Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Työelämästä uudella tavalla.

Kirjoitettu 14.05.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rework
Kirjan kirjoittaja: Jason Fried & David Hanemeier Hansson
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vilkaisin esseepankkia ja totesin, että täytyy taas esseitä kirjoitella, kun 120 pisteen rajaan on kuitenkin vielä hieman matkaa. Kuuntelin äänikirjana kyseisen Rework nimisen kirjan, kun se nyt vain sattui osumaan eteeni. Joonatan suositteli tätä joskus viime vuonna ja silloiset keskustelut herättivät kyllä mielenkiintoni. Loistava kirja onkin kyseessä, joka saa ajattelemaan elämän realiteetteja. Onko jatkuva töiden tekeminen oikeasti järkevää, mikä bisneksessä on oleellista, kannattaako sijoituksia omaan bisnekseen yleensäkään ottaa vastaan? Muun muassa näitä kysymyksiä käytiin kirjassa läpi.

Työ määrä. Aika ja laatu.

Olen itse koko kevään vetänyt sillä mentaliteetilla, että viikossa on 7 päivää, joiden ei tulisi erota toisistaan. Olen tehnyt paljon kaikennäköistä myös viikonloppuisin, joskaan ei kaikki ole mitään akatemia projektihommaa ollut. Pääosin olen käynyt verkkokursseja läpi ja lukenut kirjoja, sekä totta kai treenannut. Oleellista on ehkä ollut se, että nautin nykyisenlaisesta tekemisestä. Rework sai minut kuitenkin pohtimaan, miksi oikeasti nautin siitä? Nautinko oikeasti työn tekemisestä joka päivä vai tuoko tunne tuottavuudesta itselleni sen sijaan mielihyvää. Ei tämä mikään elämän kutsumukseni kuitenkaan vielä ole ja on asioita, joita tekisin mieluummin, kuin kirjoittaisin esimerkiksi tätä esseetä, lauantaina klo 16.06.

Mietiskelin kuitenkin tässä yhteydessä sanontaa, johon muun muassa Brian Tracy viittaa onnellisuuteen liittyen:

”Happiness is a progressive realisation of a worthy ideal or a goal.”

Ja tuossa tuntuu itselläni olevan se juju. Tunnen joka päivä, että tekemiseni vie minua kohti tavoitteitani ja sitä kautta koen mielihyvää touhuiluista, vaikka se ei aina niin mielenkiintoista olisikaan. Olen kuitenkin pohtinut uudelleen ja uudelleen tietynlaisissa sykleissä työn tehokkuutta. Työntekoni on nimittäin mielestäni todella tehotonta ja saan edes jotakin aikaiseksi lähinnä sen takia, että käytän paljon aikaa oppimiseen ja asioiden tekemiseen. On mahdollista, että tämä on tavallaan luontainen kehityspolku, joka täytyy käydä, jotta saavutan tilanteen, jossa pystyn tekemään töitä tehokkaasti. Tekemisen ja päämäärien selkeys tuohon vaikuttaa myös todella voimakkaasti.

Mikäli minulla olisi kuitenkin vähemmän aikaa töiden tekemiseen, se pakottaisi minut hoitamaan työtehtäväni tehokkaammin, kuten Rework kirjassa esitetään. Kesän aikana voisinkin kokeilla, että käytän viikossa maksimissaan 30 tuntia töiden tekemiseen, en yhtään sen enempää. Tuohon kuin lisää tauot niin ollaan aika lähellä perus 40 tunnin viikkoa. Tämä mahdollistaisi pitkällä aikavälillä paljon muita asioita luonnollisesti. Mikäli tekisin töitä 5 tuntia päivässä 7 päivänä viikosta, voisin käytännössä myös treenata täysipäiväisesti työn teon ohessa, niin halutessani. Työn tehokkuudessa oleellisin asia on kuitenkin varmasti se mitä tekee, eikä se kuinka tehokkaasti tekee. Jos tekee oikeita asioita 10% teholla saavuttaa paljon enemmän, kuin tehdessä vääriä asioita 100% teholla, tai no ei se välttämättä aina ihan näinkään ole, mutta sinne päin.

Yksinkertaisuus kunniaan

Kirja esittää loistavasti miksi on oleellista rajata asiat todella tarkasti ja pyrkiä tekemään niistä erinomaisia. On paljon parempi rakentaa puolikas tuote ja myydä sitä, kun kasata kokonainen tuote, jossa mikään ei oikeasti toimi kunnolla. Sama asia kuin treenaamisessakin. BASICS, BASICS, BASICS. Tee toistosi kunnolla, seuraa prosessia ja saat tuloksia. Mikäli punnerruksen liikeradasta alkaakin katoamaan senttejä, niin kohta ollaan ongelmissa ja kehitystä ei enää tapahdukkaan.

