Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

To the Hell ja sieltä takaisin

Kirjoitettu 15.05.16
Esseen kirjoittaja: Olli Leikas
Kirjapisteet: 2
Kirja: Helvetinviikko
Kirjan kirjoittaja: Erik Bertrand Larssen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Johdanto

Bertrand Larssen tuo kirjassaan Helvetinviikko sotilaskoulutuksen maailmassa syntyneen Helvetinviikon siviilimuunnelmana palvelemaan meitä tavan tallaajia. Sen tarkoituksena on haastaa ihmiset pois omista arkirutiineistaan, saada muokkaamaan omia työskentelytapoja tehokkaammiksi ja tarjota uusi vertailukohta termille ”rankka työrupeama.” Bertrand toteaa kirjassaan, että ihminen pystyy tekemään huomattavasti enemmän haluamiaan asioita, kuin useimmat meistä uskovatkaan. Sen esteenä ovat usein pinttyneet tavat tehdä asioita jollakin eksaktilla tavalla, sekä oman huomion keskittäminen epäolennaisuuksiin omien tavoitteiden kannalta. Puhumattakaan siitä, että ihminen tietäisi, saati pyrkisi aktiivisesti toteuttamaan omia tavoitteitaan.

Helvetinviikon on tarkoitus ravisuttaa näitä esteitä pois tieltä tiukalla aikataululla ja antaa sykäys tai ”boosti,” jota tarvitaan merkittävien muutosten alkuun saamiseksi. Ei varmasti ole yksi tai kaksi ihmistä, jotka päivittäin miettivät, että kunpa olisin paremmassa kunnossa, kunpa saisin tehdä sellaista työtä jota rakastan, kunpa voisin viettää enemmän aikaa ystävien ja perheen kanssa, kunpa saisin matkustella, kunpa saisin tehdä sitä ja tavoitella tätä. Ajatuksen tasolla meillä on paljonkin parannusehdotuksia niin omaan kuin muidenkin elämään, monesti voi olla jopa jonkun asteinen suunnitelmakin, mutta vaikka hyvin suunniteltu voi ollakin puoli voittoa, niin se on silti kokonaan tekemättä.

Hyvä suunnittelu on Bertrandin mielestä avainasioita menestykselle, mutta se kulkee käsi kädessä vahvan valmistelun/valmistautumisen ja toteutuksen kanssa. Vain täysin ”järjestä ja sen käytöstä vapautetut” ihmiset toimivat aina samoin ja odottavat erilaisia tuloksia. Onneksi omia uurteitaan on mahdollista loiventaa tai paikata. Se vaatii tietoista, jatkuvaa, tekemistä asioiden hyväksi. Joitakin ajatusmalleja on myös syytä muuttaa, kuten esimerkiksi se, että kaikessa pitäisi olla yhtä hyvä ja vain kehityskohtia tulisi harjoittaa. Tällä tekniikalla syntyy vain keskivertoa ja tasapaksua tulosta. Myös ajatusmalli siitä, että on olemassa vain täysiä, ei ollenkaan tai kultainen, jälleen tasapaksu, keskitie on aiheellista kyseenalaistaa. Toisaalta on syytä miettiä, mihin aina kulloinkin huomion kiinnittää, mitkä ovat omat tekemisen standardit eli perustaso, johon voi olla ihan tyytyväinen ja milloin on tärkeää antaa kaikkensa ja mielellään perustason yli.

Teemat Helvetinviikolla

Helvetinviikko alkaa valmisteluilla ja suunnittelulla, ja siinä pureudutaan niihin tosiasioihin, joita ihminen elämältään haluaa. Vaikka toiminta nykyaikana tapahtuu enemmän tai vähemmän erimuotoisissa tiimeissä, työryhmissä etc., muodostuvat ne silti aina yksilöistä. Tästä syystä yksilön kehittäminen on niin kriittisen tärkeää. Mitä teemme, miksi teemme, milloin teemme, keskitymmekö siihen mitä teemme, nautimmeko siitä mitä teemme? Oleellista on, ettei sillä ole väliä millä elämän osa-alueella näitä kysymyksiä esitämme itsellemme. Tärkeintä on, että toimimme näiden kysymysten vastausten ja oman arvomaailmamme pohjalta, niiden vaatimalla tavalla.

Bertrand käy kirjassaan päivä päivältä läpi, kuinka jokainen voi itse itselleen rakentaa oman Helvetinviikon. ”Helvetinviikon aikana ylität itsesi ja olet paras mahdollinen versio itsestäsi. Yllät parempiin suorituksiin ja saat esiin paremman minäsi. Saat kokemuksen, jonka muistat lopun ikääsi. Viikko alkaa maanantaina 5.00 ja se loppuu sunnuntaina klo 22.00.” Sen aikana päivittäin keskitytään tiettyyn aihealueeseen ja peilataan omaan tekemiseen samalla, kun tehdään töitä ja vapaa-aikaa (kyllä: ”tehdään vapaa-aikaa”) tiukkojen sääntöjen alaisuudessa. Teemat Helvetinviikolla päivittäin ovat:

Maanantai – Tavat (Mikä on tapa? Kartoita omat tapasi. Määrittele millaisia tapoja haluat omaksua. Miten onnistut muuttamaan tapojasi?)

