Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Työ, Treeni & Elämä – Superpomojen 24 tuntia

Kirjoitettu 15.01.20
Esseen kirjoittaja: Petra Palmu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Työ, Treeni & Elämä – Superpomojen 24 tuntia
Kirjan kirjoittaja: Ville Kormilainen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.8. Johtamisen käsikirjat, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen niin monta kertaa koittanut luoda itselleni sellaisen päivärytmin, joka pysyisi vuoden ympäri lähes samana. Nyt vuoden alusta haluan parantaa hyvinvointiani ja mennä eteenpäin niillä osa-alueilla, joita olen kirjoittanut oppimissopimuksessani. Olen monesti ihmetellyt, miten jotkut kerkeävät tekemään niin paljon lyhyessä ajassa. Miten jotkut jo nuorella iällä ovat siisteissä työpaikoissa ja ovat menestyneitä. Miten huolehtia hyvinvoinnistaan vaikka olet suuryrityksen toimitusjohtaja? Kuinka saada balanssi töiden ja vapaa-ajan välillä?

Ville Kormilaisen, Työ, Treeni & Elämä – Superpomojen 24 tuntia vie meidät hieman lähemmäs näitä vastauksia.

 

”Kirjassa päivärytmistään kertoi muun muassa Mustin ja Mirrin toimitusjohtaja Mika Sutinen, Universal Music Finland Oy toimitusjohtaja Kimmo Valtanen ja Alkon toimitusjohtaja Hilla Korhonen”

 

Kirjassa oli muitakin isoja nimiä mutta ihan jokaisen päivässä oli samanlaisia piirteitä. Jokainen meni esimerkiksi nukkumaan aikaisin, heräsi aikaisin, treenasi, käytti kalenteria ja teki paljon töitä. Nämä ovat sellaisia asioita mitä ajattelinkin heidän päivässään tapahtuvan – terveelliset elämäntavat kuitenkin tekevät ihmeitä jaksamiselle. Jokaisella heillä on työ, jossa on paljon vastuuta ja varmasti päässä pyörii paljon ajatuksia, joita täytyy ottaa huomioon jokapäiväisessä elämässä vastuullisen työn vuoksi.

 

Hyviä vinkkejä, joita sain kirjasta oli se, että vaikka hoidettavia asioita on paljon, jokainen neuvoi keskittymään aina yhteen asiaan kerrallaan ja olemaan läsnä tilanteissa. Olen sellainen ihminen, että hypin asioista toiseen ihan päättömästi. Esimerkiksi nyt kun olen kirjastolla tekemässä hommia, olen kirjoittanut esseetä, kohta rupean etsimään mielenkiintoisia yrityksia harkkapaikkaa varten, kohta keskustelen jonkun toisen henkilön kanssa tutkimuksen kirjoittamisesta ja kohta vastaan viestiin, jossa olen kysellyt kaveriltani vinkkejä harkkapaikan valintaan. Toki, moni asia menee eteenpäin sitä mukaan mitä teen, mutta varmasti paljon tehokkaampaa olisi vain keskittyä yhteen asiaan. Näin myös mieli rauhoittuu. Koen, että mielessäni on nytkin monta asiaa, jota pohdiskelen ja minun pitäisi keskittyä vain yhteen niistä kerrallaan.

 

Kaikki nämä superpomot liikkuivat paljon ja olen itsekin ymmärtänyt pikkuhiljaa liikunnan merkityksen energiatasoihin. Lenkillä myös mieli rentoutuu ja silloin pohdiskelen minua vaivaamia asioita selviksi sekä kuuntelen hyvää musiikkia. Se rentouttaa ja nostaa mielialaa. Tavoitteena on ottaa liikunta mukaan jokapäiväiseen elämään, sillä se antaa paljon energiaa ja on jo nyt auttanut minua eteenpäin tavoitteissani. Esimerkiksi nukun paremmin, jaksan herätä lukemaan kirjoja ja tekemään kirjapisteitä. Nytkin olen saanut tehtyä melkein puolet pakollisista kirjapisteistä, vaikka on vasta tammikuun puoliväli.

