Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Uskallus, onnellisuus ja itsekkyys

Kirjoitettu 12.12.14
Esseen kirjoittaja: Roosa Pihlajamäki
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: 1. Oppiminen, 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Havahtuminen

”Jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään” sanotaan eräässä tunnetussa räp-kipaleessa. Tässä tapauksessa kuitenkin olen eri mieltä. Anthony De Mellon filosofisesta opuksesta ”Havahtuminen jokainen voi löytää jotain itselleen” sovellettavaksi ja reflektion kautta omaan elämään.

Kirja sai minut pauloihinsa ensimmäisestä luvusta lähtien. Ajatusten tuputtamisen ja suoran syöttämisen sijaan se laittoi minut itse pohdiskelemaan elämäni asioita aihe aiheesta. Selaillessani muistiinpanoja, joita olin tehnyt lukiessani huomasin, että omat poimintani ja kommenttini pyörivät tiettyjen, toistuvien aihealueiden ympärillä: Uskallus, onnellisuus, yhteiskunnan normit ja arvot sekä itsekkyys. Haluaisinkin hieman avata aiheita ja havaintojani niiden ja itseni välisistä suhteista.

 

Uskallus

Kirjassa oli lukemattomia hyviä lausahduksia joita haluaisin tähän ottaa siteerattavaksi, mutta ytimekkäin oli mielestäni tämä: ”Hankkiutukaa eroon epäonnistumisen pelosta, lakatkaa jännittämästä menestystä, niin muututte rentoutuneeksi omaksi itseksenne. Lakatkaa ajamasta jarrut päällä”
SIIS NIMENOMAAN. Nyökyttelin itsekseni todella innoissani. ”Kun ette välitä ettekä elä koko ajan tavoitellen jotain, on kaikki taito vasta käytössä”.

Tämä mielestäni pitäisi kirjoittaa jokaisen stressiherkän ihmisen (joihin allekirjoittanut kuuluu hyvinkin vahvasti) toimiston seinälle kissan kokoisin kirjaimin tai magneeteilla jääkaapin oveen tai vähintään kalenteriin muistutuslauseeksi että ”hei kaveri, ei hätää”. Tässä haluankin tarkentaa, että kyse ei ole siitä etteikö tavoitteita ja maaleja pitäisi olla meillä kaikilla, vaan ennemmin siitä, että ei tee niistä itselleen numeroa ja aseta niitä todellisen oppimisen tielle. Me stressaaja-perfektionistit ikävästi tuppaamme sen unohtamaan. Stressi ja jännittäminen pilaa aivan suotta monia uskomattomia tilaisuuksia elämässämme. Sen yläpuolelle pitäisi osata nousta ja todeta, että oikeastaan loppupeleissä en voi muuta kun voittaa, opin tästä joka tapauksessa elämää ja se jos joku on sitä hyödyllistä pääomaa.
Relax, take it easy.

 

Onnellisuus

Tämä aihe oli ehkä kaikista puhuttelevin. Jokainen meistä tavoittelee onnea. On jos jonkinmoista naistenlehteä jotka opastavat ”10 askelta onnen porteille” ja ”maaseudulta löysin vihdoin onnen” tai ”Maajussi Kalevi Sirpan kainalossa – onnenkyyneleiden saattelemina alttarille” .  Onnellisuudesta on tullut lähes pakkomielle. Ihmiset tavoittelevat sitä mitä hulluimmin keinoin. Onnea voi nykyään ostaa: on huumeita ja lääkkeitä, on kalliita hurvitteluvälineitä, on kalliita kursseja ja jos jonkinmoisia poppaskeinoja.

Todellisuudessa kuitenkin onni ja onnellisuus lähtee aina ihmisestä itsestään. Luulin, että asia on itselleni itsestäänselvyys, mutta lukemiseni myötä ja tehdessäni uusia pohdintoja aiheesta totesin, että minä, niinkuin aivan liian moni muukin perustaa onnellisuustensa johonkin muuhun, oli se sitten ihminen, ympäristö, elämäntilanne, työ tai mikä tahansa muu asia. Ihminen on ehdollistanut onnellisuutensa johonkin itsensä ulkopuoliseen asiaan. Tämän ymmärtäessäni tunnelmat olivat jälleen melko euforistiset. Tajusin, kuinka kaitakatseisesti yleensä katsomme omaa elämäämme. Koemme, että aina jokin on huonosti, vaikka todellisuusdessa vain me itse olemme niitä jotka luovat ongelmia itselleen. Minulla ei ole ongelmaa, jos en itse päätä luoda sellaista. Minä en ole onneton, jos en itse päätä niin.