Tiistai – Moodi ja keskittyminen (Mitä ovat moodi ja keskittyminen? Opi käyttämään erilaisia moodeja päivän mittaan.)

Keskiviikko – Ajanhallinta (Millainen on ihanteellinen päiväohjelma?)

Torstai – Pois mukavuusalueelta (Vuorokausi ilman unta. Elämä mukavuusalueen ulkopuolella. Rohkeus ja pelko. Onnistumisen tuottama mielihyvä.)

Perjantai – Lepo ja palautuminen (Hyvän ja säännöllisen levon ja palautumisen merkitys. Taito levätä tehokkaasti.)

Lauantai – Sisäinen dialogi (Mitä on sisäinen dialogi? Miten tietoisempi sisäinen dialogi vaikuttaa?)

Sunnuntai – Uusi näkökulma elämään (Reflektointi, palkitseminen, valmistautuminen)

Kohti koetusta

Henkilökohtaisesti en ole koskaan väistellyt epämukavuusalueelle joutumista. Hädin tuskin muistan koska viimeksi olen vieraillut mukavuusalueella. Mutta kuitenkin elämä tuppaa aina aika ajoin heittämään astetta isompia haasteita polulle ja ”pääsin” toteuttamaan omanlaisen version Helvetinviikosta ihan äskettäin ja vähän kuin puolivahingossa. Hyvän sattuman kautta satuin lukemaan myös Bertrandin kirjaa tämän ajanjakson aikana ja uskon, että sillä oli suuri vaikutus siihen, että tulin putken toisesta päästä enemmän motivoituneena kuin lannistuneena.

Kokonaisuudessaan tämä kesti ”valmisteluineen” noin kuukauden ja se alkoi osuuskuntamme taloudellisesta tilanteesta. Emme olleet vielä onneksi saavuttaneet kirstun pohjaa, mutta hälyttävän paljon oli sen pinta-alaa näkyvissä. Oli käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin. Ensimmäistä viikkoa kyseisestä kuukauden ajanjaksosta kutsun suunnittelun ja valmistelun ajaksi Bertrandin kirjan kronologiseen kulkuun viitaten. Toteutin linjavetoja tiimin kanssa tulevaa tapahtumaa varten, jonka projektinjohtajana toimin, järjestin itseni tulevaksi kahdeksi viikoksi rahakkaaseen keissiin ja järjestin muille tiimin jäsenille töitä myymällä palveluitamme. Alkoi näyttää siltä, ettei tässä ainakaan nyt seuraavina viikkoina hommat lopu kesken ja rahavirrat kääntyvät nousuun. All set tulevalle rutistukselle.

Tästä seuraavia kahta viikkoa kutsun Helvetinviikkoon valmistautumisen ajaksi. Lähdin toteuttamaan ylempänä mainitsemaani casea, joka vaati minulta ja työpariltani pitkiä työpäiviä aamusta iltaan, paljon ajamista ja reissaamista, sekä joustavuutta omassa mukavuudenhalussa. Ajoimme päivittäin satoja kilometrejä lähes tauotta, jotta saimme hommat tehtyä. Työ oli simppeliä, mutta toteutuksen oli oltava tarkkaa ja hyvälaatuista, sekä vaati paljon ihmiskohtaamisia. Tähän kahteen viikkoon kuului noin puolivälissä lisäksi vielä edustustehtäviä osuuskunnan nimissä Tiimiakatemian Kumppanuuspäivillä sekä loppupuolelle ns. tasokoe, jolloin jouduin toteamaan omat aiemmat johtamismetodini ”juosten kustuiksi” viikon päästä toteutuvan tapahtuman osalta ja aloin paikkaamaan kiireellä keskeneräisiä ja puuttuvia elementtejä. Työtunteja oli laitettava hyvällä katteella sisään.

Helvetinviikko

Helvetinviikkoni alkoi kyseisen kuukauden viimeisenä maanantaina, kun herätys oli jo työaikataulujenkin osalta klo 5.00 ja lähdimme tiimimme kanssa ajamaan kohti ns. ”tiimiyttävää schaisseduunikeikkaa.” Olosuhteista huolimatta lähdin tähän viikkoon suhteellisen hyvillä mielin, koska olin tehnyt ison työn edellisillä viikoilla ja tiesin, että alkavan viikon jälkeen ruuvia pystyy ”löystämään.” Lisäksi olin saanut muotoiltua itselleni suunnan, jota kohti lähden tämän kokemuksen jälkeen etenemään.

