Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tunnelukkosi

Kirjoitettu 23.11.17
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tunne lukkosi
Kirjan kirjoittaja: Kimmo Takanen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tunnelukot ovat selviytymistapoja, jotka on opittu jo lapsena. Ne auttaa selviytymään hankalista tilanteista, koska emme halua kohdata ikäviä seuraamuksia, joutua ulkopuoliseksi tai vaikkapa loukata läheisimpiämme. Tunnelukkoja voi olla vaikea itsessä tunnistaa, koska ne on juurtuneet jo niin syvästi, ettei niiden olemassaoloa välttämättä edes tiedosta. Kimmo Takasen kirjan, ja viimeistään sieltä löytyvien testien avulla omat tunnelukot on kuitenkin helppo löytää, ja oli ajoittain jopa pelottavan jännä havahtua siihen, kuinka jokin asia vuosien takaa lapsuudestani voikaan vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni vielä tänäänkin.

 

Tunnelukkoja on määritelty yhteensä 18, ja ne ovat:

 

Alistuminen Rankaisevaisuus Riippuvuus
Emotionaalinen estyneisyys Hyväksynnän haku Riittämätön itsekontrolli
Uhrautuminen Epäonnistuminen Suojattomuus
Pessimistisyys Ulkopuolisuus Vaativuus
Vajavuus Kietoutuneisuus Oikeutus
Hylkääminen Kaltoin kohtelu Tunnevaje

 

Omien tunnelukkojeni selvittämiseksi tein testin testi, joka löytyy osoitteesta tunnelukkosi.fi, koska muuten välttämättä olisi kyennyt itse tunnelukkojani tunnistamaan. Avaan tässä niitä tunnelukkoja, jotka vaikuttavat minulla kaikkein vahvimpina, ja miten voin niihin vaikuttaa, kun tiedän niiden olemassaolon.

 

Alistuminen

Tiesin, että olen konfliktitilanteissa usein turhankin helposti antamassa periksi, koska haluan välttää konfliktin etenemisen yhtään pahempaan vaiheeseen. En myöskään ilmaise omaa mielipidettäni rehellisesti aina edes sitä kysyttäessä, koska en koe sen olevan tärkeä. Koen tärkeäksi olla mieliksi kaikille ihmisille, jopa tuntemattomillekin, koska en kestä sitä tunnetta, jos tiedän jonkun ajattelevan minusta jotain pahaa. Miellyttämisen halu on iso tekijä siinä, että myönnyn toisten mielipiteisiin, vaikka todellisuudessa ajattelisin toisin. Kuulen usein olevani hyvä tiimipelaaja, koska olen nöyrä ja teen niin kuin sovitaan, mutta toisinaan sisälläni kiehuu juuri siitä syystä, että en koe voineeni itse asioihin vaikuttaa. Tämän lukon avauduttua koen omat tarpeeni tärkeämmiksi ja uskallan ilmaista itseäni enemmän, en pelkää konflikteja, enkä suostu mihinkään mistä on itselleni haittaa.

 

Rankaisevaisuus

Sätin itseäni virheistä turhankin kovasti, vaikka ne olisivat varsin mitättömiä. Tunnistin tämän tunnelukon, ja sen syntyperän välittömästi. Olen pienestä asti ihaillut urheilijoita, jotka ovat piiskanneet itseään kovalla itsekritiikillä. Kliseinen sanonta ”Aina on varaa parantaa” on juurtunut minunkin filosofiaani ja se on saanut aikaan ankaraa itsekritiikkiä itseäni kohtaan. Sen vuoksi otan epäonnistumiset ja henkilökohtaiset virheet joskus todella rankasti. Saatan ajatella, että virheistä pitää rankaista. Olen ollut liian heikko, tyhmä tai laiska, ja seuraamukset ovat ansaittuja. Tämän lukon avautuessa opin sietämään tekemiäni virheitä, ja koen ettei ne aina johdu minusta. Opin antamaan anteeksi paremmin niin itselleni kuin muillekin, ja mietin, miten voisin jatkossa hoitaa asiat paremmin. Voin onnekseni sanoa, että tämän lukon pahin vaihe on omalta kohdaltani toistaiseksi ainakin takana päin. Tiedostan sen olemassaolon kuitenkin edelleen, mutta olen oppinut käsittelemään epäonnistumisia huomattavasti kypsemmin.