Rakentaessamme ensimmäisiä nettisivuja nimeltämainitsemattomassa projektissani, on käynyt selväksi että minun hommani on hillitä ylimääräistä touhotusta ja saada fokus oleellisiin asioihin. Asioiden ei tarvitse näyttää täydellisiltä, kuhan ne toimivat. Asioita voi hioa vaikka kuinka pitkään, mutta tärkeämpää on saada tuote markkinoille asiakkaiden arvioitavaksi. Simple is beautiful.

Yleisesti maailmankuvasta

Tykkäsin kirjasta todella paljon sen takia, että se tuki maailmankuvaani. Joskin se romutti täysin erään lausahduksen, jonka heitin eräissä treeneissä, joka oli: ”yrityksellä on kaksi vaihtoehtoa: kasva tai kuole.” Kyseisen lausahduksen kuulin Magister solutionsin toimitusjohtajalta ja kyllä se sai minut ajattelemaan, mutta mietin treenien jälkeen että en oikeastaan edes ole tuota mieltä vaikka niin sanoinkin, ja Rework kyllä selkeytti näkökantaani asiaan. Kasvu ei ole välttämätöntä, vaikka sitä ihannoidaankin.

Eniten olin kirjassa toki mielissäni, kun he viittasivat Mark Twainin lausahdukseen:

”I have never let my schooling interfere with my education.”

Olen kyllä kuullut myös, että kyseisen lausahduksen alkuperä ei ole täysin selvillä, mutta joka tapauksessa. Reworkissa kuitenkin puhutaan koulujen päättötodistusten ja muun vastaavan merkityksettömyydestä. Ja yritetään vakuuttaa erityisesti yrittäjät siitä, että niihin huomion kiinnittäminen ei ole välttämättä järkevää. Olen asiasta täysin samaa mieltä, enkä usko että mikään tutkinto kertoo ihmisen pätevyydestä. Palapaperia, joka tuo jonkinlaista turvaa ihmiselle muuttuvassa maailmassa. Se mitä nyt kouluissa opetetaan on mielestäni jo pitkälti täysin vanhentunutta tai ei oleellista. Koko perusopetus keskittyy yksityiskohtiin, kun sen tulisi keskittyä mielestäni niin sanottuihin metataitoihin, joista on aina hyötyä, toisin kuin historian nippeli tiedosta.

Jos jokainen oppilas osaisi huolehtia omasta terveydestään, laittaa ruokaa, lukea, kirjoittaa ja näiden lisäksi uskoisi vielä omaan kykyynsä oppia, olisi peruskoulumme mielestäni valtava menestys. Nykyisellään se ei mielestäni sitä ole, vaikka PISA tutkimukset jotakin väittävätkin. Yliopisto maailmassa pätee mielestäni samat asiat muuten, mutta opetettavan tiedon ei tietenkään tulisi enää olla meta-tason yleistä tietoa. Mietiskelin itse asiassa tässä, että mistä tuo meta-taso tässä yhteydessä tulee, mutta tajusin että valmentaja-akatemian Frank Martela puhuu nimenomaan meta-tason taitojen oppimisesta, joilla hän tarkoittaa nimenomaan taitoja kuten oppiminen ja tunneälykkyys. Korkeakoulutason opetuksen ongelma on pitkälti se, että opetus laahaa perässä työelämän vaatimuksia ainakin minun näkökulmastani. Kämäräisen Jussin kanssa tästä joskus juttelinkin mainostoimistobisnekseen liittyen ja hän puhui siitä, että keskiverto tradenomi tai KTM tietää digitaalisesta markkinoinnista lähes tulkoon yhtä vähän, kuin lukiosta valmistunut. He tuntevat isoja teorioita, mutta eivät käytännön toteutusta ja työkaluja joita nykyään käytetään. Tiimiakatemia on toki poikkeus tässä suhteessa, joskin täällä oppiminen jää jokaisen omalle vastuulle.

Pohdiskellessani mitä tämä kirja minulle antoi, niin voin todeta että tähtään lyhyempiin työpäiviin ja tehokkuuteen tulevaisuudessa. Nämä eivät ole kuitenkaan tämän päivän asioita, sillä nyt on lauantai ja taidan lähteä salille treenaamaan ja siitä kotiin syömään. Illalla ja huomenna täytyisi vielä kasata omille sivuille liidimagneetti, jotta saa omat sivut ensin keskiviikkoista skypettelyä Hyvärin Timon kanssa sovittuun kuntoon. Mukavaa viikonloppua sinulle, jos eksyit tätä lukemaan näin viikonloppuna :). Ja jos jonain muuna ajankohtana niin hauskaa elämää vaan ^^.

PS. Jos kirja kiinnostaa muuten niin kyllä siinä puhuttiin myös yrittäjyydestä ja siihen liittyvistä harhakäsityksistä, sekä suunnitelmien käyttökelvottomuudesta, mutta ei niistä sen enempää tässä yhteydessä :).

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!