Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tunneäly

Kirjoitettu 17.09.16
Esseen kirjoittaja: S. Pohtola
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tunneäly
Kirjan kirjoittaja: Daniel Goleman
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Koen olevani melko rauhallinen ja harkitsevainen ihminen. En yleensä lähde suinpäin mukaan mihinkään erikoiselta tai hölmöltä tuntuviin tempauksiin, vähän täytyy ensin itselle taustoittaa mihin sitä on lähdössä ja mistä on kysymys. Joskus tuntuu, että tämä piirre minussa on haitaksi ja joitain mahdollisuuksia saattaa jäädä käyttämättä, kun miettii liikaa. Toisaalta taas se on saanut pelastettua hankaluuksiin joutumiselta tai turhan työn tekemiseltä. En pidä päätöksien tekemättömyydestä, mutta silloin kun niitä tehdään, niin edes hetken siihen saisi käyttää ajatusta.

 

Mielestäni olen melko hyvä lukemaan ihmisiä ja heidän mielentilaansa. Etenkin asiakaspalvelutyössä ja myynnissä on hyvä tunnistaa, millä ”aaltopituudella” asiakas on sillä hetkellä. Jos esimerkiksi asiakas on hyvin hiljainen ja rauhallinen, eikä puhu paljoa. On turha alkaa tykittää kovaäänistä huumoripläjäystä myyntispiikiksi hänelle. Aaltopituudet eivät silloin oikein kohtaa ja kaupat jäävät hyvin todennäköisesti tekemättä. Toisin on jos asiakas on itsekin kova heittämään juttua ja olemaan äänessä, silloin hän usein jopa tykkää pienestä haastamisesta ja äänessä olemisesta. Täytyy vain osata lukea ihmistä.

 

Yhtälailla tämä ihmisten lukeminen on tärkeä taito kaikessa muussakin vuorovaikutuksessa, kuin vain asiakaspalvelutyössä. Esimerkiksi Tiimiakatemialla tiimissä toimiminen on jatkuvaa vuorovaikutusta ja on hyvä osata lukea kanssapelureiden mielentilaa ja parhaan tuloksen monesti saakin mukauttamalla omaa viestintäänsä tilanteeseen sopivaksi. Omalla kohdallani näkisin, että olen melko hyvä lukemaan tilannetta myös tiimin sisällä, ainut ero asiakaspalveluun tai myyntitilanteeseen on se, että en välttämättä mukauta omaa viestintääni tilanteeseen sopivaksi.

 

Olen koittanut miettiä, mistä se johtuu. Ehkä olen vain halunnut vähän ravistella muita ihmisiä tietyissä asioissa ja vähän tarkoituksellakin ”kaivaa verta nenästä” Tätä olen kuitenkin vähentänyt huomattavasti sen jälkeen, kun oma elämäntilanteeni työ ja projektirintamalla on hieman rauhoittunut. Nyt tuntuu vähän hauskaltakin ajatella, mitä kaikkea sitä on tullut omankin tiimin treeneissä lauottua. Ehkä ne tilanteet ovat saaneet oppimaan itsehillintää ja etenemään tilanteissa ns. Helpommalla tavalla, vaikka omasta mielestäni olen kyllä tiedostanut tilanteet jo siinä vaiheessa. Nykyään olen kyllä huomattavasti mukavuudenhaluisempi ja enemmän yhteistyöhön pyrkivä, kuin tietyssä vaiheessa Tiimiakatemiaa.

 

Olen miettinyt, voisiko tuo johtua paineen alla toimimisesta ja siihen liittyvästä stressistä, ehkä osin siitäkin, mutta vaikka tällä hetkellä olisi stressiäkin niin omaan silmään toimintatapani ovat vähän muuttuneet järkiperäisemmiksi, myös tiimin sisällä. Olen tottunut ottamaan vastuuta myös vapaa-ajan harrastuksissa ja toimimaan vetäjänä niin salibandyporukassa, kuin perustamassamme uudessa yrityksessäkin. Siihen tarvitaan paljon ihmistenlukutaitoa ja yhteistyökykyä. Tietyllä tapaa sisuakin puskea asioita eteenpäin ja löytää ne oikeat narut mistä vetää, kun joukossa on kosolti mielipiteitä. Uskoisin, että nämä taidot ovat tiimiakatemian ja huonekaluliike projektin myötä kehittyneet omalla kohdallani paljon.

 

Daniel Golemanin kirjassa Tunneäly käsitellään sitä, miten omien tunteiden hallinta ja muiden tunteiden lukeminen on nykymaailmassa yhä tärkeämpää. Enää ei katsota ihmisen älykkyyttä vain älykkyysosamäärän kautta, vaan sen kautta miten pystyy tekemään oikeita ratkaisuja tilanteeseen nähden hallitsemalla omia tunteitaan ja lukemalla ympärillä olevia ihmisiä. Tähän ajatusmalliin samaistun kyllä täysin. Itse en ole koskaan ollut keskivertoa kummempi matemaattisesti tai koulussa ylipäätään, mutta aina olen pärjännyt hyvin elämässä ylipäätään ja saanut paljon ystäviä ja osannut kasata tiimejä ja olla yhdistävä tekijä.

 

Uskon kuitenkin, että missään vaiheessa ei ole valmis ihminen ja myös tällä rintamalla itseltäkin löytyy paljon kehitettävää. En esimerkiksi ole kovin hyvä keskittymään pitkäksi aikaa saman työtehtävän tai kouluhomman tekemiseen, keskittyminen tahtoo herpaantua helposti ulkoisista häiriötekijöistä. Haluankin vielä kehittyä siinä, miten löydän vaikeissakin tilanteissa motivaation tekemiseen ja saan pidettyä keskittymisen oikeissa asioissa.

 

Paineen alla toimiminen on erikoinen asia, välillä se tuntuu että mistään ei tule mitään ja tulee tehtyä ylilyöntejä ja keskityttyä aivan vääriin asioihin. Välillä taas tuntuu, että kun tarpeeksi on painetta niin hommat lähtevät rullaamaan kuin itsestään ja asiat vain etenevät, jopa tehokkaammin kuin ilman painetta tehdessä. Se on hyvä välillä vähän ottaa paussia ja tutkia, missä sitä itse on menossa, kun jatkuvasti eteenpäin painaessa ei huomaakaan missä asioissa on tapahtunut kehitystä ja missä olisi opin paikka tehdä toisin.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!