Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tunteella!

Kirjoitettu 09.12.13
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tunteella
Kirjan kirjoittaja: Jarkko Rantanen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tunteet ovat jokapäiväisessä elämässä aina läsnä halusi sitä tai ei. Jos henkilökohtainen elämä potkii päähän vaikuttaa se työelämään ja jos töissä kaikki menee päin seiniä vaikuttaa se henkilökohtaiseen elämiseen. Tunteet muokkaavat tapaasi suoriutua. Ihmisellä on jatkuva tarve suoriutua oli kyse sitten mistä tahansa ja yleensä vielä positiivisella tavalla. Kukaan ei halua epäonnistua.

Meidän tiimissä on usein pohdittu mitenkä henkilökohtainen elämä ja akatemiaelämä sekoittuvat ja mitä haasteita ja paineita siitä voi muodostua. Tiimiakatemia on siitä erilainen opinahjo ettei aina voi suunnitella mitä tapahtuu seuraavaksi. Usein tulee tilanne jossa valinta tulee tehdä nopeasti tekeekö vai jättääkö tekemättä. Siinä vaiheessa ei yleensä kerkeä paljoa ajatella mitä kotona siitä ajatellaan ja oltiinkos sovittu sille ajanjaksolle jo jotain muuta. Tiimin sisäisen hyväksynnän hakeminen kuitenkin suurimmalla osalla menee henkilökohtaisen elämän edelle. On tarve näyttää ja suoriutua niin hyvin että unohdetaan mikä oikeasti on tärkeää. Tällaisesta tilanteesta valitettavan usein muodostuu jonkin näköinen konflikti. Vapaa-aika ja työaika ottavat yhteen ja luonnollisesti tällainen tilanne herättää tunteita kaikissa osapuolissa. Riita tilanteessa astuvat esiin tunteet, kuten viha, inho, katumus jne. Monen negatiivisin tunteen ryöppy kerralla johtaa mielen järkkymiseen ja yksinkertaisenkin tehtävän suorittaminen saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä. Negatiivista asennetta onkin vaalittu meidän tiimissä viimeaikoina oikein kunnolla. Virheitä puidaan ja palautetta annetaan vain silloin kun on syytä valittaa jostain tai joku on epäonnistunut jossain. Mistä tämä johtuu? Omasta mielestäni homma menee niin, että kun kotona ei tanssita ruusuilla ei ihmisen mieli pysty hyppimään ilosta myöskään muissa tilanteissa. Meikäläisen sisäisen psykologi kertoo tässä vaiheessa että elämme tiimin sisällä tällä hetkellä tilanteessa jossa ihmiset eivät osaa jakaa aikaansa oikein kahden paikan välillä tai vaikka jakavatkin eivät he ole läsnä molemmissa paikoissa tasapuolisesti. Tästä johtuen homma ei pysy liikkeellä ja olemme tällä hetkellä jonkinlaisessa murrosvaiheessa. Ihmisten yksinkertaisesti tulee opetella aijan jakaminen kahden paikan välillä. Onnistuuhan se työelämässäkin, miksei akatemialla? Toki 08-16 duunissa ei tule niin usein yllättäviä käänteitä, että joutuisi peruuttamaan jotain mikä on jo sovittu. Ihmetyttää vain että minkä takia ihmiset ovat valinneet linjan jossa yrittäjyys on keskiössä, jos ihmiset eivät ole valmiita toiminaan yrittäjämäisesti? Hämmennys uuden paikan toiminnasta toki on ymmärrettävää ja usein pieni ihminen ajautuu omalle epämukavuusalueelleen ja alkaa ahdistus.

