Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tilasin entisen Nimionilaisen, Valtterin kirjan jo hyvissä ajoin. Totta puhuen en odottanut kirjan lukemista juurikaan, koska sen julkaisuhetkellä motivaationi kirjoja kohtaan oli varsin heikko. Enemmän kuitenkin iloa aiheutti se, että Valtteri oli saanut hienon työnsä päätökseen ja hengentuotteensa julkaistua. Harmillisesti en ollut kirjan julkkareissa mukana, joten jäin myös ilman ämpäriä. Surku sinänsä.

Henkilökohtaisesti en Valtteria oppinut akatemian aikana kovin hyvin tuntemaan, vaikka muistankin että hän oli ensimmäinen ihminen, jonka kanssa heitettiin käsipäivää akatemian ensimmäisenä päivänä. Kirjaa lukiessa tuo fakta harmittaa, sillä tekstin sekä muiden ihmisten kommenttien ja esseiden perusteella hän vaikuttaa hemmetin hyvältä tyypiltä. Ja hyviä tyyppejä ei voi koskaan olla liikaa ympärillä. Toisaalta, maailma on pieni ja saatamme hyvinkin törmätä vielä tulevaisuudessa. Kuka tietää.

Tuhonomia oli totta puhuen minulle hieman hankala lukukokemus. Kun käsiteltävä aihe on niin lähellä samoja teemoja, joiden kanssa itse on pyörinyt viimeiset kolme vuotta, tuntuu se tietyllä tavalla siltä, kuin vanhoja haavoja olisi joutunut avaamaan uudestaan. Tällä ehkä tarkoitan enemmänkin sitä, että olen usein tuskaillut erilaisten henkisten paineiden kanssa akatemian aikana. Useimmiten ne paineet ovat johtuneet ajatuksista etten ole tarpeeksi tehokas, etten kokeile tarpeeksi uusia juttuja, etten poistu mukavuusalueeltani tarpeeksi usein ja etten ole rohkea. Vaikkei Valtterinkaan tie akatemialla ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, avasi se silti omia epävarmuuksiani kaikkia aiempia tekemisiäni kohtaan. Olen Valtterille melkeinpä kateellinen hänen uskalluksestaan tarttua myyntiä sarvista ja nousta tuossa jalossa lajissa vieläpä menestyväksi (ainakin akatemian mittapuulla). Tuota samanlaista rohkeutta ja uskallusta esimerkiksi höpöttelykulttuurin pariin kaipaan itse edelleen. Vaikka kehitystä on toki vuosien aikana tapahtunut pieni pala kerrallaan, on oma etenemiseni tuskastuttavan hidasta.

Toiselta kannalta mietittynä, Tuhonomia tarjosi jonkun verran myös balsamia näihin haavoihin. Huomasin kirjaa lukiessa, että jotkut ongelmat, joita typerästi kuvittelin vain olevan lähinnä itsessäni tai tiimissäni, ovat pitkälti samoja, mistä valtaosa akatemialaisista kärsii jossain vaiheessa 3,5 vuoden taivaltaan. Pitkälti Tiimiakatemia toimii kaiken muun informaation mukana eniten ehkä juuri aikana oppia itsestään. Vaikka reilu kolmivuotinen aika tuntuu menevän hujauksessa, on usein kasvutarina sen taustalla merkittävä. Vaikka painin usein samojen ongelmien kanssa kuin aiemminkin, huomaan että kasvuni kolmen vuoden aikana on ollut valtava. Pääasiassa toki henkisesti mutta onpa tuota painoakin kertynyt kymmenen kiloa lisää.

Kirjan lopussa ollut osio Valtterin tulevaisuudesta sai myös minut pohtimaan tulevaisuuttani. Epävarmana ja henkisesti ajoin epävakaana persoonana ajatus mukavan ”turvaverkon” poistumisesta ahdistaa ajoittain valtavasti, toisella kertaa taas se tuntuu enemmän siunaukselta. Ehkäpä tässä onkin akatemian suurin kasvun hetki, kun kolme vuotta kotilossa majailun jälkeen pitäisi avata ne omat siivet. Kannan todella usein rahallista huolta tulevaisuudesta, sillä sen suhteen minulla ei ole periaatteessa varmaa turvaverkkoa. Siksi kaavailemani suunnitelma oman yrityksen perustamisesta tuntuu samaan aikaan mielettömän hienolta, mutta myös hirvittävän pelottavalta. Entä jos hommat kusee? Entä jos jään pankille velkaa ja töitä ei ole? Kamala määrä kysymyksiä, joihin ei ole valmista vastausta. Tiedän silti, että jos en akatemian jälkeen (ja vielä sen aikana) tee varmoja päätöksiä oman yritykseni suhteen, niin se tulee jäämään haaveeksi.

Kuten oikeastaan koko Tiimiakatemian aika, oli Valtterin kirjakin melkoinen omien tunteiden vuoristorata. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain viimein kirjan luettua. Se avasi paljolti ajattelun aihetta niin mennyttä kuin tulevaa ajatellen, vaikka se välillä kirpaisikin.

Hyvä Valtteri, jos joskus luet tämän, tässä hyvin lyhyt palaute/arvostelu kirjasta:

Kiitämme:

– Kirjoitustyyliä
– Rehellistä otetta
– Kapinaa opinnäytetyötä vastaan
– Tunteikasta kuvausta häränpalasta
– Fiksuja analyysejä Tiimiakatemian eri asioista (valmentajat, TA-spirit yms.)
– Ulkoasua

Moitimme:

– Kirjoitusvirheitä
– Kritiikin vähäisyyttä
– Itseäni, etten jutustellut kanssasi enemmän

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!