Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset ideat

Kirjoitettu 05.03.13
Esseen kirjoittaja: Anu Kuivaniemi
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset ideat - Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Luovuus luovuus luovuus, blaa blaa blaa. Kirjan ja muiden esseiden lukemisen jälkeen tuntuu että missään ei ole mitään jos ei ole luovuutta.

Nyt päässä kasautui ajatus siitä, että innovatiivisuus ja luovuus eivät ole sama asia. Innovaatio vaatii idean konkretisoimista, luovuus ajattelun vapautta (s.153).  Välillä unohdan tämän, koska ajattelen että luovuus on paljon konkreettisempaa. Ehkä voisi kuvata, että luovuus on kuitenkin vain prosessi, innovaatio tai uusi toteutettava idea on sen konkretisoitunut muoto.

Luovalla ajattelulla ja toiminnalla tulisi aina pyrkiä hyviin tuloksiin; hyvään ideaan, joka muuttuu teoiksi ja toiminnaksi. Voihan olla luova ja saada aikaan pelkkää kuraa, eikä se ole tarkoituksenmukaista. Silloin luovuus on itseisarvo, eikä näin pitäisi olla, sen kirjakin antoi ymmärtää.

 

Wikipedia tai Nykykeittiön niksit

Jonkin uuden tiedon omaksuminen päivittäin oli mielenkiintoinen ajatus! Se lisäisi ainakin triviatietouden määrää päässä, missä ei pysy moni tärkeäkään asia, mutta ennen kaikkea avartaisi oman ajattelun rajoja. Rehn kertoi oman luovuuden lisäämisestä moottoriesimerkin avulla: ”Jos pelkästään kasvattaa bensatankin kokoa – toisin sanoen työskentelee vain lisätiedon hankkimiseksi, silloin voi jatkaa samalla tavalla kuin nyt, joskin pidempään. Jos lisää moottorin tehoa – toisin sanoen hyödyntää enemmän sitä, mitä tietää/osaa entuudestaan – silloin pystyy saamaan enemmän irti siitä, mitä itsellä ennestään on.” (s.76) Omaa luovuuttaan voi lisätä siis oppimalla enemmän asioista, tai arvioimalla omia ajattelun rajoja uudestaan. Voisin vaikka lukea kämppiksen keittiöniksikirjasta sivun päivässä, tai avata internetin ihmeellisen maailman ja klikkailla menemään jonnekin teille tietämättömille.

Yrittämisessä tulisi ottaa suuria riskejä ideoiden saralla, jotta on mahdollisuus menestyä. Olen ottanut tavaksi miettiä aina että mikä on pahin asia mitä voi tapahtua. Ilmajoella se on kasvojensa sekä asiakkaden luottamuksen menettäminen.

Jyväskylässä voin toimia vapaammin, koska asiakkaat eivät ole tuttuja ihmisiä, kaupunki on suuri eikä kaikki tunne kaikkia, niin kuin Ilmajoella, jossa juoru leviää kuin kulovalkea. Uskallan ottaa suurempia riskejä myös siksi, että taustalla on Mittava sekä Tiimiakatemia ja joukkokannustus rohkeisiin tekoihin. En ole ihan valmis kokeilemaan kaikkea mahdollista hullua Sopivassa, mutta kokeilisin paljon helpommin samoja asioita Jyväskylässä.

 

 

Mitä mun päässä tapahtuu?

Rehnillä oli paljon tietämystä aivojen ja kehon fysiikasta luovassa prosessissa. Tämä painettu sana auttaa luottamaan prosessiin, ja opin, että epämukavat tuntemukset kuuluvat asiaan jos puhutaan laatikon ulkopuolisesta ajattelusta. Nyt näen monta asiaa rikkautena, mitkä ennen vaikuttivat negatiivisilta asioilta, ja toisinpäin. Rehn teroittaa, että aivot huijaavat mieltä kun luovuus ja inspiraatio iskee. Koemme mielihyvää ja onnistumisen tunnetta, koska aivot haluavat päästä helpolla. Jos tavoitteenamme on kehitellä mielettömiä, päräyttäviä ja mullistavia juttuja, täytyy päästä pidemmälle, ja tätä aivomme Rehnin mukaan vastustavat viimeiseen asti.

