Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tunne taloutesi – tunnetaloutesi

Kirjoitettu 24.09.17
Esseen kirjoittaja: Sanni Oranen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tunne taloutesi - tunnetaloutesi
Kirjan kirjoittaja: Mikko Sjögren
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tunne taloutesi on mun mielestä aika löyhää tekstiä taloutesi hoidosta. Asiat olivat minulle vaan entuudestaan tuttuja ja suurin osa jo itsellä käytössä, minkä takia teksti tuntui aika vanhan toistolta. Toki kyseinen kirja on mainio, mikäli talouden hallinnassa on ongelmia.

Niin kauan kun minulla on ollut oma tili, minulla on ollut se mindsetti, että mikäli säästötililläni on alle 500€, niin minulla ei ole rahaa. Se on ollut ikään kuin “puskurina” siellä. Näin vanhemmalla iällä tämä summa ei tietenkään ole mikään kovin suuri, mutta silti tämä ajatusmalli auttaa pahan päivän varalle. Sama idea mulla on ollut hoitaessa meidän firman tiliä. Jos vaikuttaa siltä, että rahasumma siellä alkaa käydä huolestuttavan pieneksi, niin hälytyskellot soi ja on ryhdyttävä toimiin. Minä olen nyt kaksi vuotta toiminut talouspäällikkönä meidän osuuskunnassa, eikä meillä kertaakaan ole ollut rahan puutteen vuoksi maksamattomia laskuja tai sinänsä muita hankaluuksia rahan suhteen. Toki olisin voinut johtaa talouden avulla enemmän. Kyllä minä kuitenkin esimerkiksi yhteisten tavotteidemme eteen johdin meitä vaikka taloudellisesti Hong Kongiin ja tekemään asioita sen suhteen. Myös yhteiskassassa meidän kaikkien henkilökohtaista rahatilannetta tiimissä seurattiin, jotta saatiin potkua tekemiseen.

Otin kirjasta ajatuksen viime viikon treeneihin, missä halusin puhua jokaisen omasta “talouspersoonasta” ja tunnesiteestä rahaan. Olisin toivonut, että meillä olisi ollut enemmän aikaa käydä läpi jokaisen tunteita rahaan ja omaan kuluttamiseen, jotta olisimme voineet miettiä miten se on näkynyt siinä, kuinka Tiimiakatemialla on esimerkiksi tienannut rahaa. Pohdin kuitenkin tähän esseeseen nyt vain omaa suhdettani rahaan, koska treeneissä dialogi ei ehtinyt mennä tarpeeksi syvälle.  

 

Minä kuluttajana

Aloin pohtimaan sitä, miten mä kulutan ja miten mun kulutus on muuttunut. Mä oon pyrkinyt muuttamaan esimerkiksi vaatteiden suhteen mun kulutusta siihen, että ostan ennemmin laadukkaita materiaaleja kalliimmalla ja vähemmän. Ennen olen ostellut aivan päättömästi, enkä välittänyt muusta kuin halvasta hinnasta, joten voisin tässä asiassa sanoa hieman aikuistuneeni. Tottakai minulle välillä tulee päähänpistoja, että nyt on joku tietty juttu saatava, mutta ajatuksena ainakin kaikki perusvaatteet ovat vaihtumassa parempiin materiaaleihin, ihan myös eettisistä syistä.

Tavallisesti kulutan kuitenkin aika kallista tavaraa. Ruoka on tuoretta, luomua ja terveellistä. Kesällä ostetaan marjoja hinnalla millä hyvänsä, koska vihdoin niitä saa. Ei siis todellakaan mikään perinteinen opiskelijaruokailu – makaroonia ja jauhelihaa. Mä koen, että hyvinvointi perustuu paljon asioiden laatuun, ei määrään, minkä takia mulla menee hyvinvointiin paljon rahaa.

Raha on minulle enemmän vaihdannan väline, jonka avulla nautin elämästä ja pidän huolta itsestäni. Minä en pihistele esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa rahan kanssa, vaan aina löytyy rahaa lähteä ystävien kanssa kahville tai lounaalle. En käytä luottokorttia, koska minun mielestäni se on sama kuin eläisi ennakkoon. Se on sitten toisesta hetkestä pois.  Opintolaina on kuitenkin minun mielestäni järkevä sijoitus omaan elämääni. Tulevaisuudestahan se on jotakin satasia pois, mutta en minä mitenkään olisi voinut elää opiskeluaikojani näin nauttien, jos olisin joka kuukausi laskenut euroja makaronin ostoon.