Maanantai ja tiistai olivat 12 tunnin mittaista suorittavaa, mekaanista työtä & vaativaa uurastusta urakkapalkalla. Oli tärkeää saada oma keskittyminen kohdilleen ja painaa hommia silloin kun on sen aika. Tuntui, että onnistuin tässä erityisen hyvin. Sain siirrettyä turhat ulkoiset ärsykkeet pois mielestä ja olin useasti päivän mittaan ikään kuin henkilökohtaisessa ”zonessa.” When the going gets tough, the tough gets going. Illalla, kun oli aika levätä, niin lepäsin. Tiesin, että oli monta muutakin asiaa hoidettavana, mutta niille ei kannata tällä energiatasolla ja focuksella uhrata aikaa.

Keskiviikosta tuli minulle the _pois mukavuusalueelta_ päivä. Se alkoi aamulla kello 8.00 ja loppui illalla kello 23.00, eikä sen aikana ollut kuin kaksi taukoa, jolloin piti tankata ruokaa polttoaineeksi. Se oli varmasti myös tähän mennessä yksi tehokkaimmista päivistäni. Koko päivä on suhteellisen sumussa, koska aikaa turhaan epäröintiin ei enää ollut. Tärkeimmäksi työkaluksi päivän aikana osoittautui aamulla tekemäni check-list, joka helpotti kaaoksen hallinnassa.

Loppuviikko oli omalta osaltaan täynnä ajan- ja resurssienhallinnan haasteita, kun lähdin tekemään yksityiselämän puolelle sijoittuvaa muutto- ja remontticasea. Se sijoittui välille Espoo – Jyväskylä ja homman oli oltava done lauantaihin mennessä. Lepäämisen merkitys ja ennen kaikkea tehokkaan lepäämisen merkitys kasvoi entisestään, koska työtuntien määrät eivät suoranaisesti laskeneet. Ollenkaan.

Sisäinen dialogi eli todella suurta roolia viimeisten päivien aikana; ”Kun teen tämän kerralla hyvin, voin sanoa onnistuneeni ja sitä ei tarvitse tehdä uudestaan.” ”Kun jaksan vielä tänään antaa parhaani, olen kohta maalissa.” ”Tietysti viimeisenä päivänä pitää vielä mennä IKEAan ja hoitaa seinien maalaaminen plus valmistelut sen tekemiseksi, kun alkaa olla jo aivan finaalissa. En tykkää astua siihen kauppaan edes kantapäällä, enkä ole eläissäni maalannut kuin pieniä puutavaroita… Noh, ei sitä auta ku vetää homma jiiriin. Ja mitä maalaukseen tulee, niin kunhan en osoita epävarmuutta, niin muut ei osaa epäillä mun taitoja. Kyllä mä saan siitä seinästä priiman tehtyä. ”

Lopulta koitti sunnuntaiaamu. Oli lupa ottaa rennosti ja vetää samalla ykköset niskaan. Tuli vietettyä aikaa perheen kanssa, käytyä äitienpäivän kunniaksi syömässä ja nähtyä vielä sukulaisia. Mutta niin kuin jo jossain aiemmin totesin, niin elämä tykkää aina aika ajoin heittää vielä muutamia haasteita eteen ja itselle se tarkoitti aivan järkyttäviä allergisia oireita koko päivän ajan. On todella hämmentävää kun koko oma toimintakyky heikentyy niin dramaattisesti asiasta, jota ei käytännössä edes itse näe tai pysty tuntemaan muuten kuin sen oireina.

Illalla oli edessä junalla lähtö takaisin Jyväskylään. Sen enempää en pystynyt miettimään allergian kourissa mitä oli saanut aikaan, mutta tuntui hyvältä kun viikko oli ohi. Pystyin kasaamaan itseni junassa vielä kello 22.00 sen verran, että valmistelin alkavaa viikkoa edessä olevien tehtävien osalta. Suht selkeä ajatuksenjuoksu tukkoisesta päästä huolimatta ja suunta vaikutti selkeältä. Sotilastermein ”All clear.”

Epilogi

Loppuun haluan sanoa itselleni tärkeimmän asian Bertrandin kirjasta, joka kolahti minulle ja toimi ohjenuoranani koko matkan ajan. Luin siitä onneksi jo valmistavilla viikoilla: moodit ja miten niihin voi itse vaikuttaa. Toisin sanoen miten tunteita voi ohjata, kuinka päästä oikeaan mielentilaan aina kulloistakin tehtävää ja tilannetta kohtaan, kuinka voi nopeasti vaihtaa tilasta toiseen ja suunnata huomion oikeisiin kohteisiin. Mietin jatkuvasti päivien aikana minkälaisessa roolissa minun pitää olla, jotta hommat sujuvat jouhevasti (esim. kuunteleva, kiinnostunut, rauhallinen, määrätietoinen jne.). Se osoittautui ratkaisevaksi tekijäksi, kun tuli tekemisen ja käytännön aika.

 

Olli Leikas

+358 44 5222673

olli@driimi.fi

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!