Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Unfuck Yourself!

Kirjoitettu 16.02.20
Esseen kirjoittaja: Arttu Hietala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Unfuck Yourself
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Unfuck yourself!

 

 

Me ihmiset käydään eniten puhetta itsemme kanssa, jota kutsutaan sisäiseksi puheeksi. Meillä on erityinen tapa, pitää itseämme huonompia, mitä olemme, olla sellaista mitä emme ole. Saamme sisäisen puheen avulla, lisää henkisiä lukkoja ja ajamme itseämme umpikujaan, tiedostatko? Mä ainakin tiedostin tämän, jonka takia tähän kirjaan tartuin käsiksi!

 

Unfuck yourself on aika agressiivinen kirja, joka herätteli aika paljon minunkin ajatukseni maailmaa. Olen aina tiedostanut, että ajan itseäni välillä umpikujaan sisäiseni puheen kautta, mutta välillä on herännyt kysymyksiä, miksi mieli tekee näin? Voinko vaikuttaa ihan kaikkeen? Miksi ajattelen päin persettä? Miksi yliajattelen ylipäätään?

 

Kirja on jaettu seitsemään osaan, jossa otsikot ovat minä suostun. Onnistuminen käy minulta luonnostaan. Minä pystyn. Olen sinut epävarmuuden kanssa. Minä en ole yhtä kuin ajatukseni. Olen yhtä kuin tekoni. Minä olen sinnikäs. En odota mitään, vaan kohtaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Omaan korvaan nämä otsikot kuulostivat todella mielenkiintoisilta ja sitä se sisältö myös oli!

 

Kirjassa kerrottiin aluksi, että miten tätä kirjaa pitäisi lukea. Kirjassa käytetään paljon voimaannuttavia sanoja, joiden tarkoitus on innoistaa ja rohkaista. Kirjassa kerrotaan, että jos se alkaa ärsyttämään heti alusta pitäen, älä lue sitä. Itselle tässä kohtaa tuli vähän sellainen fiilis, että ompa ylimielistä ja päälle ampuvaa, mutta toisaalta tykkäsin tyylistä pirusti. Tuli sellainen don’t give a fuck fiilis, mikä oikeastaan näkyi jo kirjan nimestä. Kirjan viimeiset aloitussanat olivat: Kun tuntuu vaikealta, avaa kirja, hae siitä tukea ja päästä valloilleen ennennäkemätön versio itsestäsi!

 

Sitten itse kirjan ensimmäinen lause:

 ’’Millaiseen elämään tyydyt, sellaisen myös saat’’

 

Kliseistä, niin kliseistä, oli minun ensimmäinen reaktio, mutta kun lähdin lukemaan, niin teesi aukesi itselle paremmin, olihan se myös fakta. Kirjassa kerrottiin paljon ’’mutta kun’’ ajattelusta. Siihen annettiin jo alussa vinkki. ’’Ennen kuin ajattelet mutta kun… mieti vielä tätä: Nykyisten olosuhteiden puolustelu on usein käytännössä sitä, että perustelet, miksi nykytilanne on hyvä ja kannattava. Älä lähde siihen’’

 

Tällä haetaan sitä, että aina löytää syyn siihen, miksi epäonnistui tai miksi ei päässyt tavoitteeseen. Samoin, jos ihminen haluaa jotakin, hän lisää lauseeseen helposti ’’Haluaisin, mutta’’. Joka kerta kun lisäät lauseeseen sanan mutta, sorrut uhriutumiseen. Kirjassa neuvotaan, myös löytämään tapaan oikea keino, joka alkaa siitä, että löydät sisäisen motivaatiosi ja uskottelet itsellesi, että ’’Minä suostun näkemään vaivaa’’ Usein siinä asiassa, missä valmius on suuri, siinä ei voi olla suuria vaikeuksia. Voimaa saa rehellisyydestä, jos tuntuu että et pysty tiettyyn asiaan, olet usein rehellinen itsellesi.

