Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Unelmahommissa

Kirjoitettu 04.09.17
Esseen kirjoittaja: Ella Hurskainen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Unelmahommia
Kirjan kirjoittaja: Satu Rämö & Hanne Waltari
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Unelmahommia kirja avaa kahden ihailtavan naisen, Satu Rämön ja Hanne Valtarin, matkaa omiin unelmahommiinsa. Kirjan naiset ovat molemmat onnistuneet tekemään bloggaamisesta työn, ja siinä sivussa he tekevät työkseen myös muita unelmahommia. Kirja on todella innostava ja inspiroiva opus, ja se kannustaa tavoittelemaan omia unelmiaan ja sanomaan ne ääneen!

Ihailtavaa on se, että kirjan naiset on päässyt siihen pisteeseen, että tekee työssä semmoisia asioita, joita tekisin vapaa-ajallakin, ja joista olisivat valmiita jopa maksamaan. He ovat vain kehitelleet näistä kiinnostuksen kohteista itselleen työpaikan. Kaikista siisteintä heidän hommissa on se, että työ ei ole sidottu mihinkään aikaan tai paikkaan. Töitä voi tehdä kotona, kahvilassa, mökillä tai missä vain, ja milloin vain. Tähän minäkin haluan päästä.

Edellä mainittu työtyyli voi kuulostaa jonkun korvaan siltä, että työt saattavat jäädä tekemättä, koska vapauksia on niin paljon. Itse uskon siihen, että jos pääsen tuohon pisteeseen ja teen niitä hommia, mistä olen unelmoinut, niin hommat tulee todellakin hoidettua, sillä intohimoa löytyy. Tästä on esimerkkejä jo akatemia aikana, sillä eihän meitä täälläkään kukaan käske tekemään mitään, mihinkään tiettyyn aikaan. Kummasti sitä vaan jaksaa puristaa esimeriksi Designtorin puolesta 14 tunnin työpäiviä, koska homma on vaan niin siistiä, että sen eteen on valmis raatamaan. Kaiken omaan työhön ja projekteihin liittyvän ei tarvitse olla aina hauskaa ja niitä ikäviä juttujakin tekee, jos vaan päämääränä on joku oma intohimo; ”Intohimoa tarkoittava englanninkielinen sana passion on itse asiassa peräisin latinankielisestä sanasta pati, joka tarkoittaa kärsimystä ja jaksamista. Intohimon toteuttaminen on joskus sellaista, jonka puolesta on oltava valmis vähän kärsimäänkin.”

Kirjassa oli avattu myös hyvin rahapuolta, eikä se pyörinyt pelkästään ”toteuta unelmasi” teeman ympärillä. On pakkoa miettiä, mistä se raha tulee sinne tilipussiin. Minä olen akatemian aikana oppinut paljon taloudesta, ja en enää hyppää suin päin projekteihin, vaan mietin etukäteen budjettia ja ansaintalogiikkaa. Suuri muutos pinkkuvuoteen verrattuna. Raha-asiat kuitenkin jännittävät tulevaisuudessa, sillä kohta en ole enää opiskelija, ja sitä rahaa pitäisi oikeasti saada elämiseen. Minulle on kuitenkin akatemian myötä tullut vahva luotto itseeni, tekemiseeni ja osaamiseeni, ja uskon, että tulen pärjäämään työelämässä hyvin.

Tiimiakatemian aikana on oppinut löytämään omia haaveita, ja juttuja, mistä nautin. Olen myös oppinut, mitä en halua tehdä. Tästä esimerkkinä se, että olen haaveillut nuorempana omasta kahvilasta, ja olen ollut monta vuotta töissä kahvilassa. Akatemian aikana pääsinkin kokeilemaan oman kahvilan pyörittämistä. Niin kuin kirjassakin todetaan, esimerkiksi oma kahvila ei välttämättä ole sitä, mitä kuvittelee. Kahviloissa hengailu ja nautiskelu on kivaa, sekä asiakaspalvelu työ, mitä on saanut tehdä useampana kesänä. Kahvilayrittäjän arki on kuitenkin täysin erilaista. Pullien leipominen, tiskien kantaminen ja kahvin keittäminen ei ole sitä, mitä elämältäni haluan. Toki kahvilan pyörittämiseen liittyy myös minua kiinnostavia hommia; markkinointi ja tapahtumanjärjestäminen, mutta en halua tehdä näitä asioita kahvilabisneksen ympärillä. Tajusin Ainola kesän aikana myös sen, että en halua työtä, missä olen sidoksissa johonkin yhteen paikkaan koko ajan. En kuitenkaan kadu mitään Tiimiakatemialla tehtyjä projekteja, sillä niiden kaikkien myötä olen oppinut lisää itsestäni ja siitä, minne haluan päästä.