En siis voi sanoa olevani säästeliäin ihminen, mutta olen kuitenkin järkevä – aina on riitettävä rahaa maksaa laskut ja sen jälkeen voi kuluttaa.

 

Mä ostan aika vahvasti periaatteesta ja varmaan myös tunteella. Mä haluan nauttia asioista ja silloin mulle on ihan sama mitä se maksaa. Ostan mieluummin euron kalliimman puuron, koska se maistuu paljon paremmalle tai maksan ennemmin ruuasta Figarossa, kun meen halvalla mäkkiin. Miksi? Sen takia, että jos mä kerran aion maksaa jonkun toisen tekemästä ruuasta, niin sen täytyy olla parempaa kun mun itse tekemä. Ulkomailla tässä tulee aina pieniä ristiriitoja muiden ihmisten kanssa. Joku haluaa syödä vaan mahdollisimman halvalla ja mennä mäkkäriin, kun taas mä haluan kokea paikallista ruokakulttuuria. Voisin sanoa olevani jollakin tapaa kulinaristi. Toisaalta onhan se suhteellista kenellä tahansa. Mulle ruoka vaan ei tunnu yhtä kalliilta ja vastoin sitten toiselle, joku muu on tärkeämpää.

 

Miten rahasta puhutaan?

 

Vierailin eri start upeissa ja firmoissa Berliinissä ja huomasin, että rahasta ei monissa firmoissa puhuta. Ei puhuta ollenkaan tai ainakaan suoraan. Monilla arvoissa oli läpinäkyvyys, mutta se tuntui ohittavan raha-asiat. Yhdessä yrityksessä vieraillessa ymmärsin, että palkat olivat ollut tosi suuri aihe työryhmän sisällä, mutta niistä ei kuitenkaan yrityksen sisällä saanut puhua. Yrityksen sisällä pelättiin, että ihmiset tulevat kateellisiksi. Kai se on ihmisluonteessa, että “naapuri osti uuden auton, pitäisköhän meidänkin ostaa vähän isompi, hienompi ja parempi”.

Sitä asiaa en kuitenkaan ymmärtänyt, että jos ihmiset ovat kerran niin tyytyväisiä työhönsä, niin miksi he eivät olisi tyytyväisiä siitä saamaansa palkkioon? Onko ihmiset tosissaan niin ahneita, että jättäisivät ihan parhaat työolot, työporukat ja työpaikan sen takia, että joku muu tienaa enemmän? Sehän on ihan ymmärrettävää, että esimiehille maksetaan enemmän ja eri töistä maksetaan enemmän.

 

Kuten aiemmin jo mainitsin, raha ei ole minulle elämää ohjaava arvo. Tuntuu, että jotkut haluavat tulla rikkaaksi rahan takia. Minun mielipiiteni on, että raha on täysin turhaa, jos sitä ei käytä. Ei ole mitään hyvää syytä omistaa ja säilöä mielettömiä summia rahaa.  Rahaa täytyy käyttää, jotta se kiertää. Eikös lamakausi johdu osittain siitä, että ihmiset lakkaavat kuluttamasta, menekki pienenee, kilohinta nousee ja siitä syntyy kierre. Kuluttajat alkavat säästämään ja sen takia yritykset pärjäävät huonommin.

Minun yksi suuri heikkous bisneksen tekemisessä on, että en osaa pyytää rahaa omasta työstäni. Olen tehnyt vaikka kuinka monta “hyväntekeväisyys” projektia, josta en ole saanut rahaa tai olen saanut hyvin vähän. Projektiryhmissä olen aina viimeisenä miettinyt omaa palkkiotani. Ajattelen jotenkin niin pitkälle sitä, että tässä nyt autetaan tätä yritystä tai kaveria ilmaiseksi. Olisin varmaan yrittäjänäkin sellainen, että jakelisin vaan palveluitani ilmaiseksi kavereille ja tutuille, vaikka ymmärrän, ettei niin voi tehdä kannattavaa bisnestä.

Olen luonteeltani niin vahvasti sellainen auttajatyyppi enkä usko, että se tulee koskaan muuttumaan. Sen takia minä haluankin työllistyä sellaiseen työhön, missä oikeasti pääsen auttamaan ja vaikuttamaan. Minun täytyy myös alkaa arvostamaan enemmän itseäni, omaa aikaani ja asiantuntijuuttani, jotta voin tienata sillä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!