Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Unna menee maailmalle

Kirjoitettu 18.02.14
Esseen kirjoittaja: Unna Ahokas
Kirjapisteet: 2
Kirja: Matkanopas
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen, Risto Kuulasmaa
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 3. Yrittäjyys, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 8. Henkinen kasvu, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Harvoin varmaan miettii enemmän elämää kuin istuessaan puolityhjällä lentokentällä odottamassa yöllistä jatkolentoa. Istun tässä ja mietin minun elämääni. Elän maailmassa, jossa minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin suurimmalla osalla maailman ihmisistä on ikinä ollut. Voin lentää mihin maahan haluan, voin syödä päivälliseksi jäätelöä ja juoda aamupalaksi viiniä. Voin kouluttautua miksi vaan, eivätkä sukupuoleni, ihonvärini tai edes seksuaalinen suuntautumiseni estä minua tekemästä asioita. Omien nimikirjaimien kuseminen lumeen on edelleen hankalaa, mutta harjoittelun avulla voin tulla siinäkin yhtä hyväksi kuin kuka tahansa kolmilahkeinen.

Matkanopas kirjassa minut herätti lause ’Meillä on velvollisuus lähteä maailmalle’. Kun minulla on halu, kyky ja mahdollisuus lähteä maailmalle, niin eikö olisi suorastaan rikos jäädä Suomen peräkylille mutisemaan ”kyllä minä vielä joskus”?

Yhden maailman parhaimman teorian eli Golden Circlen mukaan ensin on mietittävä miksi, sitten miten ja lopuksi mitä. Miksi Unna haluaa maailmalle? Nostan Happy Joen huulilleni ja suljen silmäni. (Tässä vaiheessa varomattomalle lukijalle huomautus tuotesijoittelusta.) Syitä on yhtä monta kuin elinpäiviäni. Kunnianhimo, uteliaisuus, kaipuu kuuman rannan ja rakastajan syliin, pohjaton kyllästyminen Suomen lainsäädäntöön ja pieniin piireihin, halu haastaa itseni ja ennen kaikkea tieto siitä, että Suomessa en koskaan tule olemaan täysin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. No niin, syyt on löydetty. Ovatko ne tarpeeksi hyviä syitä luopua Suomen turvallisuudesta, kelan rahoista, ystävistäni, perheestäni ja Salkkareista? No, Salkkarit näkee nykyään nettiteeveestä, ystävät Skypessä ja Suomen järjestelmä on romahtamispisteessä. Sitä paitsi kuka määrittää hyvän syyn päätöksiin omassa elämässä jos en minä itse?

’Miksi’ sanan kohdalle voidaan siis laittaa rasti, se on hyväksytty. Entäs miten lähden maailmalle? Tällä hetkellä ’miten’ on oman yrityksen kautta, hyvän bisneskumppanin kanssa ja villi visio mielessä. Ääni päässäni kysyy, mitä jos näin käykään? Heitän sille vastakysymyksen, onko sillä väliä? Onko väliä miten menen, minne menen tai mitä siellä teen? Kuten Tiimiakatemialla on opetettu, suunnittele sen minkä pystyt, mutta älä yhtään enempää. Tärkeintä on tekeminen!

Matkanopas kirja yrittää kannustaa ihmisiä menemään ulkomaille ja haukkuu suomalaiset liian negatiivisiksi ja kokeilunhaluttomiksi. Kuitenkin kirjassa jaksetaan jauhaa satoja kertoja kuinka vaikeaa maailmalle lähtö on, miten rahat menevät ja kaikki suunnitelmat venyvät. Nauroin ääneen kirjan tekopyhyydelle, harva kirja vetää itseltään maton jalkojen alta näin hyvin.

