Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Työ muuttuu – muututko sinä?

Kirjoitettu 04.09.17
Esseen kirjoittaja: Roosa Pihlajamäki
Kirjapisteet: 3
Kirja: Johtamisen Teematreenit + Äänikirja: Ian Leslie: Curious + http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2016/09/Robotit-töihin.pdf
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 6.4. Uuden aallon markkinointi, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Tulevaisuuden työ tulee olemaan yhä enemmän ja enemmän muuttuvaa. Olemme yhä enemmän menossa suuntaan, jossa tarjolla on  pätkätöitä ja monialaisia taitoja vaativia projektiluontoisia työrupeamia. Näitä on usein tehtävä päällekkäin, ja toisen projektin ollessa loppuvaiheessa on seuraava jo työstön alla. Ihmisiltä vaaditaan paljon enemmän kuin vaadittiin ennen: ennen riitti, että kouluttautuu yhden alan osaajaksi ja osaa hoitaa ja tuntee tämän oman kenttänsä kuin omat taskunsa. Mutta tämä kaikkihan on yleisesti tiedossa, eikö niin?

 

Ei oikeastaan.

Jatkuvasti tuttavapiirissäni törmään tähän ehkä hieman rumasti sanottuna naiiviin ajatteluun, että ”minä käyn nyt tämän koulun ja sitten menen töihin”. Mutta mitä työtä koulutuksesi nykypäivänä vastaa? Koulujärjestelmä on auttamatta jäljessä työelämässä tapahtuvien muutosten rinnalla, eikä korkeakouluissa opeteta läheskään niin laaja-alaisesti taitoja, joita työelämässä tullaan tulevaisuudessa vaatimaan. Ja vaikka opetettaisiinkin, ei niitä osata ohjata valitsemaan. Moni valitsee kärkiopinnot, joiden mukana tulee tiettyjä opinto-kokonaisuuksia – kuitenkaan ei olla kovin tietoisia siitä, mitä kyseisen kärjen työpaikoilla nykyään vaaditaan.  Moniosaaminen on päivän sana.

 

Mitä sitten ovat nämä tulevaisuuden taidot?

 

Kaikista tärkeintä mielestäni on aktiivinen havainnointi siitä , mitä ympärillä tapahtuu. Se, että ei pidetä lappuja silmillä, niinkuin valitettavan moni tekee paahtaessaan sitä omaa tavoitettaan kohti. Jatkuva tiedonhankinta ja hereilläolo.

 

Havainnoinnin lisäksi yhtä tärkeitä taitoja ovat aktiivisuus, oma-aloitteisuus ja itseohjautuvuus. Jos et osaa, opettele. Tässä kohtaa korostuukin kyky hankkia tietoa. Ohjeita ei voi aina odottaa tulevaksi ulkoa päin.

Myöskin liiallinen kunnioitus esimerkiksi pomoa kohtaan voi olla haitallista. ”Kyllä pomo tietää”. 20 vuotta samassa paikassa paahtanut pomo ei välttämättä tiedä. Tai siis ehkä pahin tilanne on, jos hän luulee tietävänsä. Varovainen kyseenalaistaminen tässä kohtaa on usein paikallaan.

 

Myös työn muutos itsessään edistää taitojen kasvamista. Monialaisia pätkätöitä tehdessä myös osaaminen kasvaa väkisinkin.

 

Tästä ääripäähän mennäkseni nostan seuraavana esiin hetkeen pysähtymisen taidon. Nykyään ja tulevaisuudessakin halutaan aina enemmän, aina paremmin, aina tehokkaammin. Jatkuva vaatiminen ei kuitenkaan johda muuhun kuin uupumiseen. Paineet voivat tulla ulkoa, mutta myös itse voit olla itsesi pahin vihollinen ja ajaa itsesi loppuun. Tärkeä taito onkin osata olla onnellinen hetkessä ja onnellinen sen hetkisistä saavutuksistaan – sekä tehdä kompromisseja. Nälkä vie eteenpäin, mutta saattaa myös tehdä lopulta tepposet. Muista siis pysähtyä välillä.

 

Tehokkaan työskentelyn ylläpitämiseksi ja samalla uupumuksen välttämiseksi on olemassa apukeinoja. Vain kokeilujen kautta voi oppia löytämään ne kaikkein toimivimmat keinot itselleen, mutta kuitenkin tausta-ajatus kaikissa on yhtäläinen: suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus. Suunnittelua voi tehdä asialistojen avulla, mielikuva-harjoituksilla, aikatauluilla… melkeinpä millä tahansa. Tärkeintä on, että suunnittelet etkä lähde vain päättömästi toimimaan. Pelkkä suunnittelu ei kuitenkaan riitä, vaan sen lisäksi suunnitelmien toteutumista on seurattava. Seurantaa helpottamaan on puolestaan asetettava tavoitteet. Niissäkään ei kannata olla liian ahne, sillä onnistumisen tunteet tehokkaan ja aikaansaavan työn ylläpitämiseksi ovat välttämättömiä.

On myös paljon erikoistaitoja, joille tulavaisuudessa on paljon kysyntää. Näitä ovat mm. IT-taidot joiden opetuksen määrä opetussuunnitelmissa on olematon. On hyvä huomata, että tässäkin kohtaa korostuu tiedonhankinnan ja itseohjautuvuuden taitojen merkitys.

 

Toisaalta tulevaisuuden taitoihin kuuluu myös joukko sellaisia taitoja, joita ei voi kirjoista opetella vaan kaikki tapahtuu käytännön kautta: vuorovaikutustaidot. Lähtökohtaisesti näitä ei missään opeteta, ja kuitenkin ne ovat avainasemassa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Vaikka tätä ei yleisesti tunnustetakkaan, niin suurin osa diileistä tehdään kuitenkin suoraa tai epäsuoraa tunnepohjaisesti. Siksi verkostot ja kyky niiden ylläpitämiseen on yksi ensiarvoisen tärkeistä taidoista.

 

Joillekin nämä kaikki mainitut asiat ovat itsestäänselvyyksiä – kuitenkaan valtaosa kansasta ei ole näistä tietoisia, ja jos ovatkin, eivät ole tehneet minkäänlaisia muutoksia toimintaansa tiedosta huolimatta – en tiedä johtuuko tämä siitä, että asiaan ei uskota. Vai siitä, että asiaan uskotaan mutta asian ei uskota koskettavan kuitenkaan itseään. Vai ehkäpä vain laiskuudesta?

 

Oli syy mikä hyvänsä, niin asiasta olisi syytä alkaa puhua kovempaa, sillä muutoin tilanne on ennenpitkää se, että töihin ei ole tekijöitä, koska osaamista ei ole tarpeeksi työtehtävien vaatimuksiin nähden. Ihmiset kouluttautuvat ammatteihin, joita ei ole pian enää olemassa. Työttömyys kasvaa. Yhteiskunnan resusrsseja kuluu näiden yhteiskunnan jäsenten psyykkisten ongelmien hoitoon. Tämä on toki kärjistävää, mutta siinä piilee totuuden jyvä.

 

On aika herätä.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!