Toisaalta ihminen onneksi kokee myös positiivisa tuntemuksia. Nyt näin negatiivisuuden aikakautena olisi hyvä aika kaikkien miettiä mitenkä negatiivisuus näkyy tiimissä ja kuinka kääntää se positiiviseksi. Kirjaa lukiessani toki tajusin ettei kaikki negatiiviset fiilikset ole aina pahasta ja joissain tapauksissa ne voivat vaikuttaa kehittymiseen muullakin kuin pahalla tavalla, mutta positiivisella ajattelulla päästään yleensä huomattavasti parempaan lopputulokseen asiassa kuin asiassa. Itse olenkin miettinyt paljon miten pystyisin itse vaikuttamaan niin että positiivisuus kaikuisi muihin kuin itseeni. Saimme tiimin kesken loistavan projektin joka luo kaikille tekemistä, jatkuvaa liikevaihtoa ja myynnillistä oppimista. Kun tästä ilmoitettiin ja prokkis esiteltiin meidän tiimille, niin suurimmalla osalla iski ”paniikki” päälle ja alettiin kaivaa kaikkia ”mitä jos” kysymyksiä. Ihmiset hämmentyivät kun eivät täysin ymmärtäneet mistä oli kyse. Toivoin siinä vaiheessa sellaisia tuntemuksia kuin: helpottuminen, ilo ja uteliaisuus. Koin itse välittömästi että tämä projekti tulee pelastamaan meidät. Saamme jatkuvaa tekemistä = valittaminen vähenee ja pienten ongelmien ratkominen muuttuu toissijaiseksi, saamme jatkuvaa liikevaihtoa = rahahuolet jäävät pois ja on aikaa miettiä muita juttuja, saamma haasteen ylittää suuren asiakkaan odotukset = kaikki laittavat 100% peliin ja ovat valmiita tekemään homman eteen duunia. Näiden asioiden pohjalta tapahtuisi ylpeyttä tiimiä kohtaan ja kaikilla on parempi olla. Yhteisöllisyys paranee kun luodaan pieni paine ja ahdistusta voi puida porukassa. Kaikki kokevat iloa ja itsensä ylittämistä, jolloin yleinen olo paranee kaikilla ja tulee motivaatiota tarttua aktiivisemmin uusiin haasteisiin. En toisin sanoen nää mitään huonoa puolta kyseisessä projektissa. Suuremman energian saa siitä kun yhdessä iloitsee asioista kuin koittaa kaivamalla kaivaa aina niitä ei niin kivoja juttuja.

Mitkä ovat tavat joilla opimme hillitsemään tunteemme ja osittain jopa sivuuttamaan niitä? Mitkä taas ovat keinoja joilla saamme tunteet astumaan peliin kun on niille tarve? Molempiin löytyy minun mielestä sama vastaus. Kannattaa lähteä liikkeelle että tunnistaa tietyt tunteet itsestään ja myöntää itselleen jos tuntee jotain ja sitä kautta myös muille. Tunteiden salaaminen on turhaa. Ihmiset kyllä huomaavat tunteesi, salasit niitä sitten kuinka hyvin tahansa. Paras ratkaisu tähän on olla rehellinen muille ja jakaa tuntemukset muiden kanssa. Jos pitää kaiken sisällään eikä koskaan jaa mitään itsestään tai mitä oman päänsä sisällä liikkuu, ei kukaan voi reagoida siihen eikä luottamusta ihmisten välille koskaan synny. On huomattavasti helpompaa yhdessä puida asiaa jos kaikki ovat tietoisia siitä mitä joku tuntee sisällään. Luottamuksen kerääminen on mielestäni kaiken a ja o jos aikoo toimia ryhmänä ja varsinkin jos aikoo menestyä ryhmänä. Luottamus ei toki synny päivässä eikä kahdessa, mutta sen eteen on tehtävä yhdessä töitä.

Loppuratkaisuna nään että on hyvä näyttää tunteensa, oli se sitten negatiivista tai positiivista, mutta positiivisuuteen on ensikädessä hyvä pyrkiä. Kaikilla on parempi olla jos löydetään ensin ne iloiset asiat ja nautitaan niistä kuin kaivetaan kaikki ikävät asiat kerralla ja surraan niitä.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!