Millainen on sitten minun unelmatyö?
Tämä kysymys on enemmän kuin ajankohtainen, sillä akatemian loppu häämöttää lähempänä kuin koskaan. Viimeisen puolen vuoden aikana minulle on alkanut selkeästi hahmottumaan, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Uskon, että tämä kaikki johtaa juurensa siihen, kun hyppäsin pinkkuvuoden syksynä suinpäin mukaan Jyväskylän Designtorin järjestämiseen. Se vain kuulosti niin siistiltä, ja kiitän siis onneani, että olin pinkkuna vielä semmoinen, että lähdin mukaan kaikkeen mahdolliseen! Sen kautta olen päässyt tutustumaan tapahtumanjärjestämisen ja suomalaisen muotoilun maailmaan, ja tällä hetkellä lähes kaikki projektini pyörivät näiden teemojen ympärillä. Tällä hetkellä olen myös varma, että haluan tulevaisuuden työnikin pyörivän samoissa teemoissa. Olen nyt ollut mukana järjestämässä jo kahdeksaa Designtoria ja järjestänyt neljä pop-uppia samalla teemalla, joten verkostot muotoilumaailmaan on aluillaan. Unelmanani onkin päästä akatemian jälkeen harjoitteluun Helsinki Design Weekille, joka on suurin designfestivaali Pohjoismaissa. Tämän unelman ääneen sanominen on toki todella jännittävää, mutta kirja kannustaa siihen, että omat unelmat kannattaa tehdä näkyviksi ja niistä kannattaa puhua. Jos en itsekkään uskalla unelmoida omista unelmahommista, tuskin ne tulee koskaan toteutumaan!

Toki minulla on muitakin unelmia tulevaisuuden työni suhteen kuin edellämainittu. Haluan ehdottomasti toimia yrittäjänä jossain vaiheessa elämää. Koen olevani ihminen, jolla pitää olla monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Työn vaihtelevuus, erilaiset projektit ja uudet ihmiset ovat minulle tärkeitä. Olenkin haaveillut jatkavani Jyväskylän Designtorin järjestämistä ja pop-up hommia myös akatemian jälkeen. Minulle on akatemian aikana valjennut myös se lohdullinen ajatus, että jos nyt päätän perustaa pop-up yrityksen, se ei ole loppu elämän päätös. Aina voi vaihtaa alaa, ja tavoitella uusia unelmia, se vaan vaatii älyttömän määrän rohkeutta.

Välillä akatemian aikana törmää siihen tilanteeseen, että hommia on aivan liikaa ja niihin melkeimpä hukkuu. Kirjassa avattiin oiva keino luokitella tekemiään töitä; Unelmatyömatriisi, jossa on neljä kenttää: lypsylehmä, koira, kysymysmerkki ja tähti. Lypsylehmä onkin myös Tiimiakatemialta tuttu termi; melkeimpä mitä vaan hommia tehdään, jotta saadaan nopeata rahaa. Mielestäni lypsylehmä hommat on välillä ihan ok, jos ne mahdollistavat sen, että voit tehdä myös tähti hommia. Tämä nelikenttä auttaa hahmottamaan, mitkä hommat ovat oikeasti niitä, mitä haluat tehdä. Omaa tekemistä kannattaa välillä pysähtyä pohtimaan, ja sijoittaa tekemisiä nelikenttään. Ja nyt, kun tässä pikaisesti pohdin niin tällä hetkellä kaikki projektini sijoittuvat tähti-kenttään, ei paha!

Lypsylehmä

Loppuun vielä pakko sanoa, että super hyvä kirja, lukekaa tää!

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!