Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset ideat!

Kirjoitettu 11.11.13
Esseen kirjoittaja: Aleksi Ihalainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset ideat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 4. Johtaminen, 7. Innovointi, 7.3. Innovatiivisen yrityksen kehittäminen, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Yritin lukea johtajuudesta kertovaa kirjaa, mutta tämän kirjan ”paksuus” vei mukanaan ja kun oli aloittanut lukemaan vaarallisista ideoista, huomasin sen vievän täysin minut mukanani. Johtuu varmasti osin siitä, että viime viikkoina olen ollut hyvin vahvasti mukana erilaisissa ”synnytyksissä” ja päässyt seuraamaan niiden tekemistä, joka on herättänyt tuhansia kysymyksiä päässäni. Miksi uusien ideoiden kehittäminen on niin pirun vaikeaa joskus ja miten ihmeessä sitä voidaan johtaa, jotta saadaan parhaita tuloksia. Näihin kysymykseen haluan ehdottomasti kokeilujen kautta vastauksen. Tämä kirja pisti myös miettimään sitä, kannattaako kaikkien edes yrittää olla luovia, koska tarvitsemme niitäkin ketkä eivät sitä ole.

 

Idea ilman vihollisia ei luultavasti ole erityisen hyvä idea, koska se ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi haastava. Samalla lailla täytyy todellisen luovuuden olla vaikeaa, koska sen täytyy kyseenalaistaa ja saada meidät tuntemaan olomme epämukavaksi. ”vaikeaa, epäsuosittua ja epämukavaa – siinä luovuuden arvoinen motto”

Kun kehitämme uusia ideoita ja ratkaisuja, on vaikea välillä miettiä onko tämä tosiaan hyvä idea vaikka sitä katsoisi monelta eri kantilta ja saisi muiltakin mielipiteitä. Ympäristömme vaara on usein se, että hyvin moni kytkeytyy ajattelemaan mahdollisimman avoimesti, jolloin parhaan kommentin omiin tuotoksiin saa tämän laitoksen ulkopuolelta, jotka eivät elä samassa ympäristössä, jonka vuoksi pyrinkin pyörimään mahdollisimman monissa eri kohtaamispaikoissa jossa saa aina uusia näkökantoja asioihin. Pidän ongelmien ratkaisemisesta ja haasteiden ottamisesta vastaan, koska en yleensä anna periksi ennen kuin niihin on löytynyt ratkaisu, tämän vuoksi tuntuu kaikki olevan välillä aika epämukavaa.

 

Minkä vuoksi pystymme melkein välittömästi huiputtamaan itseämme; me muka rikomme ajatteluamme vanhoja rajoja, kun oikeasti lähinnä huiputamme itseämme. Tätä voi verrata siihen, miten elimistö pystyy juoksulenkillä luomaan tunteen, että on melkein kuollut, että törmää niin sanottuun ”seinään”, vaikka aivan hyvin – kun vain juoksee sen seinän läpi – pystyy jatkamaan vaikka  miten pitkälle. Aivomme alkavat itse asiassa pinnistellä vastaan, kun haluaisimme niiden kehittyvän.

Samasta tyyppisestä kokemuksesta minulla on hyvinkin omakohtainen kokemus, kun loppukesästä kävin juoksemassa puolimaratonin, ja tietenkin aloitin kovimmalla mahdollisella vauhdilla mitä jaloista irti sain. Ei ehkä ollut paras ratkaisu kun puoli välissä huomasin ettei jalat oikein toimi enää kun ovat niin maitohapoilla, vaikka ennen juoksua uskottelin itselleni meneväni tasaista vauhtia, jotta pääsen hyvässä kunnossa maaliin. Toisin kuitenkin kävi viimeiset 8km olivat pelkkää henkistä taistelua, mutta loppuun asti selvisin lopulta. Mietin jälkeenpäin, miten en lopettanut juoksemista vaikka tuntui ettei pysty enää liikuttamaan edes jalkoja kunnolla. Koska en tiennyt missä oma rajani menee, niin en voinut sen vastaan tulon antaa kaataa tavoitteen saavuttamista, joten pakotin itseni maaliin, samaa en ole kokenut vielä luovuuden osalta, että olisin kohdannut ”seinän” jonka haluan kokea vielä tässä laitoksessa olo aikanani.