 

Tavoitteita olen oppinut asettamaan Tiimiakatemian ansiosta. Meillä niin tehdään joka syksy ja joka kevät. Teen itselleni lyhyen aikavälin tavoitteita. Ne voivat olla viikon päähän, puolenvuoden päähän tai vaikka vuoden päähän. Seuraan itse myös tavoitteita. Toki sitä pitäisi tehdä vielä enemmän sillä minua kiinnostaa miten olen päässyt asioissa eteenpäin ja se motivoi minua lisää.

 

Erittäin monesti on sellaisia aikoja elämässäni kun tuntuu, että mikään ei onnistu, mitään ei jaksa tehdä ja kaikki tuntuu mahdottomalta. Kaikilla on varmasti tällaisia hetkiä elämässään mutta ehkäpä kirjan neuvoilla näistäkin ajatuksista pääsee tulevaisuudessa eroon nopeammin.

 

Olen koittanut herätä joka aamu samaan aikaan. Välillä olen siinä onnistunut mutta tahdonvoimani heräämisen kanssa on erittäin huono. Jos ei ole pakollista menoa minnekkään nukun mieluiten niin pitkään kun huvittaa. Jatkossa yritän vain taistella itseni sängystä ja lähteä vaikka lenkille. Silloin päivään tulisi enemmän tunteja ja illalle jäisi enemmän vapaa-aikaa, jolloin sitä vapaa-aikaa ei tarvitse tehdä itselleen yöllä, kun pitäisi nukkua.

 

”He tekevät työtä, joka ei väsytä ”

 

Yksi tavoitelluista asioista mitä haluan myös omassa elämässäni saavuttaa on se, että työni on mielekästä. Lähes jokainen kirjan pomoista sanoi sitä, että vaikka päivät ovat monesti erittäin pitkiä ja matkustelua tulee joka viikko niin työ ei väsytä koska se on mielekästä ja kiinnostavaa. Monet eivät pidä edes kunnon lounastuntia sillä haluavat tehdä vain töitä. Pystyn samaistumaan tähän, mutta viimein olen tajunnut, että tauoissa on järkeä. Itse en ainakaan monia vuosia jaksaisi tehdä töitä, jos en välillä huilaisi työtehtävien välissä. Toki ihmisiä on erilaisia. Olisi ihan huippua löytää sellainen työ, jonne oikeasti on mukava mennä, joka haastaa ja kehittää sinua ihmisenä, ja jossa aika vain rientää. Superpomona toimiminen ei tule olemaan minun unelmatyöni, mutta olen koko ajan matkalla sitä kohti.

Akatemia on siitä kiva paikka, että siellä pääsee kokeilemaan erilaisia juttuja. Kun on kokeillut monenlaista, tietää ainakin mitä ei halua tehdä. Uskon, että ennen kuin valmistun, tiedän mitä tulevaisuudessani haluan tehdä. Nyt kevään aikana kirjoitan opparia ja teen kaikki muutkin pakolliset asiat mitä valmistumisen eteen täytyy tehdä. Haluan tehdä myös muutakin, jos vaan jää aikaa. Jokin pieni uusi kokeilu olisi kanssa mukava testailla. Syksyllä teen jättiharppauksen kohti uusia kokemuksia sillä aion päästä harkkaan Helsinkiin ja muuttaa sinne. Kun kirjapisteet ja oppari on siihen mennessä tehty, pääsen keskittymään täysillä harkkaan ja käydä Jyväskylässä treeneissä kerran viikkoon.

 

Kirjassa oli paljon sellaisia itsestäänselviä asioita mitä ajattelinkin sen sisältävän, mutta ihailen näitä esimiehiä sillä he ovat saavuttaneet vaikka mitä urallaan ja tuntuu, että heidän elämänhallintansa on niin hyvää, että ikinä en kykene samaan. Eihän sitä koskaan tiedä. Ei ole ihme, että heidät on kirjassa nimetty superpomoiksi.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!