Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Uskalla rikkoa rajasi – Wayne W. Dyer

Kirjoitettu 04.11.20
Esseen kirjoittaja: Anna-Sofia Jarva
Kirjapisteet: 2
Kirja: Uskalla rikkoa rajasi
Kirjan kirjoittaja: Wayne W. Dyer
Kategoriat: 1.5. Oppimisen klassikot, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Oona ja Kiia pitivät meille täpitys treenit Uskalla rikkoa rajasi kirjan pohjalta. Oli kyllä melko filosofiaa osa, kun esimerkiksi käsiteltiin autoritääristä ja dikotomista ihmistä, mutta todellakin ajatuksia herättävää asiaa. Pääviesti oli kuinka olla rajoittamaton ja kuunnella omaa sisäistä viestiä eikä ulkoisia. Seuraavaksi vähän ajatuksia, joita minulla nousi treenien aikana.

Minua rajoittaa tällä hetkellä pään sisäiset viestini siitä, että epäonnistun tekemisissäni. Pelko epäonnistumisesta on ollut todella läsnä viime aikoina. Olen ajatellut, että taitoni ovat riittämättömiä asioihin.  Jos olen tehnyt jotain, joka ei ole onnistunut mielestäni tai olen saanut tekemisestäni palautetta, tunnen itseni epäonnistuneeksi. Välillä palaute tuntuu ikään kuin siltä, että se olisi hyökkäys minua vastaan. Aina ei näin ole, mutta luulen että jos tiedän epäonnistuneeni, minun on helppoa ottaa palaute vastaan. Jos en halua ajatella, että jokin meni pieleen, kiellän sen mielessäni, kun saan palautetta. Epäonnistumisen tunne on häpeän tunne minulle. Tiimiakatemia on loistava paikka lähteä kehittämään tätä, koska jos olisin vain töissä jossain en usko, että saisin näin hyvää mahdollisuutta kehittyä. Toinen asia mikä rajoittaa minua on tuntien tai oikeastaan päivien riittävyys. Tällä hetkellä en ehdi hoitaa kotia tai itseäni niin kuin haluaisin. Pää kärsii siitä, että en ehdi urheilemaan ja kotona on epäsiistiä. Olen aina ollut aikatauluttaja ja kalenteri on kovassa käytössä. En jätä aikatauluuni venymisen varaa vaan ajattelen aina, että kun pysyn tässä aikataulussa ja lopetan klo 17 niin ehdin tehdä vielä tätä ja tuota. Eihän se mene aina niin varsinkaan akatemialla. Mutta toisaalta minun pitäisi osata lopettaa välillä silloin kun olen päättänyt, jotta ehdin mennä esimerkiksi salille. Se on hankalaa, mutta parempaa kohti.

Pohdimme sitten, että tulevatko rajoittavat tekijät minusta vai ulkoa. Luulen, että kumpikin minua rajoittava tekijä tulee itsestäni, mutta niihin ovat vaikuttaneet ulkoiset tekijät. Minulle on sanottu ja näytetty aina, että ensin työt ja sitten huvit. Aikataulutettu elämä on ollut aina läsnä, kun olen mennyt koulusta treeneihin ja toisiin treeneihin ja sitten jatkossa töistä toisiin töihin ja valmentamaan vielä. Olen aina saanut ulkoisia vaikutteita ns. suorittamisesta, joita olen myös itse alkanut luomaan. Se kuinka saisin tasapainotettua kaiken nyt, on haastavaa. Haluan omistautua kaikelle ja otan ehkä liikaa välillä itselle. Ajattelen että kun pärjään jouluun, saan levätä… Ei tervettä ajattelua. Voisin alkaa vaikka lukemaan aiheesta esimerkiksi Tulevaisuuden lukujärjestys kirjan. Pitää alkaa jättämään enemmän kalenteriin’ lepo’ ja ’minun aikani kohtia’. Pään sisäiset viestit epäonnistumisesta ovat myös olleet riesa aika pitkään. Ne eivät ole edes voimaannuttavia viestejä millään tavalla, koska ne eivät potki minua eteenpäin vaan vetävät alaspäin. Pahin esimerkki on se, että jouduin lopettamaan kokonaan pesäpallon sen vuoksi, ettei pää vain kestänyt enää. Itkin lähes aina treenien jälkeen sen vuoksi, että olen paska. Nyt itken sen takia että olen paska jossain työ asiassa tai tiimissä.  Otan asiat todella raskaasti, mutta en tiedä yhtään mistä tämä kumpuaa. Olen nyt monesti sanonut, että haen tähän keskustelu apua, koska en saa avattua lukko itse tai perheen kanssa. Enpä ole saanut vielä soitettua mihinkään… Kalenterissa ei ole muka aikaa tälle. Olisi aika ottaa itseä niskasta kiinni asiassa.

Kokeeko työn taakkana? Onko olo, että pakko tehdä töitä, jotta saa rahaa. Miksi lykkäämme hyvää oloa? Odotammeko jotain. Tähän yhteiskunta meitä ajaa helposti. Ulkoinen paine ajaa näihin. Moni ihminen tekee työtä työn takia ja en halua sitä ikinä. Tavoitteeni olisi herätä aamulla ajatukselle  ’ onpa mukavaa mennä töihin ’. Pienet onnistumiset arjessa ansaitsevat myös enemmän kiitosta ja pitäisi osata taputtaa itseä olka päälle useammin. Itsensä ja muiden palkitseminen on myös todella tärkeää. Se voi olla sanoja tai vaikka mennä palkitsemaan itseään hierontaan menemisellä. Myös tiimissä olisi tärkeää mielestäni pureskella näitä asioita yhdessä. Ajamme helposti kaikki suorittamaan ja hankkimaan rahaa tiimille, jolloin luovuus ja isot haaveet kuolevat.  Akatemian pitäisi olla paikka, jossa nauttii siitä mitä tekee ja saa toteuttaa itseään. Monesti myös ns. lykkäämme hyvää oloa, koska emme juhli pieniä onnistumisia. Minä koen, että jokainen meistä onnistuu aina jotenkin viikon aikana. Se voi olla sitten hyvien treenien pitäminen tai iso kauppa. Pitäisi vain taas muistaa, ettei mailaa saa puristaa liikaa. Olemme mennyt hyvään suuntaan tässä, mutta huomaan että meillä on edelleen työstämistä tässä.

Ylipäätään pidin tästä tavasta pitää täpitys treenit varsinkin, kun kaikkien ei ole järkeä lukea, jotain 400 sivua, josta vain pieni osa on hyödyllistä. Toki uskon, että osalle voi olla rikkaampaa lukea itsekseen kirja, mutta minulle tämä tapa toimi. Saimme paljon hyvää keskustelua aikaan yhdessä eri aiheista. Oli helppoa tarttua treeneissä itselle hyödyllisiin kohtiin ja työstää niitä vielä treenien jälkeenkin. Suosittelen kaikille tiimeille samankaltaisia treenejä!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!