Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tuottestaminen

Kirjoitettu 25.11.19
Esseen kirjoittaja: Henrikki Kulmala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tuotteistaminen
Kirjan kirjoittaja: Jari Parantainen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 6. Markkinointi, 6.1. Asiakkuuden työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

 

Jari Parantaisen kirjoittama teos Tuotteistaminen päätyi luettavakseni sattumalta etsiessäni uutta luettavaa. Tuotteistaminen itsessään oli minulle niin vieras käsite, että vasta kirjaa lukiessani aloin ymmärtää sen todellisen hyödyn ja tarkoituksen. Tiimimme alkuaikoina puhuttiin paljon siitä, kuinka olisi tuotteistettava jokin tuote tai palvelu, jota lähteä myymään, jonka seurauksena ainakin itselle jäi päällimmäisenä mieleen se, että kaikki puhuivat vain hienoilla sanoilla sen koommin ymmärtämättä mitä tuotteistamisella tarkoitetaan. Myöhemmin kuitenkin esimerkiksi renkaanvaihto projektin myötä olemme päässeet tietämättämme tuotteistamaan itse tarjoamiamme palveluja. Parantainen kertookin heti alkusanoissaan, että käytännössä mikään ei ole niin ainutlaatuista tässä maailmassa, etteikö sitä voitaisi tuotteistaa ja monistaa myytäväksi tuotteeksi. Kysymys onkin, miten itse idean isä kokee sen tarpeellisuuden ja uskooko hän itse siihen, että hänen ainutlaatuista osaamistaan tai ajatuksiaan voitaisiin hyödyntää muiden tekemisessä.

 

Äärimmilleen vietynä tuotteistaminen kehittää palvelusta/tuotteesta niin helpon monistaa, että sitä voidaan myydä sellaisenaan eteenpäin helposti ja sujuvasti, siten että asiakas ei tunne ostostaan riskejä ja hän kokee tehneensä onnistuneet kaupat luotettavan toimittajan kanssa. Parantainen kuvailee tuotteistamista ”raakana dokumentointina”. Käytännössä siis kehität palvelumallin ja siihen ”käyttöohjeet”, jotka myyt jonkun muun käytettäväksi. Esimerkiksi Frenchising yritykset toimivat juuri tällä periaatteella. Kun henkilö X ryhtyy frenchising yrittäjäksi hänelle lyödään käteen jo valmiit toiminta ohjeet, miten hänen tulee toimia. Palvelusta saadaan niin yhtenäinen, että sen monistaminen helpottuu ja voidaan luoda tiettyjä standardeja palvelulle.

 

 

Tuotteistamisen keskiössä on kolme kysymystä:

  1. Kuinka erotut kilpailijoista?
  2. Miten paketoit palvelujasi helpottaaksesi asiakkaan elämää?
  3. Kuinka poistat asiakkaalta riskin tunteen hänen miettiessään ostaako hän palvelua vai ei?

 

 

Kun suunnitteilla oleva palvelusi vastaa näihin kysymyksiin, sitä kannattaisi lähteä myymään, vaikka paketti ei olisikaan viimeisenpäälle hiottu. Parantainen kertoo suomalaisten insinöörien tyypillisimmäksi kompastuskiveksi sen, että usein vetäydytään suunnittelemaan ja hiomaan täydellistä timanttia ennen kuin se suostutaan julkaisemaan.  Nykypäivänä esimerkiksi monissa eri puhelinsovelluksissa ja tietokoneella pelattavissa peleissä julkaistaan jatkuvasti lähes raakileita. Palvelua/tuotetta kehitetään sitä mukaan mitä sen kehittäjät saa palautetta. Strategia on siinä mielessä hyvin fiksu, mikäli palvelun tuottajalla on riittävä määrä työvoimaa reagoimaan esiintyviin puutoksiin ja bugeihin siten että korjaukset pystytään tekemään sulavasti ja nopeasti niiden ilmaannuttua. Kriittisimmät epäkohdat saadaan helposti näin esiin ja parannetaan palvelun/tuotteen laatua. Jos kyseessä on palvelu, josta asiakas maksaa, tällaisissa tapauksissa on myös se riski, että asiakas kokee tulleensa huijatuksi ja päättää asiakassuhteen ennen kuin koko palvelu on päässyt kunnolla vauhtiin. Esimerkiksi EA:n viimevuonna julkaisema ja paljon odotettu peli Battlefield V sai paljon kritiikkiä osakseen pelaajiltaan pelin keskeneräisyyden vuoksi. Perusteltua oli, että peli saataisiin mahdollisimman nopeasti riittävän ison käyttäjäkunnan testattavaksi, jotta sitä voitaisiin kehittää, mutta myös pelaajien närkästymisen ymmärtää. Jatkuvat isot päivitykset ja pitkät huolto tauot pelin julkaisun jälkeen antoi tuotteesta hyvin keskeneräisen kuvan. Parantainen kehottaakin keskeneräisten palvelujen myynnissä olemaan avoin käymään keskustelua asiakkaan kanssa ja tarjoamaan tiettyjä etuja asiakkaalle, joka on palvelun kehittämisessä mukana.

 

 

Kirjan lukemisesta teki erityisen mielenkiintoista se, että olen pohtinut oman toiminimen perustamista osuuskuntamme rinnalle. Olen viime toukokuusta asti toiminut erinäisissä metsänhoidollisissa tehtävissä ja solminut myös urakointi sopimuksen Parkanolaisen metsäyhtiön ja osuuskuntamme välillä. Toiminimen perustaminen olisi ikään kuin projekti, jolla voisi saavuttaa myös parempaa rahallistakin hyötyä opiskeluaikoina. Metsäala on hyvin vanhanaikainen ja kaavoihinsa kangistunut ala, jonka pariin voisi olla mielenkiintoista suunnitella erinäisiä palvelukonsepteja. Käytännössä kumminkin puhutaan fyysisestä työstä, jonka asiakas ostaa ja siitä saatu rahallinen hyöty on asiakkaalle mitattavissa hyvinkin helposti verrattuna vaikkapa esimerkiksi siihen, että yritys palkkaa konsultin ratkomaan yrityksen ongelmia. Toiminimen avulla pääsisin itse kehittämään ja myymään palveluitani omalla naamalla ja ammattitaidolla mikä jo sinällään mielestäni toisi lisäarvoa työlle.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!