Elämä on perkeleen vaikeaa. Jos haluat niin uskoa. Elämä on vaikeaa aika helvetin monelle kahdeksasta neljään töissä, avioliitossa, kahden lapsen ja dobermannin kanssa. Elämä on toisaalta aina helppoa jos jaksaa uskoa prosessiin. Niille, jotka eivät Tiimiakatemialla ole, kerron mitä tämä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että kun kaikki vaikuttaa paskalta, niin nauraa ja sanoo, että hyvinhän tää menee. Koska aina se menee. Ei minun elämässä ainakaan mikään asia ole mennyt huonosti. Kaikki teot ovat johtaneet tähän päivään, ja jokainen päivä kun saa olla elossa on maailman paras päivä. Ja paskin. Ja mielenkiintoisin. Ja hauskin. Koska oikeasti ei ole olemassa muita päiviä, sillä ne ovat joko menneet tai tulevaisuuden haavekuvia. Välillä on hyvä haaveilla tai muistella, mutta silti jokainen hetki pitää elää täysillä kun muuta vaihtoehtoa ei ole.

Jos multa siis kysytään, millaista maailmalle lähtö on, sanon, että se on upeaa. Lentokoneella lentäminen on jännää vielä sadannenkin kerran eikä se, että ne ovat myöhässä vituta koskaan. Hotellihuoneeseen tulo on niin ihanaa, että on aina pakko pomppia sängyllä ja testata hiustenkuivaajaa kaikkiin karvoihin. Yrityksen perustaminen on yksinkertaista ja rahaongelmat ratkaistaan sillä, että laitetaan miinuksen päälle pystyviiva. Koskaan ei ole riitoja ja ihmiset on kivoja, taskuvarkaat väistävät epäilyttävästi virnistelevää punatukkaista muijaa ja bisnesdiilit kloustaan silmäniskulla.

Matkanoppaassa kerrotaan Roger Bannisterista, joka juoksi ensimmäisenä ihmisenä ”haamumailin” , eli mailin alle neljässä minuutissa. Ihmeellistä asiasta tekee se, että hyvin pian tämän jälkeen useampi ihminen pystyi samaan. Ihmisen mieli on uskomaton voimavara, jota ei voi korvata rahalla tai koneilla. Siksipä uskon, että minusta tulee ensimmäinen suomalainen, jolle yrityksen perustaminen ulkomaille on helppoa. Tämä ei tarkoita, että vetelisin sikeitä riippumatossa. Teen parhaani, luen kirjoja, seuraan maailmaa, käytän verkostojani. Toimin kuin aito yrittäjä ja siten aikaan yrityksen. Menestyvän sellaisen. Sillä turha tätä on enää kaunistella, piilotella tai muotoilla. Kyllä musta yrittäjä tulee, vaikka läpi harmaan kallion. Onneksi sellaista ei tarvi tehdä, sillä mun tulevaisuudessa siihen kiveen on kaivettu tunneli, rakennettu junarata ja hankittu kunnon veturi. Eli ei muuta kuin maisemia katsomaan. Tiedän, että ne on ihan helvetin makeet.”

Matkanopas

Matkanopas-kirja ei ollut loppujen lopuksi kauhean kannustava kirja. Enemmänkin se oli vaativa ja painostavaa, mikä taas tavallaan toimii minulle. Olen itsekin sellainen, että helposti päädyn ahdistamaan, vaikka tarkoitukseni on vain auttaa.

Matkanopas kertoo monista haasteista, joita me suomalaiset perinteisesti koemme kansainvälistymisessä. Tai enemmänkin siinä, että emme kansainvälisty ollenkaan. Tunnistan itsestänikin monet näistä piirteistä, sillä olen aika perisuomalainen luonteeltani. Käyn nyt läpi näitä piirteitä ja keinojani oppia niistä pois.

Liika hiominen

Tuotteiden kehittäminen on kivaa. On mukava muokkailla nettisivuja, parannella esitettä ja kirkastaa visiota. Se on helppoa, sillä silloin ei tarvitse ottaa riskiä. Riskiä siitä, että epäonnistuu, saa asiakkaalta negatiivista palautetta tai tuote ei toimikaan. Näen tätä meidänkin tiimissämme usein. On pelottavaa mennä asiakkaisiin epäselvän paketin kanssa. Kuitenkin kun miettii meidänkin firman tilannettamme, voi todeta ettei ole varaa olla menemättä. Tavoitteemme MYM 10K (maailmanympärysmatkalle kymppitonnin budjetilla) ajaa meidät tienaamaan rahaa. Minun joryläisenä ja ennenkaikkea tiimiläisenä tulee kannustaa kaikkia myyntiin. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että soitetaan kylmille kontakteille ilman tietoa tuotteesta. Se kuitenkin vaatii jokaiselta vähän enemmän kuin nyt annetaan. Minut itseni mukaan lukien.

