Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Timanttipesula

Kirjoitettu 04.09.17
Esseen kirjoittaja: Ella Hurskainen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Timanttipesula- Sijoita elämäsi fiksusti
Kirjan kirjoittaja: Unna Lehtipuu
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aluksi, kun huomasin Unna Lehtipuun ”Timanttipesula – Sijoita elämäsi fiksusti” kirjan, ajattelin, että nyt olen liemessä, jos alan lukemaan jotakin sijoituskirjaa. Hetken kirjaa kahlattuani huomasin onnekseni, että kyseessä ei olekaan mikään perinteinen sijoituskirja. Timanttipesula tarjoaa näkemystä ja pohdittavaa siihen, kuinka sijoittaa oman elämänsä resurssit fiksusti. Se haastaa lukijaa pohtimaan ja hiomaan oman elämänsä kolmea timanttia; rahaa, aikaa ja talenttia. Kuinka hyödyntää näitä kolmea, jotta elämästäni tulisi juuri minulle mahdollisimman tuottavaa?

”Rahan määrä ei ratkaise vaan se mitä sillä teet”

Rahasta puhuminen ei ole ollut minulle koskaan kovin vaikeaa, vaan olen suhtautunut siihen aina melko rennosti. Välillä vähän liiankin rennosti. Minulla on usein semmoinen asenne, että en halua, että raha rajoittaa elämääni. Jos joku kaveri pyytää minua leffaan tai syömään, en osaa sanoa ei, ainakaan rahan takia. Välillä tämä asenne on johtanut minut siihen, että tililläni on vain muutama euro, mutta toisaalta, samaan aikaan minulla on myös asenne ”kyllä sitä rahaa aina jostain saa.” Olen tottunut siihen, että kun tili alkaa huutaa hoosiannaa käännyn Facebook-kirppiksen tai muut vippaskonstin puoleen, ja olen taas muutaman kympin rikkaampi. En siis koskaan ole oikeasti joutunut ongelmiin rahan kanssa, sillä ”hätä keinot keksii.”

Vaikka en siis itse seuraa aktiivisesti omaa tiliäni, ja oikeastaan monesti jätän tahallani huomioimatta sen, ihailen kyllä niitä tyyppejä, jotka osaavat suunnitelmallisesti säästää. Sen takia esimerkiksi edessä siintävä MYMmi on mielestäni minulle juuri hyvä säästämishaaste, ja uskon, että pystyn siihen, sillä säästön kohde on todella motivoiva. Sitä en ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset säästävät vain säästämisen ilosta, ilman sen suurempaa tarkoitusta. Itse ainakin elämän mielelläni elämääni täysillä nyt, nautin asioista ja teen extempore juttuja, huolimatta niinkään rahasta, kuin säästän hamaan tulevaisuuteen.

Käytän siis rahaani melko paljon ystävien kanssa puuhasteluun, mutta täytyy myöntää, että myös shoppailu on heikkouteni. Lehtipuun oppejen ja ihan oman maalaisjärkenikin myötä olen oppinut sen, että materia tuo vain hetkittäistä onnea. Uusi paita ilahduttaa sinä iltana, kun saan laittaa sen joihinkin kivoihin bileisiin, sen jälkeen se saattaakin jäädä kaapin pohjalle, ja haluan taas uutta. Iän myötä ja minulle uusien tärkeiden arvojen nouseminen, kuten ekologisuus ja suomalainen työ, on saanut minutkin vähän viisastumaan kuluttajana. Haaveilen nykyään, että kaikki vaatekaappini vaatteet olisivat tuotettu eettisesti hyvistä materiaaleista, olisivat suomalaista designia. Tähän suuntaan menen pienin askelin, sillä opiskelijana minulla ei ole luonnollisesti varaa kerralla uusia koko kaappiani. Pyrin siis ajoittain harkitsemaan ostoksiani kaksi kertaa, nukkumalla yön yli, ja miettimällä tarvitsenko todella tätä. Syrjähyppyjä toki tulee vieläkin, ja ihan tiedostettuja!

