Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Uusi Osuuskunta – tekijöiden liike

Kirjoitettu 19.04.16
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Uusi Osuuskunta - tekijöiden liike
Kirjan kirjoittaja: Hanna Moilanen, Jukka Peltokoski, Jaana Pirkkalainen, Tero Toivonen
Kategoriat: 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 3.6. Yrittäjyyden käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Uusi Osuuskunta

Hanna Moilanen, Jukka Peltokoski, Jaana Pirkkalainen, Tero Toivonen

On taas aika avata sekä sulkea ajatuksia esseen muodossa. Halusin lukea tämän kirjan, koska valmennustyössä tyypillisin kysymys tällä hetkellä liittyy osuuskuntaan ja sen perustamiseen. Minun kohdallani kirja laittoi enemmän miettimään MP ja sen tulevaisuutta.

Uskon, että olen ratkaissut MP mysteerin. Ratkaisuun on johtanut se, että ollaan tehty rohkeita kokeiluita nyt kahden vuoden ajan. Ollaan kokeiltu myymälää, varastomyyntiä ja laajentamista. Tässä ratkaisu näiden pohjalta:

Myymälän kannattaa sijaita Jyväskylässä, koska varasto on Säynätsalossa. Ongelma sijainnin ollessa jossain muualla on se, että varastolla on käytävä melkein päivittäin. Esimerkiksi sänkyjen hinnoissa ei voida kovinkaan paljon kilpailla mutta toimitusajalla kylläkin. Muilla huonekaluliikkeillä toimitusaika on noin kaksi viikkoa ja meillä sänky on illalla kotona. Sänkyjen ja muiden sellaisten tuotteiden, jotka eivät mahdu myymälään, pitää olla saatavana lyhyen matkan päässä ja siinä Säynätsalon varasto on todella hyvä. Myymälän sijainnista sen verran, että jos olet huono tekemään markkinointia (niin kuin me ollaan), sen kannattaa olla keskeisellä paikalla, missä liikkuu paljon ihmisiä.

Yksittäiskappaleiden vieminen kasattuna muille paikkakunnille ei ole järkevää eikä kannattavaa. Yksi täysi myymälä on parempi kun kaksi puolityhjää, kuten oli Tampereen aikoina. Silloin kun käydään hakemassa maakunnasta tavaraa, sitä ei viedä varastolle vaan suoraan myymälään. Kaikki myytävä myymälään ja loput varaosat yms. varastolle. Varastolta kaikki mitä ei voi myydä tai mihin ei tule enää varaosia joko kaatopaikalle tai polttopuuksi, niin mahtuu uutta myytävää tavaraa sisään.

Yksi hyvä toimittaja on parempi kuin monta huonoa. Yhdessä hyvässä myymälässä on myös se etu, että silloin meille riittää yksi toimittaja. Se, että ottaa vähän tavaraa monelta eri toimittajalta lisää työtä sekä kirjanpitoa. Todennäköisesti ehdot joilla tavara saadaan, kun ottaa pieniä eriä, ovat myös huonommat kuin silloin, jos ottaa tavaran yhdeltä toimittajalta.

Toimittajan varaston ylläpitäminen ei voi kuulua myymälätyöhön. Suurin ongelma yksittäiskappaleiden myymisessä on se, että tavara ei ole laatikossa. Pöydistä puuttuu ruuvit tai jalat tai molemmat, joitain huonekaluja on vähän korjattava, jotkut tavarat ovat lavan alimmaisena jne. Toimittajan varaston ylläpitämistä ei ehdi eikä jaksa tehdä myymälätyön ohella. Ja nyt en puhu tavaran hakemisesta varastolta vaan tavaran laittamisesta myyntikuntoon. Siihen tarvitaan apua. Luulen, että ratkaisu olisi osapäiväinen varastomies, joka perkaisi huonekalut myyntikuntoon. Meillähän on hinta-/laatusuhteelta Suomen paras tuote, joten kaikki, mitä varastomies saisi kasaan päivän aikana menisi myös kaupaksi. Tietenkin yksi vaihtoehto olisi myös se, että varaston tavaran perkaaminen tehdään laskutustyönä.

Vähän haikea on se fakta, että MP loppuu puolentoista kuukauden päästä. Loppu tulee juuri silloin, kun ollaan keksitty, miten MP:tä olisi pitänyt pyörittää. Yhtä asiaa en kuitenkaan ihan ymmärrä – kun lopetettiin markkinointi vuodenvaihteessa, myynti on noussut yli 30%! En tiedä saadaanko siihen koskaan vastausta vai onko se sitten niin, että pieni täsmämarkkinointi (tori.fi) on parempi kuin laaja markkinointi yleisesti. Tai ovatko ihmiset nyt vasta oppineet käymään meillä? Ken tietää!