 

Riippuvuus

Yllättävän haasteen kohdatessani, tai tilanteessa, jossa suoritukseni merkitsee jotain myös muille kuin itselleni, olen lähes kykenemätön tekemään ratkaisuita yksin. Tarvitsen päätöksilleni ja ratkaisuilleni aina jonkun muun hyväksynnän, vaikka saatan tietää omani olevan aivan moitteeton. Se kielii itseluottamuksen puutteesta. Saatan vältellä vastuuta, koska haluan välttää tilanteita, joissa joudun tekemään isoja päätöksiä. Joskus saatan kompensoida tätä lukkoa korostamalla itsenäisyyttäni, ja tekemällä asioita yksin, vaikka todellisuudessa tarvisin niissä apua. Luontaisesti koen selviytyväni paremmin itsenäisesti, enkä tarvitse muiden vahvistuksia ratkaisuilleni, kun tämä lukko avautuu.

 

Emotionaalinen estyneisyys

Kontrolloin itseäni vahvasti varsinkin silloin, kun olen porukassa, jossa en tunne oloani täysin kotoisaksi. Kontrolloin siis tunteitani, enkä tuo niitä spontaanisti esille. Mielestäni tämä liittyy myös siihen itsekriittisyyteen. En anna itselleni lupaa olla spontaani ennen kuin olen täysin varma, ettei siitä ole haittaa. Toisinaan myös paheksun ihmisiä, jotka ilmaisevat tunteitaan varsin avoimesti. Tunteiden pimittämien aiheuttaa ennen pitkää sen, että painekattila ei enää kestä. Se taas vaatii kohdallani yleensä jonkinlaisen räjähdyksen, että tilanne nollaantuu ja voin taas jatkaa elämääni. Paras keino tähän on yksinkertaisesti räjäyttää ajatukset sanoina ilmoille, mutta myös jokin fyysinen rääkki toimii myös. Tämän lukon avautuessa tiedostan tunteeni paremmin, ja osaan tuoda ne esille niin, ettei niitä tarvitse padota sisälle loputtomiin. Koen itse oppineeni tulkitsemaan tunteitani, ja ennen kaikkea niiden syitä viime vuosina jopa todella hyvin. En kuitenkaan osaa tuoda niitä vieläkään aina esille sillä hetkellä, kun ne syntyvät.

 

Hyväksynnän haku

Tämä on hyvin linjassa kohdallani tuntemuksista alistumisen tunnelukon kanssa. Minulle on suorastaan sietämätön tunne, jos tiedän tai edes epäilen jonkun ajattelevan minusta jotain negatiivista. Tämän vuoksi varmasti myös pyrin välttämään konflikteja, etten antaisi syytä ajatella itsestäni mitään pahaa. Saatan myös tehdä asioita, joista tiedän saavani arvostusta ja hyväksyntää, vaikka oikeasti en niitä edes haluaisi tehdä. Mukaudun toiminnallani seuran mukaan, enkä tuo itseäni aina esille sellaisena kuin pohjimmiltani olen, ennen kuin todella tunnen kuuluvani joukkoon. Tämän lukon avauduttua uskallan olla enemmän oma itseni, eivätkä toisten mielipiteet vaikuta enää niin voimakkaasti. Tämän lukon olemassaolon olen tiedostanut ainakin osittain jo aiemminkin, mutta näistä kaikista tämä on ehkä ainoa, missä en koe juurikaan kehittyneeni.

 

Jokaisen tunnelukon purkaminen lähtee tietysti kyseisen tunnelukon ja sen vaikutusten huomaamisesta ja tunnustamisesta. Olen viimeisen parin vuoden aikana herännyt ajattelemaan yhä useammassa tilanteessa syitä omille ajatuksille ja tunteille, mikä on tietämättäni jo edesauttanut joidenkin tunnelukkojen vapautumisessa. Tunnelukot on kuitenkin niin pitkään kypsyneitä toimintatapoja, että niistä täysin irti pääseminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Kirja avaa kuitenkin paremmin selityksiä omalle toiminnalle, ja sen avulla niiden syitä on helpompi tarkastella.

 

Tämä kirja menee niiden joukkoon, joiden lukeminen ei olisi pahitteeksi kenellekään. Meillä kaikilla on varmasti tapoja ja käytänteitä, joista emme aina ole niin ylpeitä tai kiitollisia. Ne estävät meitä suoriutumaan tilanteista niin kuin oikeasti haluaisimme. Niistä on kuitenkin mahdollista oppia eroon, ja tämän kirjan lukeminen auttaa siinä erinomaisesti.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!