Kirjassa kehotetaan sijoittamaan rahaa enemmin kokemuksiin, ja elämyksiin, kuin uuteen kivaan paitaan tai hienompaan autoon kuin naapurilla. Ja voi että, olen täysin samaa mieltä. Mikään muu ei tee minua onnellisemmaksi, kuin esimeriksi matkustelu tärkeitten ihmisten kanssa tai lempibändini keikka. Meidän perheessä on pienestä pitäen matkusteltu paljon, ja siitä onkin ajan saatossa tullut minulle vuosittainen tapa. Rakastan nähdä uusia paikkoja ja kulttuureja, ja aion kannustaa omiakin lapsiani siihen sitten joskus.
Tällä hetkellä olen osittain tyytyväinen rahan käyttööni, mutta haluaisin oppia käyttämään sitä vielä enemmän elämyksiin, ystävien kanssa kokemuksien jakamiseen sekä itsestäni ja terveydestäni huolehtimiseen. Aion pitää asenteestani ”en halua, että raha rajoittaa elämääni” kiinni, sillä se on tehnyt minusta monen monta kokemusta rikkaamman.

”Sinä et voi tietää, kuinka paljon sinulla on aikaa jäljellä. Juuri siksi aika on kolmesta pääomastasi kriittisin. Siihen ei myydä paluulippuja, joten käytä se viisaasti.”

Kirja kehottaa paastoamaan sellaisista asioista, jotka vievät turhaan aikaa, ja käyttää sitä sellaisiin asioihin, jotka kehittävät ihmisenä ja vievät eteenpäin. En voi täysin allekirjoittaa, että minun elämässäni ajankäyttö olisi pelkästään edellä mainittua, mutta Tiimiakatemian myötä olen onnekseni löytänyt myös tosi paljon niitä asioita, joiden ansiosta tunnen pääseväni eteenpäin ja kehittyväni.
Erilaisten projektien ja kokeilujen myötä olen oppinut, mistä asioista nautin ja mihin haluan aikaani käyttää. Nykyään olen onnellinen siitä, että olen löytänyt projekteja ja juttuja, mitä tykkään tehdä ja aikani Tiimiakatemialla kuluu pääasiassa niiden parissa. Tiimiakatemian myötä minulle on noussut tärkeäksi myös työn mielekkyyden merkitys. Töitä tehdään kuitenkin monta tuntia päivässä, joten en todellakaan halua tuhlata sitä aikaa sellaiseen työhön mistä en nauti. Samaan syssyyn olen oppinut arvostamaan vapaa-aikaa, ja pyrinkin käyttämään sen mahdollisimman paljon kavereiden ja harrastusten parissa. Haasteita on vielä löytää balanssi levolle, vapaa-ajalle ja työlle.

Välillä aikaa saa mielestäni mennä myös hukkaa, ja koko ajan ei tarvitse olla suorittamassa. Se, että käytän joka ilta puoli tuntia siihen, että katson televisiosta Salatut Elämät, on minulle tärkeää. En ehkä opi siitä mitään, mutta rentoudun ja pidän rutiinistani kiinni. Sallin siis itselleni joka ilta tämän puoli tuntia kaakaokupposen ääressä.
Toki minulla menee myös paljon aikaa oikeasti hukkaan, esimerkiksi puhelinta räplätessäni tai netissä surffaillessani. Olenkin monesti ottanut kotona esille poikaystäväni kanssa sen, kuinka paljon käytämme aikaa somettamiseen. Mielummin vietän ajan yhdessä rupatellen, kuin ruutua töllöttäen. Sama pätee myös siihen, kun esimerkiksi toimistolla töitä tehdessä vähän väliä avaan Facebookin tai höpöttelen turhuuksia. Usein tämä ongelma tulee juuri, silloin kun en ole etukäteen suunnitellut tekemistäni, vaan teen vähän mitä sattuu yhtä aikaa. Silloin en saa fokusta minnekään, ja se karkaa koko ajan. Nyt esimerkiksi, kun olen päättänyt, että saan kirjapisteet kasaan tänään, minulla on puhelin äänettömällä ja olen minimoinut häiriötekijät. Tiedän mitä teen, ja työskentelyni on tehokasta.

