Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tuhonomia

Kirjoitettu 08.06.16
Esseen kirjoittaja: Camilla Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tuhonomia
Kirjan kirjoittaja: Valtteri Karjula
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tuhonomia. No pakkohan tämä Valtteri Karjulan kirjoittama teos oli lukaista.

Kirjaa oli jännä lukea, koska pystyi samaistumaan niin moniin asioihin, ja itseasiassa tämä sai paljon miettimään omaa taivalta akatemialla, ja kaikkea mitä itse arvostaa tuossa paikassa.

Valtteri kirjoittaa yhdessä kohtaa siitä, kuinka huono hänen taloustietämys oli, kun hän tuli akatemialle, ja kuinka sitä oli vaikea myöntää. Tunnistan myös itseni tästä. Ja tätäkin lukiessani, jotenkin heräsi taas sellainen fiilis, että kuinka paljon akatemialta on oppinutkaan muiden kautta ja kaikkea erilaista tekemällä. Itsekin tulin suoraan lukiosta, ja perustietämys oli asioista, mutta esimerkiksi juurikin talous (alvit, tuloslaskelmat, budjetit..) oli oma heikko kohta. Dynaamiassa oli alusta alkaen kuitenkin tyyppejä, jotka tiesivät paljonkin taloudesta ja kuinka yritystoiminnassa raha-asioita tulee ottaa huomioon, ja he ehkä vähän olettivatkin että se on kaikille yhtä selkeää. Sen takia itselläni oli vaikea edes myöntää tai sanoa ääneen, että itse en ymmärrä noista hölkäsen pöläystäkään. Mutta kun ajattelee tilannetta nyt, niin voi kuinka paljon sitä ollaankaan harpattu eteenpäin. Aivan älyttömästi olen oppinut omilta tiimiläisiltä ja saanut tukea omiin projekteihin. Jotenkin sitä ei tule edes ajatelleeksi, kuinka paljon akatemia antaakaan.

Itselläni ei sitä unelmatyötä ole vielä muodostunut tai selkeää visiota siitä, mitä haluan tehdä heti valmistumisen jälkeen, mutta silti olen oikeastaan tyytyväinen. Olen päässyt kokeilemaan ja harjoittelemaan hirmuisesti erilaisia hommia ja taitoja, ja niistä tulee varmasti olemaan hyötyä, mitä ikinä ryhdynkään tekemään akatemian jälkeen.

 

Toinen minkä Valtteri nosti kirjassaan, ja jonka olen itsekin kokenut tärkeäksi, on se niin paljon puhuttu TA-spirit ja yhteisöllisyys. Sitä en tarkoita, että kokisin tärkeäksi, että tätä TA-spirittiä jollakin tavalla buustataan jatkuvasti, tai että sen pitäisi näkyä enemmän jne. Mahtaako kukaan oikeasti edes tietää mitä tämä TA-spirit tarkoittaa? Jatkuvasti siitä puhutaan, ja sen puuttumisesta, ja kuinka sitä pitäisi nostaa, mutta mitä se edes tarkoittaa?  Se mitä itse tarkoitan tällä, että koen sen tärkeäksi, liittyy lähinnä tuohon yhteisöllisyyteen. Valtteri kirjoitti, että, hänen sitouduttuaan Tiimiakatemian yhteisöön, se lisäsi hänen suoritustasoaan. Tämä yhteisöllisyys ja siihen kuuluminen on minullekin ollut iso asia, ja sellainen että sitä varmasti kaipaa jatkossa. Olen aina ollut tiimipelaaja, ja tykkään tehdä töitä hyvässä porukassa. Ja niinhän meistä ihmisistä sanotaan, että olemme laumaeläimiä ja haluamme kuulua johonkin. Itse tunnistan tämän aika voimakkaasti itsestäni. Sen takia Tiimiakatemian aikana itselleni on tullut sellainen olo, että haluan tulevaisuudessakin työskennellä niin, että työympäristö on viihtyisä ja kiva poppoo ympärillä. Hyvä työkulttuuri on minulle tärkeä seikka, ja uskon, että ilman sellaista minun on hankala viihtyä työpaikassa – oli se sitten itse luomani työpaikka tai jokin yritys missä olen töissä.

 

Vielä jos hyppää ihan kirjan alkuun, niin paljon ajatuksia herätti myös Valtterin pohdinnat erilaisuudesta ja siitä kuinka monia pelottaa olla erilainen. Itse en niinkään pelkää erilaisuutta tai olla erilainen, itselläni pahin sudenkuoppa on juurikin tuo Valtterinkin mainitsema halu miellyttää ihmisiä. Vaikka hyvin tiedän, että kaikkia ei voi miellyttää ja sen pohtimiseen on turhaa tuhlata energiaa, mutta silti kompastun siihen aina uudestaan ja uudestaan. Toisaalta myöskin koen olevani hyvin empaattinen ihminen, joten uusia ihmisiä tavatessani, aivoni raksuttaa aina hullun lailla, että millainen ihminen tämä on, kuinka tämän kanssa tulee käyttäytyä, tykkääkö tämä huumorista vai haluaako hän käydä vakavaa keskustelua jne. ja pyrin sopeutumaan juuri sen ihmisen vaatimalla tavalla. En tiedä liittyykö se tähän ”uskalla olla erilainen”, koska en tavallaan tunne ettenkö uskaltaisi olla erilainen tai sanoa mielipiteitäni ääneen.. Sanotaanko näin, että akatemia on vain ollut erittäin uudenlainen ympäristö toimia ja tuoda itseään esiin. Se olikin itseasiassa alussa aika vaikeaakin. Monet tuttavapiirissä kuvailee minua hirveän iloiseksi, positiiviseksi ja avoimeksi ihmiseksi, joka on jatkuvasti äänessä. Oli kuitenkin jännä huomata, kun tuli akatemialle, että siellä en tunnistanut itsestäni mitään näistä piirteistä. Muiden voimakastahtoisten persoonien rinnalla vetäydyin itseasiassa melko taka-alalle, sillä en kuitenkaan jaksa taistella huomiosta tai omasta äänestä. Oli hassua huomata, että äänekäs ja iloinen minä olikin akatemialla enemmän hiljaisempi ja vetäytyvä. Akatemialla se vie aikansa, että löytää sen oman paikkansa, ainakin minulla.

Mutta olen kyllä jollakin tavalla iloinen siitä, kuinka paljon olen oppinut omasta persoonasta. Oikeastaan olen vähän yllättynytkin miten paljon olen tehnyt havaintoja omasta persoonallisuudesta ja käyttäytymisestä tässä kolmen vuoden aikana. Tiimiakatemia on kyllä melkoinen oppiympäristö. Varmasti yksi niistä paikoista ja asioista, joka on kasvattanut minua eniten.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!