 

Yhteiskunnan normit ja arvot

”Mitä menestys on ? Jotain, mitä joukko ihmisiä pitää hyvänä asiana tai mitä ihmiset keskenään sopivat”. Tosiaankin. Ihmisiltä odotetaan kulttuurista riippuen aina tietynlaista toimintaa. Otettakoon länsimaat esimerkiksi, koska tämän kaavan jokainen meistä varmasti parhaiten tuntee. Meidän toivotaan saavuttavan menestystä, joka täällä Suomessa mielletään uraksi, perheeksi, punaiseksi mökiksi ja kultaiseksi noutajaksi. Tämä on ihanne. Tämä tulee saavuttaa, niin 5 000 000 päätä nyökyttelee hyväksyvästi. Auta armias jos olet sinkku vielä 30-vuotiaana ja asustelen korpirämeessä, saati sitten heilut leopardikuvioisessa ihoa myötäilevässä mekkosessasi 10 vuotiaiden nuorukaisten ”silmänilona”. Tämä aiheuttaa supinaa ja hiljaista päänpudistelua sekä päivittelyä. ”Ei tuokaan ole kyllä elämässään edennyt mihinkään. Voi voi, sääliksi käy”.

Mutta kuka onkaan määrittänyt, että tämä on hyväksyttävää ja tuo taas paheksuttavaa ? Kuka sen on päättänyt ? Jos nyt sinäkin menet vähän itseesi ja alat tosissasi miettiä että MIKSI esimerkiksi tämä asia on näin ja tuo noin, niin onko se oikeasti henkilökohtainen mielipiteesi, vai olisiko kysymys sittenkin siitä, että sinut on ehdollistettu vuosi vuodelta ajattelemaan niin ? Jos kymmenestä ihmisestä yhdeksän alkaisivat kivenkovaan väittämään, että paloauto onkin sininen, ja he tekisivät tätä 10 vuoden ajan, niin olisiko mahdollista, että paloauton väri tosiaan muutettaisiin siniseksi, tai toisaalta, että sininen väri vaihtuisikin entisen punaisen värin kutsumanimeksi ? Asia sinänsä synnyttää minussa vahvoja tunteita, koska sanottakoon, etten aina ole suostunut olemaan se kana, ja olen joutunut usein taistelemaan vähemmistössä ihan vain siksi, että en koe normeja omikseni. Joskus tämä väärintulkitaan itsekkyydeksi. Siihen palaan vielä lopuksi.
Edellä kuvailemani esimerkki on radikaali, mutta mielestäni näin yhteiskunta toimii. Me ihmiset olemme yksilöinä helposti tukeutuvia toisiimme, ja leikimme alituisesti ”seuraa johtajaa” tajuamatta itsekään miksi teemme niin. Tämä on mielestäni käsittämätöntä.

”Viisaus syntyy, kun puratte käsitteidenne ja ehdollistumisenne rakentamat esteet”.

Tämä oli mielestäni upea lause.

 

Itsekkyys

Jokainen meistä on jollain tapaa itsekäs. Yleensä se virheellisesti tulkitaan vain sellaiseksi ihmistyypiksi, joka pyrkii hyötymään muista ja ajamaan omaa etuaan muiden kustannuksella. Itsekkyyttä on kuitenkin myös pahan olon välttäminen. Halu säästää itseään jonkun muun asian kustannuksella. De Mellon kirjassa oli myös hyvä pohdiskelu ihmisten katsomista koskien: ”Saanko vai enko saa heiltä, mitä haluan ? Jos he eivät voi tukea tai uhata huumeensaantiani, en ole heistä kiinnostunut”. Tämä on monitulkintainen sanoma, mutta itse tulkitsin sen näin: Elämässämme huomaamattamme pyörii päärooleissa ne ihmiset, jotka ovat joko positiivisella tai negatiivisella tavalla meihin jollain tavalla vaikuttavia henkilöitä. Totta joka sana. Olin aivan haltioissani tästä oivalluksesta.

Lopuksi vielä tästä maagisesta kirjasta poimittu lausahdus, joka oli mielestäni oikeastaan koko kirjan ydin, sekä liittää yhteen kaiken edellä:

”Herääminen on sitä, että elätte elämäänne niinkuin se on teistä itsestänne sopivaa. Se ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä on se, että vaatii jotain toista elämään niinkuin teistä on sopivaa. Ei ole itsekästä elää omaa elämäänsä niinkuin parhaaksi katsoo”.

Niin että miettikääpä sitä.

 

Roosa Pihlajamäki

Ideaosuuskunta Aito

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!