Kokonaisuudessaan kun mietin omaa ajankäyttöäni näen siinä paljon kehityskohtia, mutta yhtä aikaa koen kehittyneeni siinä paljon. Tiedän, mitä haluan tulevaisuuden työltäni, minulla on mielekkäitä harrastuksia ja matkustelen säännöllisesti. Enemmän haluaisin antaa aikaa kavereille ja uusien juttujen kokeilemiselle!

’’Mihin suuntaan haluat omaa talenttiasi ja rooliasi tässä maailmassa viedä, äläkä aikaile sen toimeenpanemisessa.’’

Kolmas timantti, talentti, on jollain tavalla sidoksissa myös aikaan, jonka on valmis laittamaan itsensä kehittämiseen. Lehtipuu muistuttaa kirjassaan, että jokaisessa on raakaa potentiaalia, taipumuksia.
Lehtipuu antaa kirjassaan ohjeet siihen, kuinka oman talenttinsa voi löytää:
Tee 25 asian lista asioista, joista välität ja sitten rajaa se viiteen, jotka kiinnostavat eniten. Tai vaihtoehtoisesti voit tehdä myös itsellesi kutsumuskartan eli listaat A4-paperille kaikki tekeminen mikä sinua kiinnostaa. Kun lista on valmis, pisteytä ykkösestä kolmoseen jokainen asia. Kolmonen on asia, jota saat tehdä niin paljon kuin haluat. Puolestaan kakkosen saavat ne asiat, mitä haluaisit tehdä, jos aikaa ja rahaa olisi enemmän. Ykkösen saavat ne asiat, joita et pääse tällä hetkellä tekemään tai teet niitä liian vähän. Kutsumuskartan tavoitteena on kertoa kuka sinä olet ja mitä sinä haluaisit tehdä, jos kukaan tai mikään ei olisi esteenäsi.

Itseasiassa olen tehnyt tämän kutsumuskartta harjoituksen kerran pinkkuvuonna kaikille treeneissä, ja silloin se tuntui tuottavan melko paljon haasteita ja päänvaivaa. Olisi hauska kokeilla nyt kolmen vuoden jälkeen, onko kartta ja omat kiinnostuksen kohteet jo helpompi hahmottaa. Minusta tuntuu, että ainakin omalla kohdallani, olisi aika selvät sävelet mitä karttaan kirjoitan, sillä akatemian aikana olen oppinut tiedostamaan missä olen hyvä, ja mistä tykkään.
Akatemia on antanut mahdollisuudet kehittää ja kokeilla omia taitojaan, ja löytää niitä juttuja, missä haluaa tulla yhä paremmaksi. Suora palaute, mikä omalta tiimiltä ja muulta akatemialta tulee omasta tekemisestä auttaa kehittymään ja viemään itseään eteenpäin. Ennen akatemiaan en olisi arvannut, että innostun näin paljon tapahtuman järjestämisestä, erityisesti suomalaisen muotoilun ja desigin ympärillä. Saatika sitten, että olisin edes tiennyt mitä tarkoittaa pop-up kauppa!

’’Hyvässä laumassa pääset lopulta pidemmälle kuin yksin. Hyvät kumppanuudet tekevät sinusta paremman version itsestäsi, moninkertaistavat arvosi ja mahdollistavat tarkoituksesi toteuttamisen.’’

Lehtipuu viittaa jokaisen timantin kohdalla myös toisten ihmisten tärkeyteen. Olenkin oppinut sen, kuinka suuri merkitys on sillä, että ympärillä on oikeanlaisia ihmisiä. Lehtipuu mainitseekin kirjassa, että ”Kaikkein suurimman tuoton saat, kun teet oikeita asioita oikeista syistä oikeiden ihmisten kanssa.” Ja onnekseni olen löytänyt ympärilleni niitä oikeita ihmisiä, niin työhön kuin vapaa-aikaankin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!