Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Työtä luovuuden eteen

Kirjoitettu 20.10.17
Esseen kirjoittaja: Oona Tynkkynen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kuinka ideat syntyvät? Luovan ajattelun käsikirja
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen & Jussi T. Koski
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luovuus ei ole ominaisuus, joka meille annetaan tai ei anneta. Se on jotain, minkä jokainen voi saavuttaa sitkeydellä, avoimuudella, innolla ja intohimolla. Luovuus on Saku Tuomisen ja Jussi T. Kosken Kuinka ideat syntyvät? -kirjan mukaan luomista, työtä. Se on uusien näkökulmien löytämistä silloin, kun kaikki on jo keksitty.

Olen aina haaveillut olevani luova. Mutta en ennen tätä kirjaa tajunnut, että luovaa ajattelua voi oikeasti harjoitella. Tiesin kyllä, että maalaamisessa ja piirtämisessä kehittyy niitä tekemällä, mutta että ajattelussakin. Nyt kun sitä kirjan jälkeen miettii, niin olisihan se pitänyt tietää. Harjoitus tekee mestarin kaikessa, ajattelemisessakin.

Ei auta muuta kuin käydä tuumasta toimeen!

Aloitin kirjan innoittamana kalenteristani. Varasin aikaa ajattelemiselle kaksi kertaa viikossa. Suoraan sanottuna se tuntui vähän oudolta, koska koko ajanhan minä ajattelen. Mutta hautasin mieleni sopukoilta tulevat vastaväitteet ja päätin kokeilla. Loppujen lopuksi kaksi tuntia viikossa on aika vähän, kun se vedetään koko elämän aikajanalle. Jään innolla odottamaan, mitä tästä seuraa.

Tuominen ja Koski kannustivat kirjassaan tekemään muistiinpanoja syntyneistä ideoista, sekä hyvistä että huonoista. Tämä siksi, koska hyvätkin ideat unohtuvat, jos niitä ei pääse heti toteuttamaan käytäntöön. Tästä olen ottanut vinkistä vaarin ja pienetkin kirjan lukemisen aikana syntyneet ajatukset olen kirjannut ylös. Tätä aion jatkaa myös jatkossa.

Maanantaina lukiessani Tuomisen ja Kosken kirjaa, sain idean, jolla voisin onnistua avaamaan aiemmin iltapäivällä Vain Voittajat muistetaan -kampanjan parissa syntyneen lukon. Olimme ideoineet koko päivän ja iltapäivällä ideointi pysähtyi kuin seinään. Koski ja Tuominen korostivat kirjassaan, että ideointia pitää suorittaa pieni pala kerrallaan, sillä kukaan ei jaksa keskittyä moneen asiaan kerrallaan. Pistin idean ylös ja tiistaina pistin idean täytäntöön ja arvaa mitä – se toimi!

Jumituimme maanantaina siihen, miten löydämme kohderyhmämme. Saimme kysymykseen ideoita, mutta siihen se sitten tyssäsi. Emme tienneet, mistä lähdemme ideoita purkamaan. Kirjan innoittamana lähdin purkamaan ongelmaamme pienempiin palasiin heti seuraavana päivänä. Jaottelimme ideat seitsemään aihealueeseen ja syvennyimme jokaiseen yksi kerrallaan.

Kirjassa oli käytetty 10 minuuttia ja 10 ideaa -tekniikkaa, jota sovelsimme omaan ideointiimme. Otimme kullekin aihealueelle aina seitsemän minuuttia aikaa ja ideoimme niin paljon kuin ehdimme ja kokosimme ideat aina aihealueittain suurelle paperille.

Keskustelimme myös ennen hommien aloittamista kännyköistämme, juurikin kyseisen kirjan innoittamana. On vaikea ajatella selkeästi, jos keskittyy liian moneen asiaan yhtä aikaa. Siispä pistimme puhelimet syrjään ja keskityimme hommaan. Puhelimet eivät koko päivää pysyneet poissa, mutta huomasin ainakin itsessäni, että oli paljon helpompi keskittyä ideointiin, kun edessä oli vain yksi asia kerrallaan.

Ylitettyämme puolivälin aihealueiden ideoinnissa, aloimme hieman väsyä siihen. Otimme väliin ”kevennykseksi” Kosken ja Tuomisen kirjassakin esiteltyjä assosiaatio-harjoituksia. Jaoimme kullekin kaksi sanaa, joista oli seitsemän minuutin aikana assosioitava ideoita. Muun muassa saamani sanat ’vene’ ja ’sika’ muuntuivat assosiaatioketjujen perusteella possutacoksi sekä veneellä järjestettäväksi markkinointitapahtumaksi, joka sisältäisi hyvää ruokaa.

Assosiaatiot rentouttivat tiimiämme ja vapauttivat ajattelua huomattavasti. ”Tää oli sikahyvä juttu” ja ”ajattelin nyt ihan eri asioita, joita olisin muuten ajatellut”, olivat esimerkkejä tiimin kommenteista heti assosiaatioiden jälkeen. Kävimme vielä kaikki syntyneet assosiaatiot läpi yhdessä ja parhaimmat niistä nostimme sopiviin kategorioihin sovellettaviksi meidän haasteeseemme.

Täytyy kyllä sanoa, että assosiaatiot toivat esiin yllättäviä yhdistelmiä ja ajatuksia itse kullekin. Ja harjoituksen jälkeen ajatukset kulkivat taas vilkkaammin, vaikka voisi luulla, että lisäajattelu vain kuormittaisi ajatteluamme. Assosiaatiot tekivät päinvastoin!

Alkuviikon ideointia seuraa jatkojalostus, joka on vuorossa huomenna. Olemme ideoineet paljon ja kehittäneet niistä meitä kaikkia miellyttävän kokonaispaketin, joka huomenna joutuu kovaan myllytykseen. Ideat tulevat saamaan iskuja oikealta ja vasemmalta sekä yllätysiskuja vielä edestä ja takaa. Jokainen ideaehdotus käydään läpi ja kehitetään eteenpäin.

Toivon, että ideat jalostuvat siinä vieläkin rohkeammiksi ja uskallamme ottaa ne avoimina vastaan. Nyt ei ole aika kangistua kaavoihin. Seuraavaksi siis ideat jalostuvat askel kerrallaan lopulliseen muotoonsa. Niitä muovataan kuin muovailuvahaa, kunnes olemme tyytyväisiä. Minä olen sitä mieltä, että nyt ei työtunteja säästellä eikä mitään päästetä valumaan sormien välistä kyseenalaistamatta.

Toivon mukaan sitkeä ajatustyömme ja penkin (sekä post it -lappujen) kuluttaminen akatemialla palkitaan perjantaina, kun asiakkaat saavat käsiinsä ehdotuksemme ja pääsemme vielä konkreettisesti toteuttamaan ajatustyömme hedelmät.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!