhdessä osuuskunnassa on aloittaessa 9-10 henkeä, mikä on ryhmän toimimisen kannalta vielä ihan riittävä määrä. Etukäteen tiedossa oli kuitenkin se, että moni tulee lopettamaan tiimiyrittäjyyden uran jo alkuvaiheessa todettuaan sen sopimattomaksi itselleen. Meidänkin osuuskunnasta on tällä hetkellä lähtenyt jo kaksi henkilöä, eli meitä on jäljellä enää seitsemän, mikä vaikuttaa jo huomattavasti osuuskuntamme toimimiseen ja projektien toteuttamiseen. Kaiketi tämän kokeilun taustalla oli sellainen ”plan B”, että mikäli osuuskunnat pienenee liikaa, niin ne voisivat fuusioitua saman tiimin toisen osuuskunnan kanssa. Syksyllä laitoimme molempien osuuskuntien kesken yhteisiä tavoitteita ja suunnittelimme tekevämme huomattavasti enemmän projekteja yhdessä, mutta syystä tai toisesta nämä tavoitteet ovat kuitenkin päässeet hieman unohtumaan. Olemmekin alkaneet pohtia osuuskuntien fuusioitumista jo nyt, vaikka se ei ole vielä välttämätöntä tai ajankohtaista. Fuusioituminen on melko todennäköistä jossain vaiheessa, ja siksi se olisi ehkä fiksumpaa tehdä oma-aloitteisesti eikä vasta sitten kun se on pakollista.

Fuusioitumisessa on kuitenkin myös ongelmia. Vaikka olemme toimineet osuuskuntina vasta puoli vuotta, niin osuuskuntien välille on kerennyt muodostua jo tietynlainen kuilu, kun molemmilla on hyvin omanlaiset ja erilaiset toimintatavat. Mikäli toiminta jatkuu nykyisen kaltaisena, on kuilu vuoden päästä jo niin iso, että fuusioituminen pakon edessä kuulostaa melko tuskaiselta ajatukselta. Meidän osuuskuntamme on nyt siinä vaiheessa, ettei se kestä enää yhtään poisjääntiä, tai yhdistyminen on käytännössä välttämätöntä. Yhdistymisen myötä työvoimamme ja potentiaalimme olisi parempi, mutta oppiminen saattaisi vaikeutua, kun kaikille ei olisi tarjolla vastuutehtäviä. Vaikka tunnemmekin tiimimme jäsenet, niin fuusioitumisen jälkeen arveluttaisi se, että toiminta jatkuisi kuppikunnittain, kun olemme tottuneet työskentelemään niiden oman osuuskunnan jäsenten kanssa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!