Olen lukenut Suurta mielenrauhan kirjaa sekä Voimavarana itsetuntemus-kirjaa, ja molemmissa puhutaan oman mielen manipuloinnista. Vanhoja mielenmalleja voi rikkoa tunnistamalla ne, sekä omat reaktiot kyseisissä tilanteissa, ja tietoisesti pakottamalla itsensä reagoimaan toisin. Luovuusprosessi on yksi näistä. Jos haluaa saada tuloksia luoviin ajatuksiinsa, täytyy rikkoa mielenmalleja, huomioida näitä lukkoja ja esteitä mitä aivot asettavat, sekä kärsiä kehon reaktiot epämukavuusalueelle menemisestä. Eli stressi, ahdistuneisuus, ärsytys, paine ja turhautuminen kun saapuvat paikalle, tuloksia alkaa sadella.

 

 

Konfliktit ovat kivoja?

Kaikkien luovuuden parissa työskentelevien täytyy jossain vaiheessa tajuta, että on tärkeää hyväksyä se, että toiset voivat kyseenalaistaa ja romuttaa ajattelusi.” (s.129) Konfliktit sekä kritiikki voivat luovassa prosessissa olla erittäin tuottavia, jos niitä osataan hyödyntää oikein. Tiimissä pitäisi päästä sille tasolle että kaikki ideat uskalletaan sanoa ääneen ja kaikille ideoille annetaan kritiikkiä. Tällöin keskustelussa käydään läpi omia mutta ennen kaikkea muiden ajattelun rajoja, ja niitä päästään rikkomaan. ”Jaettu kritiikki koostuu ryhmän yhdistetyistä olettamuksista, ja sen avulla ryhmän jäsenet pystyvät provosoimaan toinen toisensa ajattelua lukkiutumatta omiin näkökulmiinsa.” (s.129) ”On helpompaa ajatella jonkun muun kuin oman laatikkonsa ulkopuolelta.” (s.129)

Johtajan pitää pystyä järjestämään miljöö, jossa ihmiset uskaltavat esittää ideoitaan ja jossa he tuottavan vastuksen ansiosta pystyvät kehittymään.” (s.105) Tuottavaan vastukseen tarvitaan kolmea erityyppistä kritiikkiä, jolle idea täytyy altistaa, jotta se voi kehittyä. Tähän on avuksi roolitus.

 

  • Traditionalisti, vanhojen kunnon käytänteiden vartija. Jos vartijan veri ei kiehahda tai suoni syki ohimolla, on idea tylsä. Idean mielenkiinnon testaaja.
  • Pirun asianajaja, kyseenalaistaja ja haastaja. Idea täytyy testata useasta eri perspektiivistä, mutta tarkoitus ei ole lytätä sitä, vaan antaa tilaa kehittyä. Haastaminen mahdollistaa ajatuksen kovettamisen niin että se kestää hyökkäykset.
  • Kilpailija, nokittaja ja kirittäjä. Kilpailija vie ajatuksen jalostamista askeleen lähemmäs konkretiaa, eikä kilpailusta koituvaa energiaa sovi aliarvioida. Sparraavat kilpailijat eivät ehkä ole kaikkein paras huutosakki, mutta huutosakista riippuvaiset ideat eivät varmaankaan ole kaikkein vahvimpia ideoita (s.106).

 

Johtajan tulisi vaalia näitä rooleja, ja kannustaa toimimaan roolissaan, jotta prosessi toimisi ja tuloksia syntyisi. Tässäkin on tärkeää muistaa, että asiat riitelevät, eivät ihmiset, ja että ilman kritiikkiä idea ei kehity loistavaksi.

 

 

Sopiva on tällä hetkellä liian mielenkiinnoton idea. Liian perus. Meidän täytyy vielä keksiä se ylivoimainen kilpailuetu sekä syy, miksi asiakas ostaa meiltä ja kantaa omalla työllään ansaitut rahat meidän kassaan. Mittavalaiset hyväksyvät Sopivan projektiksi todella helpolla. Teimme suuren työn taustojen selvittämiseen, laskelmien tekemiseen sekä idean kyseenalaistamiseen. Se työ on kuitenkin vielä kesken. Emme saaneet oikeastaan yhtään vastustusta tiimiltä, ja luulen että siihen on tasan kaksi syytä:

A) olimme miettineet mahdollista kritiikkiä sekä kysymyksiä etukäteen ja

B) idea on mielenkiinnoton, se ei aiheuta sisäistä kuohuntaa.

Se ei silti ole huono asia, koska tiedostamme sen. Sopiva on vielä hyvin alkutaipaleellaan, ja moni asia on vielä kesken. Nyt tarvitsemme kirjan kannustamaa ajattelutyyliä, kun koitamme romuttaa omat mielenmallit ompelusta, vaatteista sekä käsityöstä. Siitä tulee haastavaa, mutta näillä eväillä uskallan ajatella taas hieman rohkeammin.

 

Anu Kuivaniemi

Osuuskunta Mittava Innovations

anu(a)mittava.fi

045 137 4745

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!