Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tunteiden johtaminen

Kirjoitettu 21.10.20
Esseen kirjoittaja: Liisa Jamsa
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johda tunteita, menesty työelämässä
Kirjan kirjoittaja: Camilla Tuominen
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.5. Projektien johtaminen, 4.7. Johtamisen klassikot, 4.8. Johtamisen käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Camilla Tuomisen kirjan, koska jo pitkään olen kaivannut tiimiimme parempaa luottamuksen ja rohkeuden ilmapiiriä. Tiimiliiderinä on helppo johtaa aikatauluja sun muita konkreettisia asioita, mutta tunteiden johtaminen on mysteeri, josta en tiedä miten edes aloittaa.

Haluaisin, että voisimme treeneissä vapaasti puhua asioista, jotka meitä pelottaa tai innostaa, pelkäämättä, että muut tuomitsevat. Tilanne on tällä hetkellä ihan jees, ollaanhan oltu jo samassa tiimissä kolmatta vuotta.

Ongelmana on enemmän se, ettemme tiedä miten reagoida, jos joku avautuu ja on esimerkiksi vihainen tai ahdistunut. Huumori on helppo ja turvallinen reaktio, ja todella tärkeä ominaisuus tiimikulttuuria!

Mutta se ei saisi olla ainoa reaktio repertuaarissamme. Miten osoittaa välittämistä ja kuuntelua, ilman että se kuulostaa tosi kliseiseltä ja jotenkin ällöltä?

Etsin epätoivoisesti jotain niksiä, miten saada ihmiset tuntemaan tietyllä tavalla. En esimerkiksi halunnut, että joku suhtautuu kritiikkiin puolustellen vaan halusin että he tajuavat ettei se ole henkilökohtaista piikittelyä.

Kuuntelin kirjan kahdesti ja osittain fyysisenkin version, mutta niksiä ei vaan löytynyt!

Sitten tajusin, että toisten tunteiden tietoinen johdattelu on kirjaimellisesti manipulointia ja että ”niksi” tunteiden johtamiseen on paljastettu jo kirjan alussa: kuuntelu.

Aito kuuntelu

Tajusin, että tiimiläisten ”hahmoutuminen” voi estää aitoa kuuntelua. Kuuntelemmeko heitä filtterin läpi – miten vastaanotamme informaatiota tyypiltä, joka aina heittää läppää tai on koomisen nirso, saita tai josta vaikkapa oletamme, ettei tätä kiinnosta?

Jos joku aina kritisoi, voimme asettaa häneen mielessämme vaimentimen, joka laskee kritiikin arvoa. Ainahan tuolla on jotain huonoa sanottavaa. Jos taas tiimin luotto-optimisti huomauttaa jostain epäkohdasta, kuuntelemme ehkä tarkemmin kuin koskaan.

Kritisoija voi toisaalta olla hemmetin hyvä huomaamaan epäkohtia, ja siksi hänestä onkin tullut kriitikko. Meidän pitäisi muistaa aina kuunnella ilman filtteriä.

Läsnäolo ensin

Monella, myös itselläni, tulee treeneissä usein kokemus siitä, että onko tämä nyt järkevää ajankäyttöä. Haluamme kunnioittaa treenien vetäjää ja huolella laadittua treenisuunnitelmaa, ja jättäydymme siksi hiljaisempaan rooliin ja annamme muiden keskittyä aiheeseen. Emme ole enää läsnä, ja se loukkaa muita.

Yksi tärkeimmistä kuuntelun elementeistä on läsnäolo, joka on alkanut muutenkin kiinnostaa kiireisessä elämässäni. Arvokas oppi jonka sain muuhunkin elämään, on multitaskauksen lopettaminen! Tehdessä kahta asiaa samanaikaisesti ei oikeasti voi nauttia kummastakaan.

Läsnäolosta luottamukseen

Läsnäolo on edellytys luottamukselle! Eihän kukaan avaisi sydäntään tyypille, joka ei kuuntele eikä katso silmiin.

Treeneissä vallitsee välillä kiireen ja turhautuneisuuden ilmapiiri. Haluamme saada jotain konkreettista aikaan, jotain mikä hyödyttää meitä tiimin arjessa ja työnteossa. Tuo ilmapiiri estää meitä pääsemästä syvällisiin keskusteluihin, jotka ovat usein vähän ”off topic” mutta paljastavat tärkeitä asioita, jotka ovat hidastaneet yksilöä ja tiimiä.

Totesimme eräässä ensimmäisistä post-korona-treeneistämme, että syvälliset keskustelut on parasta mitä treeneissä voi olla. Zoomissa olimme jotenkin unohtaneet, että sellainen on edes mahdollista. Havahduimme siihen, miten tärkeitä sellaiset keskustelut ovat.

Kun pääsemme sille tasolle, tunnemme turvallisuutta ja luottamusta. Kun joku uskaltaa avautua, uskaltavat muutkin.

Liian tehokas johtaja

Aina kun olen akatemialla, minulla on selkeä agenda. Haluaisin liiderinä olla enemmän vapaa vastaanotin, jos joku haluaa jutella. Onko koko ajan kiireisenä itseään pitävä johtaja oikeastaan pahin mahdollinen?