 

Kirjassa kerrottiin hyvä esimerkki valehtelusta. Oletetaan, että minulla olisi synkkä salaisuus, joka hävettää ja kaduttaa minua. Haluaisin kertoa asian, painotan haluaiSIN!, mutta en uskalla. Salaisuuden kertominen voisi muuttaa elämäni täysin. Kysyn kysymyksen itseltäni ’’Suostunko kertomaan totuuden henkilölle, jolle olen valehdellut’’ kirjan opin mukaan. Kun lähden ratkomaan tilannetta tämän tilanteen mukaan, totuuden myöntämisestä tulee usein mahdollisuus. Tämä auttaa minua ajattelemaan asiat hyväksymisestä. Tehtävä itse ei ole tärkeä – vaan se, mitä sen jälkeen tapahtuu, jos pystyn myöntämään valehtelun, todennäköisemmin pystyn jatkamaan elämää avoimmin ja vilpittömin. Ei enää salaisuuksia, ei valheita, ei puolitotuuksia eikä takaa-ajatuksia.  Useimmiten tehtävä onkin yllättävän helppo ja se ei tunnukaan, niin pahalle, mitä kuvittelin. Tämä johtuu yliajattelusta ja eri skenaarioiden kuvittelemisesta.

 

Vaikka metodi kuulosti helpolle ja kirjaa luetessa tunsin itsessäni, että ’’eihän tässä mitään erikoista ole’’, niin se pakotti minut ajattelemaan asiaa ja etenkin menneisyyttä. Totta kai olen valehdellut, totta kai olen jäänyt siitä kiinni, mutta useimmiten sankari on ollut se, joka sen on myöntänyt. Mille sinusta tuntuu, kun joku kertoo sinulle, että mokasi ja haluaa pyytää anteeksi, itse ainakin arvostan tätä ihmisessä todella paljon, että uskalsi kertoa, koska tiedän tunteen, millaista on elää epäluulossa.

 

Seuraava luvussa käsiteltiin taas onnistumista ja sitä, että ihminen kuvittelee usein, että hänellä menee todella surkeasti, mutta oikeasti hän suorittaa asioita loistavasti. Miksi kaikkea mitä tapahtuu, ei voi pitää voittona?

 

’’Sinä olet suurimman osan aikaa automaattiojauksella ja rytyytät hajamielisenä pitkin elämän yllätyksetöntä mutaista peltoa’’

 

Olen monta kertaa ajanut toimistolta kotiin, ja olen tajunnut vasta kotipihassa, että ’’aha olen perillä’’ Kirjassa kerrotaan, että se on täysin normaalia. Se kertoo siitä, että olet juuri siinä automaattiohjauksessa ja teet asiaa päivisin, normaalisti, rutiinilla. Se, että pystyt asiaan jo ilman ponnisteluita, kertoo että olet mennyt asiassa eteenpäin. Kuvitellaan tilanne, että joka kerta asiakastapaamisen jälkeen, kävisit lisäämässä käynnin kulun teidän yrityksen linjattuun asiakkuusjärjestelmään, joka on meillä Hubspot. Tilanteesta olisi tullut jo normi ja se ei vaatisi enempää ponnisteluja. Se kertoisi siitä, että olet päässyt asiassa eteenpäin ja omaat hyvän tavan. Kun hyviä tapoja on kertynyt ja ne eivät vaadi liika ponnisteluja, se kertoo, että voit prosessoida aivoja lisää uusilla ja haastavimmilla jutuilla. Sehän on aivan loistavaa ja motivoivaa! Asiat etenevät hypoteettisesti ’’itsestään’’ ja voit haastaa itseäsi taas uusiin juttuihin, niin että vanhat hyvät tavat pysyvät mukana silti.

 

Olet nisti! Näin alkoi kirjan neljäs otsikko.

 

Oho, oli ensimmäinen reaktioni.

 

Luvussa herätellään siihen, miten paljon ihminen on riippuvainen kaikesta ja ei ole valmis luopumaan mistään.

 

Sataako huomenna? Miten huomisen osakekurssit? Haluan ennakoida tapahtumia varmuuden takia. Isossa osassa tällä hetkellä on sosiaalinen media, joka aiheuttaa paineita. Aina kun olosi on itsevarma, Instagram feedillä tulee kuva vastaan, joka saa sinut miettimään ’’Olisimpa toi’’

 

Kirjassa halutaan, että poistutaan omalta mukavuus alueltaan ja tehdään asioita, joita ei ole ikinä ennen tehnyt tai kuvitellut tekevänsä.

 

’’Menestyjät ovat menestyneet, kun eivät ole antaneet epävarmuuden estää itseään.’’

 

Mitä määrätietoisemmin yrittää pysyä mukavuusalueella nyt, sitä epämukavammaksi olo käy huomenna. Päämäärää ei varsinaisesti ole olemassakaan: perillä on silloin, kun etsii ja tutkii uutta. Siteeraa kirjan kirjoittaja Gary John Bishop.

