Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset ideat

Kirjoitettu 23.04.13
Esseen kirjoittaja: Anna-Sofia Itkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset ideat - Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 6. Markkinointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vallaton, inhottava, rivo, ainutlaatuinen, apinoiva, ruma, hölmö, ärsyttävä, sopimaton, hämäävä, itsepintainen, järkkymätön, joustava, säväyttävä, piikittelevä – sitä se luovuus on. Muun muassa.

Tällaisia mielikuvia maalailee Alf Rehn teoksessaan Vaaralliset ideat – Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi. Kirjassa käsitellään luovuutta ja ideointia hauskalla otteella. Kirjan sisältö on asiaa, mutta tapa, jolla Rehn kirjoittaa on niin rento ja kepeä, että se herättelee lukijankin tajuamaan, ettei luovuutta aina tarvitse ottaa niin vakavasti. Kirjasta jäi käteen muutakin kuin mukavasti vietetty sunnuntaipäivä, ja käsittelen seuraavaksi mieleeni parhaiten iskostuneita vinkkejä ideointia varten. Käytän peilailupintana omaa meneillään olevaa markkinointiprojektiani.

Luovuus kukoistaa paskakasassakin – tai nimenomaan juuri siinä. Luovuus ja ideat putkahtavat pinnalle useimmiten pakon edessä – sitä Rehn tarkoitti sanoessaan, että luovuus ei ole mukavaa. Tämä on omalla tavallaan rohkaisevaa: jos luomistyö tuntuu vaikealta, teet sen luultavasti oikein. Hätäreaktio, suunnitelman luominen pakon edessä, auttaa ihmistä murtamaan ”ulomman laatikon rajat”, astumaan alitajuntansa syövereihin. Kun ajattelu tuntuu hauskalta, rennolta ja mukavalta, mielemme askartelee luultavasti vain sellaisten asioiden parissa, jotka ovat meille ennestään tuttuja. Tällä tavoinkin voi löytää ihan kivoja ja käyttökelpoisia juttuja, mutta luovia ne sinänsä eivät ole, vaan vain turvallisia ja ilmiselviä: ”Ongelmana on, ettei yritetä olla luovia, sillä sitä kyllä yritetään, mutta tiedostamatta yritetään olla luovia itselle ennestään tutulla tavalla.” Jos siis luovan idean tai vaikkapa nerokkaan markkinointikikan synnyttäminen tuntuu hankalalta, inhottavalta ja työläältä, olet oikeilla jäljillä! Tärkeää on vain puskea ja puskea, jatkaa ponnisteluja, kunnes aivosi oksentavat pihalle jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä.

Markkinointiprojektia ajatellen poimin kirjasta seuraavanlaisia vinkkejä: Ensinnäkin: määrä korvaa laadun. Kun aivot pakotetaan luomaan hyvin monta ideaa jostain aiheesta, alku sujuu helposti mutta ennen pitkää ideointiprosessi käy raskaammaksi ja tuotetut ideat sisällöltään villimmiksi: ”Eräänlaiselle ylemmälle suoritusrajalle ajettuna aivojen täytyy ottaa käyttöön autopilotti ja melkeinpä tiedostamattomasti hyödyntää koko rekisteriään.” Toiseksi: tunnista vihollisesi –ja rakasta heitä. Kritiikki koulii ideastasi täydellisen, konfliktit ovat siis hyvän ideointiprosessin merkki: ”Jos sen sijaan katsomme suurempia kokonaisuuksia – kuten tässä tapauksissa yksilöistä muodostuvaa ryhmää – esiin nousee mahdollisuus murtautua sisään toinen toisemme laatikoihin.” Kolmanneksi: vanhojen ideoiden kopiointi on hyvä juttu. Tämä kuulostaa hieman ristiriitaiselta, koska luovuudenhan pitäisi olla epäsovinnaista, ja mikä on sovinnaisempaa kuin vanhat innovaatiot? Toisaalta voi ajatella, että vanhojen ideoiden käyttö uusissa asiayhteyksissä voi olla yllättävää. Silloin niistä voi tulla sopimattomia. Rehn liputtaa myös useamman vanhan idean yhdistelemisen puolesta, mikä onkin kyllä paljon käytetty ajatus luovuuskirjallisuudessa. Neljänneksi: kaikkien ei tarvitse olla luovia. Päästä irti, luovu hallinnasta ja yllättäen olet luovempi kuin luulitkaan. Tai sitten et. Mutta mitä väliä? Viidentenä: ”Mikään ei toimi aina, kaikki toimii joskus.” Usein vasta idean käytäntöön vieminen osoittaa, oliko se toimiva vai ei. Kannattaa kuitenkin aina laittaa hyvä ajatus korvan taakse, toisessa asiayhteydessä tai vähän muokattuna idea voi olla suurmenestys.

Miten käytän näitä vinkkejä hyödykseni markkinointiprojektissani?

· Tutkin luovuuskirjallisuutta sekä tutustun markkinoinnin ja brändäämisen menestystarinoihin. Voin myös tutkia ympäristöstä löytyviä vastaavia palveluja ja hyödyntää heidän esimerkkiään. Laajennan siis horisonttiani ja kopioin hyväksi havaitut ideat.

· Ideoiden määrän lisääminen – tarvitsemme koko tiimin apua saadaksemme mahdollisimman paljon pöhinää. Olemme jo kerran käyttäneet Rehnin kuvaamaa ideointikeinoa (20 ideaa paperille aiheesta X rajatussa ajassa) eräässä synnytysprojektissamme ja tulokset olivat hyviä. Voisimme käyttää kikkaa myös luodessamme uusia nerokkaita (mutta ilmaisia) markkinointikeinoja tässä projektissamme.

· Treenien ja palaverien hyödyntäminen keskeneräisten ideoiden ja ehdotelmien jakamiseen – ankarin kriitikko löytyy usein oman pääkopan sisältä ja kynnys tuoda omia ajatuksia julki on vieläkin aivan liian korkea. Idea ei parane, jos sitä ei altista kritiikille.

Lisäksi haluaisin mainita vielä yhden pointin ideointiprosessiin liittyen, vaikka Rehn ei sitä suoranaisesti kirjassaan painottanutkaan: rentoutuminen. Usein mieli vasta rentoutuessaan paljastaa ratkaisun ongelmaan, jota on pyöritellyt mielessään pitkän aikaa. Tämä on myös sitä ulomman laatikon rajojen ylittämistä, alitajunnan kanssa yhtymistä. Siksi välillä on tärkeää suunnata ajatukset jonnekin ihan muualle kuin pohdinnan alla olevaan aiheeseen ja nukkua ennen kaikkea pitkät yöunet!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!