Treenejä tai viikkopalaveria vetäessäni olen äärimmäisen tehokas, jotta saadaan asia kunnolla käsiteltyä eikä se jää ärsyttävästi kesken. Kuuntelen kyllä, mutta todennäköisesti samalla kirjoitan muistiinpanoja ja tiimiläisille vaikuttaa, etten ole täysin läsnä.

Enkä olekkaan! Enhän läppärin takaa näe heidän ilmeitään tai vastaanota tietoa rohkaisevasti hymyillen.

Suoritan keskustelut, saan yhteenvedon ja aiheen käsiteltyä – mutta minkälainen on se fiilis, joka näistä pikavauhtia runtatuista keskusteluista jää käteen?

Epäonnistumiset -> kriittinen ainesosa!

Johtajana haluaisin tuoda tiimiin kulttuuria, jossa rohkeus palkitaan. Vain ottamalla riskejä ja kokeilemalla voimme oppia ja saavuttaa. Meillä on vielä vuosi aikaa tehdä.

Tiimiakatemialla vuosittain jaettava kultamunaus-palkinto osoittaa, että epäonnistuminen on suuressa arvossa akatemian kulttuurissa. Kuinka saada tuo asenne myös pienempiin, arkisempiin asioihin?

Epäonnistumisia tulisi nostaa esille ja juhlia, kun ne kertovat riskinotosta. Johtajana en saa pelätä, että joku ahdistuu tai häpeää, jos heiltä kysyy jostain, joka ei mennyt niin hyvin. Näitä mokia ja oppeja minun pitäisi nimenomaan kaivaa treeneissä ja tiimipalavereissa. Ja esimerkillisesti tuoda itsekin tiimille.

Mikä olisi paras tapa juhlia epäonnistumisia? Tätä olen miettinyt koko liiderikauden. On vaikeaa kauheassa paineessa johtaa vaikkapa viikkopalaveria ja yrittää muistaa hymyillä ja kuunnella rauhallisesti, kun miljoona asiaa pitää käsitellä muutenkin ja stressi lähestyvistä 24H-synnytyksistä painaa.

Idea – oppiämpäri!

Läsnä treeneissä ja viikkopalaverissa. Majailee väliaikoina Tempon työpisteellä. Sijaitsee aina dialogiringin keskellä. Tiimiläinen voi kirjoittaa epäonnistumisesta opitun asian paperille ja heittää ämpäriin. Ehkäpä se tekisi siitä hauskan ja helpon pelin.

Hyväksymmekö heikkoudet?

Mieti, mitä voisi saavuttaa, jos ei tarvitsisi peitellä tai kompensoida omia heikkouksia. Voisi keskittyä vahvuuksiin ja tehdä sitä missä on hyvä sillä tavalla, kuin itselle on luontevaa.

Uskon, että hyvissä tiimeissä toisten luonteenomaiset heikkoudet hyväksytään ja parhaimmillaan niistä jopa heitetään läppää.

Mutta! Se voi onnistua vain, jos itse hyväksyy omat heikkoutensa. Tiimiläisiä ei voi syyttää, jos he ovat oppineet välttämään niitä aiheita, joista mainittaessa ahdistut.

Ne aidot heikkoudet, ei ne ”aina vähän myöhässä” tai ”aina nukkuu pommiin”.

Itsetuntemus on pohja kaikelle kestävälle hyvinvoinnille ja menestykselle, se tulee vastaan kaikissa kirjoissa jotka luen. Enpä olisi arvannut, miten syväluotaavaa työtä akatemialla tulee sen eteen tehdä. Tiimityö ja johtaminen vaativat aitoa ja vahvaa mieltä.

Johtajan kompassi

Menee ehkä vähän diipiksi, mutta omien arvojen määrittäminen on hyvä alku. Mikä on itselle tärkeää?

Johtajana ei vaan osoitella sormella johonkin suuntaan, vaan oman sisäisen kompassin on myös oltava kunnossa. Muuten 12 tiimiläistä ympärilläni voi osoitella milloin mihinkin suuntaan – voisko liideri, pitäskö liiderin, kannattaisko liiderin….

Alkusyksystä otin ylös kaikki huomiot, kommentit, palautteet, kunnes syyslomalla huomasin, että niitä oli ihan helvetisti enkä jaksanut edes lukea läpi. Niiden perusteella olin ajatellut tehdä toimintasuunnitelman, jolla fiksaan kaikki tiimin ongelmat. No, se ei toiminut ollenkaan koska luku-urakka oli itsessään liikaa. (paitsi että palautteiden säilöminen oli varmasti hyvä idea!)

Opin sen, että tiimiläisiä pitää kuunnella juuri siinä hetkessä, tehdä pieniä päätöksiä heti, eikä vain kasata tulevaisuuden to do listaa. Navigoida pienin liikkein itse hetkessä – vähän niinkuin saunalauttaa!

Kesällä törmäsin Äijälän salmen kivireunoihin koska isot käännökset johti aina vaan isompiin vastakäännöksiin ja lopulta siinä rytistiin uimatikkaita uuteen asentoon 😀

Mutta!

Tärkeintä on siis kuunnella myös itseään ja miettiä sitä, miten haluaa johtaa. Koska jos joku on itselle tärkeää, just sen tekee parhaiten.

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!