 

Tämä herätti taas itseni, siihen, että pitää hyväksyä epävarmuus. On hyvä olla epävarma ja sanoa se ääneen. Epävarmuus johtaa usein johonkin ratkaisuun ja silloin testataan itseään. Aikoinaan itse en pystynyt nousemaan ihmisten eteen ja puhua. Hyväksyin epävarmuuden ja kävin käsitäristen 19-vuotiaana puhumassa 100 ihmisen edessä oman yritystarinani. Muistan alussa kuin esittelin itseäni, että ’’Kylläpäs jännittää’’ tuntui, että kaikki hyväksyivät epävarmuuteni. Se oli aika siisti tunne.

 

 

Haluan käydä vielä yhden tärkeän otsikon läpi kirjasta, vaikka kirjassa oli seitsemän loistavaa otsikkoa ja sisältöä kannesta kanteen.

 

Meistä jokainen tulee tuntemaan elämänsä aikana olonsa latteaksi ja nutistetuksi. Tuntuu, että mikään ei onnistu. Päätä lyödään jatkuvasti seinään. Tälläinen fiilis mulla oli joulukuussa, kun joululoma oli alkamassa. Mikään ei oikein onnistunut, asioita oli liikaa ja focus oli jossain muualla kun Tiimiakatemialla. Oikeastaan kaikki ongelmat olivat hyvin pieniä ja kun ne ujottautuivat kontekstissa ulkopuolelle, tuntui, että koko elämässä oli yleisesti vikaa. Kirjassa sanotaan, että pienet ongelmat leviävät nopeasti ja aiheuttavat suurempia ongelmia. Kirjassa käytetään Sokrateksen sitaattia, jossa sanotaan

 

’’Jos maailman kaikki murheet pantaisiin yhteen kekoon, josta jokaisen olisi otettava osuutensa, useimmat ottaisivat omat murheensa mielihyvin takaisin’’

 

Kirjassa kerrotaan, että jokaisella on ongelmia ja elämä ei ole aina ihanaa. Tämä on klisee, jonka olen myös kuullut monta kertaa, mutta vertaus tuohon Sokrateksen sitaattiin on aika herättävä.

 

’’Ravistaudu irti elämääsi kuvailevasta, suurten tunnelatausten sävyttämästä sisäisen puheen sepitteestä ja hankkiudu kosketuksiin oman todellisuutesi kanssa.’’

 

Tällä haetaan taas, sitä että lopetetaan ongelma hetkellä, vain oman navan katsominen. Tässä on hyöty, että se auttaa panemaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Jos kerran ihan joka ikinen ympärilläsi painiskelee omien ongelmien kanssa – vaikka ongelmat olisivat suurempia kuin sinun – niin tottahan sinä pystyt samaan.

 

Jos tämä olisi sanottu minulle joulukuussa, kun kaikki asiat vituttivat. Viereisen henkilön positiivisuus, kahvin puute yläkerrassa tai huonosti suunnitellut treenit, niin ongelmani olivat oikeasti ihan hävyttömän pieniä.

 

Ongelmien hetkillä on hyvä muistella niitä hetkiä, kun sinusta tuntuu, että et ikinä tule nousemaan murheista yli. Tämä saattaa olla ero tyttöystävän kanssa, hävitty pudotuspeli ottelu yms. Mutta melkein aina on sama ratkaisu: selvisit asiasta. Tajuat silloin, kuinka vahva olit. Vakavammatkin vastoinkäymiset näyttävät todennäköisesti ajan suoman etäisyyden päästä tarkasteltuina erilaisilta. Sinähän kuitenkin selvisit, ja vaikeudet tekivät omalta osaltaan sinusta sen henkilön, mitä nyt olet!

 

Tämän jälkeen katse onkin jo tulevassa. Tajuaa helposti, miten paljon mahdollisuuksia maailmassa on ja sen, että sinä pystyt niihin!

 

Kirja päättyy sanoihin. Sinä et ole kuin ajatuksesi. Sinä olet yhtä kuin tekosi. Sinä olet sitä mitä teet. Ja vain tekosi erottavat nykytilanteen tavoitetilasta.

 

Tässä ei ole kyse vain siitä, että pitäisi tarttua hetkeen. Pitäisi tarttua myös tuntiin, viikkoon ja kuukauteen. Tartu hyvä ihminen elämääsi!

 

 

Kirja oli kunnon hyvä motivaatio kirja, joka toimi kyllä itselle. Miten alkuun sanoin, olin skeptinen, tätä kliseistä kirjaa kohtaan, mutta kun kaikilla jutuilla oli minun mielestä pointtinsa ja asiansa, niin lopulta kirja meni kyllä Top 5 joukkoon helposti. Iso suositus!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!