Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tuntematon Kimi Räikkönen

Kirjoitettu 24.08.19
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tuntematon Kimi Räikkönen
Kirjan kirjoittaja: Kari Hotakainen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tuntematon Kimi Räikkönen

Olen Kimi-Matias Räikköstä kymmenen vuotta vanhempi ja on aika luonnollista, että olen seurannut hänen uraansa mielenkiinnolla alusta alkaen. Lisämausteen seuraamiseen antoi Kimin nykyinen vaimo Minttu, jonka ehdin tuntea työn puolesta Minttu Virtasena. Sikäli olen seurannut tyytyväisenä myös Kimin siviilielämää sen verran kuin uutisten ja lööppien varjolla satunnainen tarkkailija sattuu seurailemaan. Kaskisaari kuuluu eteläiseen viitekehykseeni ja Kimin talo sattuu pyöräreitin matkalle välillä Munkkiniemi Lauttasaari. Entisten lastenhoitajiemme vuoksi perheelläni on Sveitsissä lukuisia ystäviä ja tuttuja, joten kun pakkaan lisätään vielä veneily ja humalapäissä häröily ja törttöily, niin olisi turhempiakin fanituksen kohteita kuin Kimi Räikkönen.

Kirja antaa hyvän kuvan Kimin taipaleesta brändiksi ja kuinka hän ansaitsi paikkansa vähäpuheisena ammattimiehenä, joka ajaa mieluummin autoa kuin on avaamassa ostoskeskuksia missien kanssa. Kimin onnenkantamoinen oli päätyä ajamaan formula ykkösiä hyvin heikolla englanninkielen taidolla, joka oli lähinnä teknistä sanastoa. Lehdistökatsauksien lyhytsanainen mies otettiin vastaan hyvin ja tekojen annettiin puhua puolestaan. Formulakuljettajan ammatti on yksi uskomaton ammatti maailmassa ja hyvin harvojen kohdalle se lopulta osuu. Mikäli sattuu vielä ykkössarjassa pärjäämään, on moni asia mennyt taitojen lisäksi aivan nappiin.

Kimi sai lapsuudessaan parhaat mahdolliset lähtökohdat pitkäjänteiseen ja väsymättömään uurastukseen. Kun hulivilipuoli osasi nollata työn raskaamman puolen, oli todellinen jäämies syntynyt. Työn julkisuus toi tietysti vapaa-ajankin julkisuuteen, mutta Kimi sai lopulta ne muutamat isommat mokat anteeksi, joita hänelle noin kymmenen vuotta sitten sattui.

On miellyttävää lukea Hotakaisen sujuvaa kerrontaa ja ajatella, miten kirjailija on viikkokaupalla hengaillut Kimin ja Kimin perheen kanssa kirjaa koostaessaan. Ystävät ja kaverit on nostettu myös hyvin mukaan ja omat tarinansa ansaitsevat tietysti myös varikkopilttuut. Vapaa-ajan kertomuksia on sopivasti, muutaman lisääkin olisin mielelläni lukenut. 16 päivää -luku on loistava kuvaus siitä, millaista elämä voi olla, kun jokaista ropoa ei tarvitse murehtia. Luku Matti-isästä on lyhyt ja selkeä, hienon työn teki isä poikiensa menestyksen eteen.

Minua väitetään puheliaaksi ja sitä tutuissa ympyröissä pitkälti olenkin. Osaan olla työasioissa tai uusissa kuvioissa myös hiljaa, mutta kovaa kyselijää minusta ei pääsääntöisesti saa. Toisinaan utelias toimittaja minussa herää, kyselen ja kuuntelen. Kimi ei taida myöskään olla kova kyselemään, mutta kirjan perusteella hän on hyvä kuuntelemaan, on erittäin lojaali ja asettaa lähtökohtaisesti ihmiset samalle viivalle. Kimi on hoksottimiltaan yhtä nopea kuin auton ratissa ja se yhdistettynä huumorintajuun tekee hänestä hyvän keskustelijan. Kimi ei selvästikään välitä jutella ”koteloiden” kanssa, kuten hän tyhmiä ja tietämättömiä nimittää. Kimi on tunnettu toimittajien keskuudessa siitä, että tyhmään kysymykseen vastataan tyhmällä vastauksella.

  • Mitä yhteistä on rallilla ja formula ykkösillä?
  • Molemmissa käytetään rattia ohjaamiseen

Tai

  • Onko sinulla mitään harrastuksia?
  • Keräilen pähkinöitä.

Tai

  • Monilla kuljettajilla on kypärään liittyviä rituaaleja, onko sinulla?
  • Pyyhin sitä, jotta näen paremmin.

Kimi ei ole nostanut itseään jalustalle eikä selvästikään ole antanut virtsan nousta päähänsä. Kimin meriiteillä on aivan selvää, että saavutettu taso on jotain muuta kuin tavallisen kuluttajan palkoilla on totuttu saamaan. Silti vaikuttaa, että Kimi on onnistunut pitämään jalat maassa eikä pidä statustaan pelkästään omana saavutuksenaan, vaan ymmärtää monen onnekkaan sattuman vaikuttaneen elämänsä kulkuun.

Hyvän kirjan jälkeen on hyvä pysähtyä pohtimaan viisauksia, joita teos väkisinkin nostaa mieleen. Miten Kimi antoi Lotus-tallille kuuden miljoonan velat anteeksi ja mitä kaikkea oli päätöksen taustalla. Miten huonotkin muistot voivat olla hyviä muistoja. Miten formula ykkösten ajaminen olisi maailman paras ammatti, jos sitä voisi tehdä tuntemattomana. Miten vuokralentokoneesta kannattaa maksaa suuria summia verrattuna reittilentoon, jos saa olla enemmän perheensä kanssa. Miten Kimi, joka sanoi ensimmäiset sanansa vasta kolmevuotiaana, on perheensä ja kavereidensa kanssa suupaltti tarinankertoja. Kuinka saavuttaa asema, jossa on lupa jättää lehdistökatsauksessa höpöttelyt muille ja itse tiivistää kilpailu muutamaan sanaan tai lauseeseen.

Miten paljon maailmassa onkaan ihmisiä, jotka tekevät asioita toisten arvostuksen vuoksi. Niin sanottuja paskantärkeitä ja huomionkipeitä ihmisiä mahtuu joka paikkaan. Liika kunnianhimo voi olla pahasta, miksei toki kilpailuviettikin. Kilpailuissa varmasti molemmista on hyötyä, mutta kilpailuvietti on varmasti näistä ominaisuuksista tärkeämpi.

Toivottavasti kirja avasi Kimi Räikkösen tuntemattomampaa puolta rehellisesti ja sen vahvistama kuva formulatähdestä on todellinen. Olisi poikkeuksellista tuntea vastaava henkilö tai miksipä ei suoraan Kimi Räikkönen. Arvostan erityisesti, miten kirjan mukaan Kimi antaa suunnattoman paljon arvoa vaimolleen Mintulle ja lapsilleen Robinille ja Riannalle. Hyvä kiteytys Kimin sanoin on Mintusta: ”Silmä tykkää, mieli lepää, ei mikään vässykkä.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!