Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tyhjän paperin ahdistus

Kirjoitettu 25.11.13
Esseen kirjoittaja: Miikka Niininen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tyhjän paperin nautinto - Tie luovaan kirjoittamiseen
Kirjan kirjoittaja: Julia Cameron
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Istun olohuoneen nurkassa olevan työpöydän ääressä kirjoittaen esseetä ja ihmetellen samalla, että miten kaikki jaksaa valittaa siitä Facebookissa, että Cheek myy stadionin täyteen. Työpöytä on sotkuinen, pöydällä on kaiken maailman lippusia ja lappusia, uskollisen Samsungin koneen alla on viime kesän Street hockey tapahtuman julisteita. Kuuntelen koneelta musiikkia samalla kaiuttimien kautta aika lujalla, naapurit tykkäävät varmasti. Tällä hetkellä soi Kotiteollisuuden kappale Kevät. Selkäni on hieman jumissa, en tiedä minkä takia. Olo tila on muuten aika normaali. Kirjassa Tyhjän paperin nautinto – Tie luovaan kirjoittamiseen Julia Cameron neuvoo kirjoittamaan yhdessä kirjan harjoituksista miltä sinusta tuntuu, mitä ajattelet juuri nyt ja tätä pitäisi kolme sivua kirjoittaa, en nyt jaksa kolmea sivua kirjoittaa. Ja en nyt oikein usko, että ketään kiinnostaa, että pallejani kutittaa hieman. Nyt muuten vaihtui kappale. Mutta pointtina, että pitäisi kirjoittaa miltä tuntuu, mitä mietit ja mitä mielessäsi pyörii, rajoittamatta mitä kirjoitat. Tämä on varmaan itsellänikin suurin ongelma kirjoittamisessa, kirjoitan sitten esseitä kirjoista tai ihan mitä vaan, kirjoitan liikaa sitä mitä muut odottavat, että kirjoittaisin. Esseet nyt ainakin pitäisi kirjoittaa ihan puhtaasti itselle, eikä pitäisi miettiä, että mitä Lehtonen tekstistä miettii, kun tarkistaa opintojen kirjauksia. Esseiden pitäisi olla reflektoiva teksti kirjasta jonka olet lukenut. Ei teksti missä todistelen valmentajalleni tai jollekin muulle, joka tämänkin tekstin ehkä tulee essee pankista lukemaan, osaamistani tai tieto taitoani.

Eli mitä tästä kirjan selailusta nyt viedään käytäntöön, on se että kirjoitan tästä eteenpäin esseet itseäni ja omaa oppimistani varten. En Lehtoselle. Kirjoitan mitä kirjasta tulee mieleen. Onko kirjassa jotain mikä pitäisi/kannattaisi viedä käytäntöön. Tai jos kirjassa on oikeasti jotain minkä vien käytäntöön. Kirjana tämä oli mielestäni lopunviimein aika itseään toistava ja minulle aika turha, vaikka otin kirjan käteen vaan sen takia, että kirjoittaminen on tuottanut minulle aina lähinnä tuskastumista ja ahdistusta. Kirjaa meidän tiimin Timo suositteli, mutta minulle tästä ei nyt ollut sen enempää apua kuin se, että tajusin että esseet ynnä muut kirjoitan vain itselle. Ja teksteihin on tarkoitus vain kerätä omia ajatuksia kasaan ja reflektoida omaa oppimista.

Ja vielä toinen kolaus kirjasta, ettei kannata rajoittaa omaa kirjoituttamista. Kirjoitat vaan omat ajatukset paperille, däts it. Ihan vaikka kaiken mitä päähän tulee.

Miikka Niininen

Osuuskunta Mittava Innovations

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!