Siksipä paras tapa kannustaa muita on haastaa itseni myynnissä. Minulla on tilaisuus tehdä tämä Suomen Koulupalvelu Oy:n älytaulujen myynnissä. Lisäksi matkamme Unkariin tulee rahoittaa jollain keinolla, ja tässä on vielä suurempi haaste minulle. En ole ollut hyödyllinen kun olemme myyneet NBF-lippuja, 24H:ta, Raksapäiviä tai muitakaan yhteisiä ”tuotteita”. Isojen kalojen koukuttaminen ei ole vahvuuksiani ja siksi koen suurena haasteena tämän reissun myymisen. Käytännön toimeni on siis se, että aion toimia esimerkkinä myynnissä

Liika luotettavuus

Tämä on minun henkilökohtaisia heikkouksiani. Tykkään tehdä asiat täydellisesti ja minulle on tärkeää pitää sanani. Moni ihminen ympärilläni kuitenkin menee sieltä missä aita on matalin. Usein kukaan ei edes huomaa kun joku jättää tekemättä pieniä asioita. Näin nämä ihmiset säästävät aikaa ja pääsevät omissa jutuissaan pitemmälle. Itse jumitun tekemään tiimin juttuja ja auttamaan muiden projekteja. Tällä hetkellä tämä haaste on kuitenkin marginaalinen eikä ole suuri ongelma. Mielummin näin päin, kuin että olisin lusmu. Mietin kuitenkin tulevaisuutta. Olen kuullut useammasta suusta, että Turkissa ihmiset eivät ole luotettavia, eivät tee hommia ajoissa ja meininki on ylipäätänsä aivan erilaista kuin Suomessa. Sovinko minä Turkkiin ja sopiiko Turkki minulle? Voiko luotettavuuteni olla etu vai onko se este? Miten teen asiat tehokkaasti ja omalla tavallani, mutta en saa turpiini? Käytännön tekona alan harjoitella puolieni pitämistä tiimissäni. Löydän itseni jatkuvasti vastuuhenkilön asemasta vaikka en halua. Minun täytyy siis harjoitella sanan EI sanomista!

Vaatimattomuus

Vaatimattomuuteni huomaa ehkä helpoiten hinnoittelussa. Hinnoittelen työni alas ja teen monia asioita ilmaiseksi. Minulla ei ole tietoa siitä, mikä palkka on minulle sopiva ja mitä haluan. Tämä haaste on myös muilla tiimiläisillämme. Otamme minkä vaan homman millä vaan hinnalla. Menetimme juuri tarjouksen toiselle tiimille, vaikka hintamme oli paljon alhaisempi. Tai enemmänkin, koska hintamme oli alhaisempi. Emme myöskään ajatelleet kysyä asiakkaalta paljonko hän on valmis maksamaan. Tällaiset opit ovat kovia. Bisnesmaailmassa voi olla liian halpa, ja jos aikoo elää yrittäjänä niin ei ole varaa tehdä asioita halvalla.

Tähän liittyy myös liian vähäinen kunnianhimo. Minut on kasvatettu ympäristössä, jossa kunnianhimoisuutta ei ole ollut tippaakaan. En aio kuitenkaan syytellä kasvatustani, joten minun on tehtävä muutoksia työhöni. Minulla ei ole koskaan ollut minimipalkkaa, eikä toivetta maksimipalkasta. Faktahan on, että ei 15 euron tuntipalkalla tehdä mymmirahoja. Pakko siis alkaa tekemään enemmän hyväpalkkaisia duuneja. Tämä vaatii asiakassuhteiden luomista ja oman ammattitaidon luomista. SKP on ensimmäinen askel tässä.