Osan haikeudesta kertoo varmasti myös se, että on viime aikoina monesti käynyt mielessä, että jos ei muuta keksi syksyllä, voisi laittaa uuden myymälän näillä uusilla toimintatavoilla. Sitä ei välttämättä koskaan tapahdu, mutta ajatus juontaa varmasti juurensa siihen, että on vaikea luopua jostain, mitä on itse ollut alusta lähtien rakentamassa. Se, että myymälä avattaisiin syksyllä on hyvin epätodennäköistä, koska oma syksyni on todella auki vielä, Samuli on haaveillut ulkomaille lähdöstä ja Iiroa ei todennäköisesti kiinnosta pelkästään yhden myymälän pyörittäminen.

Omasta syksystäni vielä sen verran, että villinä ajatuksena on viime aikoina käynyt mielessä sellainen, että kun saa opinnot valmiiksi, lähtisi vaimon kanssa kuukaudeksi tai pariksi (joulukuu, tammikuu) jonnekin esimerkiksi kiertämään Afrikkaa ja siitä sitten Mymille. Tämä suunnitelma on vielä erittäin auki eikä se välttämättä toteudu, mutta kiva ajatus kuitenkin. Edelleen Mym-suunnitelma kuitenkin pitää eli olen kaksi viikkoa ensin Mymillä ja sitten kaksi viikkoa kotona ja sen jälkeen taas pariksi viikoksi Mymille ja kotiin. Mym-rahat ovat todennäköisesti kasassa toukokuun lopussa.

Sitten itse kirjaan. Jos tiimiakatemialainen ottaa tämän kirjan lukuun, häntä todennäköisesti kiinnostaa osuuskunnan perustaminen. Joten kirjan voi minun mielestäni aloittaa sivulta 203. Kirjan alku kertoo osuuskunnan historiasta ja se ei ainakaan minua kiinnostanut kovinkaan paljon. Ensimmäiset kaksisataa sivua olisi minun puolesta voitu repiä irti kokonaan. Kirjan loppuosa sisältää kuitenkin hyvää tietoa ja tässä muutama poiminto kirjasta:

”Työosuuskunnissa halu vaikuttaa oman työn sisältöihin ja työyhteisön toimintaan on usein olennainen peruste. Perinteisen palkkatyön sijaan tavoitellaan työn sisällöllistä mielekkyyttä, tasavertaista työyhteisöä ja työn itsehallintoa.”

”Osuuskunnan on laadittava toiminnalleen säännöt. Tähän velvoittaa laki, mutta kysymys on myös yhteisymmärryksen varmistamisesta sekä varovälineestä riitatilanteita varten.”

”Viranomaisnäkökulmasta osuuskunnan perustaminen on kuin minkä tahansa yrityksen perustaminen. Neuvontaa ja apua saa esimerkiksi ELY-keskusten yritysneuvojilta. Osuuskuntien erityisluonnetta – yrityksen demokraattista omistamista ja hallitsemista – ei sen sijaan välttämättä opita yritysneuvojilta. Se on opeteltava itse.”

”Malleja on kaksi. Porukka voi ottaa lainan yhteisvastuullisesti tai jokainen voi vastata omavastuisesti osuuskunnalle lainaamastaan summasta.”

Säännöistä ja lainasta minulta kysytään eniten, joten tässä vastaukset suoraan kirjasta. Kirjassa oli paljon tuttua juttua, mutta se oli hyvää kertausta, koska ei ikinä tiedä milloin tarvitsee seuraavan kerran perustaa osuuskunta. Yritysmuodoista itselleni parhaiten sopii osuuskunta. En ole koskaan tykännyt kovinkaan isoista riskeistä ja osuuskunnassa riskit ovat olemattomia. Seuraavan valmennussession aikana kun tulee kysymyksiä osuuskunnasta, voin todella lämpimästi suositella tätä kirjaa ja nimenomaan sivulta 203 eteenpäin.

Seuraavat esseet tulevat siis kirjoista Taivas + helvetti vol 3 sekä Ville Haapasalon kirjasta. Ne olen jo lukenut, mutta esseet teen, kun on sopiva aika laittaa ajatuksia paperille. Akatemian viimeinen kirja tulee luultavasti olemaan Omskakas.

Oli mahtavaa taas jakaa vähän ajatuksia ja parasta näissä ajatuksissa on se, että ne eivät ole faktoja. Ajatukset ovat vain omia näkemyksiäni MP:n matkan varrelta ja uskon, että Iirolla ja Samulilla on taas erilaisia hyviä näkökulmia. Näillä eteenpäin!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!