Verkostojen puute

Selkeästi suurin haasteeni on edelleen verkostojen puute. Verkottuminen on niitä asioita jotka ovat eniten luonteeni vastaisia. Minun on löydettävä keinoja oppia verkottumaan. Asiakassuhteita minulla ei ole paljonkaan, samasta syystä. Yrittäjän menestyminen liittyy vahvasti verkostoihin. Tällä hetkellä nojaan tiimiläisteni verkostoihin, mutta en voi tehdä sitä ikuisesti. Mistä löydän keinot verkostojen luomiseen? Kai kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin asiakaskäynneistä. Huh, ihan tulee pinkkuvuosi mieleen. Käytäntöön vien siis sen, että lähden asiakaskäynneille. Lisäksi minun on mentävä verkottumistilaisuuksiin.

Ulkomailla verkostot korostuvat ja siksipä Turkkiprojektissa minunkin on aika luoda verkostoja. Olen jättänyt tämän osion Jennin harteille, sillä hän on siinä parempi ja tuntee entuudestaan turkkilaisia. Nyt aion alkaa kasvattamaan omaakin verkostoani, sillä tulemme tarvitsemaan kaiken mahdollisen avun! Lisäksi parasta haastamista minulle on itseni tuleen heittäminen.

Raudan takominen kun se on kuumaa

Tässä on jotain mistä koko Innomo saa taas ottaa oppia. Meiltä ei aina löydy uskallusta tai röyhkeyttä ehdottaa kauppaa. Kolmantena vuonna ei valitettavasti ole enää aikaa tehdä jatkuvasti uusille A3 asiakkaille pikkukeissejä. Nyt on napattava kala haaviin ja syötettävä sille ruokaa. Olen ylpeä siitä, että lähdimme ehdottamaan JYPille uusia yhteistyökuvioita. Teen jatkuvasti työtä sen eteen, että kaikista asiakkaistamme otetaan mehut irti. Tiimiläisemme pystyvät siihen, tiedän sen. Me tarvitsemme vaan kannustusta ja keskinäistä onnistumisen tunnetta. Käytännön tekona aion vaatia tiimiläisiltämme asiakassuunnitelmia ja niiden toteuttamista. Lisäksi totta kai pidän itsekin silmällä niitä asiakkaita tai verkostoja joista voisi saada lisää rahaa tähän firmaan.

Kyräily

On suorastaan masentavaa miten vähän Suomessa kannustetaan onnistumiseen. Menestyminen ja siitä puhuminen nähdään usein negatiivisena asiana. Meidänkin tiimissämme tällainen asenne on usein olemassa. On vaikea taistella näkymättömiä asioita vastaan. Olemme tiimissämme monta kertaa päättäneet, että palkitsemme ihmisiä, mutta käytännön tasolle eivät nämä ideat ole päässeet. Yritämme uuden joryn kanssa mahdotonta eli luoda Innomoon kannustamisen kulttuurin. Tuomme palkitsemisen tiimillemme, ja toivon mukaan otamme sen käytännöksi tiimissämme. Sisäistä palkitsemista voi harvoin olla liikaa, ja tiimimme realistien määrällä emme tule koskaan uppoutumaan la-la-laa-maahan. Käytännön tekona tulen pitämään huolta, että palkitseminen on kuukausittaista!

Toinen puoli tähän on epäonnistumisista kertominen ja nauttiminen. Epäonnistuminen kertoo aina yhden asian. Jotain on tehty. Se on ensimmäinen askel. Tärkeää on sen jälkeen tehdä uudelleen, mutta opit muistissa. Ja taas uudelleen. Ei mitään suurta tehty siten, että oltiin heti valmiita. Practise makes perfect. Se ei pelaa joka pelkää. Aion omalla esimerkilläni tuoda esille epäonnistumisia ja kertoa mitä niistä opin. Haluan näyttää, että virheet ovat tärkeitä, jotta ymmärtää ja kasvaa. Käytännön tekona siis epäonnistun, kerron siitä, opin siitä ja teen seuraavalla kerralla paremmin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!