 

Jos nyt oletetaan, että luovuudessa on kyse siitä, että löydetään uusia tapoja suhtautua johonkin olemassa olevaan, silloin meidän pitää myös ymmärtää, että joskus luovuudessa on kyse siitä, että pitää olla vähemmän luova. Kuulostaako kummalliselta? Ajattele näin; jos kaikki yrittävät olla luovia ja keksiä uusia ideoita, eikö tällöin kaikkien luovinta olisi tehdä jotain aivan muuta, kuten esimerkiksi olla ei-luova ja hyödyntää sen sijaan vanhoja ideoita? Ellei muuten, niin tällainen ajatus on erinomainen luovuusharjoitus – ja jos kaikki yrittävät ajatella päinvastoin, silloin tietenkin kaikkein parhaiten toimii se, joka ei yritä. Toisinaan pitää uskaltaa kieltäytyä luovuudesta!

Onko tässä mitään järkeä? En osaa suoraan vastata, mutta sen tiedän kuitenkin, kun olen tekemässä aivan jotain muuta ja mietin mahdollisimman vähän ratkaisuja asioihin ne usein tulevat väkisin ajatuksiin alitajunnan työstämänä, ellei niitä kirjaa ylös tai yhdistä mitään kautta ne häviävät myös aika nopeasti. Aina ajatusta ei saa liikkeelle pakottamalla, jonka vuoksi asian voi kääntää aivan toisinpäin kuten Alf kertoo.

 

Kun mietimme sitä, miten laajentaa ajatteluamme, meidän pitäisi siis pohtia, ”mitä emme osaa vielä ajatella”

Tämä herätti minussa hyvin sekavia ajatuksia, kun rupesin miettimään mitä en osaa ajatella? Kiinnostaisi hyvin paljon tietää mitä muut eivät osaa ajatella tai mitä heidän mielestään minä en osaa ajatella. Aina tällaisen keskustelun jälkeen osaan varmasti kehittää omaa ajatusmaailmaani, mutta se täytyy ensin käydä, jotta tiedän tarkalleen mitä osaan ja mitä en. Otan tämän esille varmasti jossain vaiheessa vielä tänä vuonna kun olemme tiimin kanssa yhdessä.

 

Sen ei tarvitse olla mukavaa

Samalla lailla kun meistä ei tule huippu-urheilijoita, jos vain juoksemme silloin, kun se tuntuu miellyttävältä, emme myöskään saavuta luovaa potentiaaliamme, jos vain touhuamme mukavien asioiden parissa.

Tästä olen täysin samaa mieltä, koska ei vain voi kehittyä ellei ylitä omia rajojaan koskaan. Pätee yhtä hyvin urheiluun kuin luovaan ajatteluun, jota emme ole vielä tarpeeksi harjoittaneet, mutta hyvät eväät meillä on sitä tehdä koko aja lisää. Itse haluan panostaa sen kehittämiseen, koska se ei ole mukavaa kuten ei ole kovemman tason urheileminenkaan, kummassa haluan olla ammattilainen, niin riippuu täysin minusta ja tällä hetkellä suuremmat todennäköisyydet onnistua ovat luovan ajattelun puolella.

 

En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, enkä väitä olevani tarpeeksi älykäs tietääkseni täsmälleen, millaista tietoa tarvitsen viiden vuoden päästä niinpä haen virikkeitä ja tietoutta mahdollisimman laajalta asiakaskentältä ilman ennakkoluuloja siitä, mikä tieto on arvokasta. Uskon luovuuden voivan paremmin, kun se altistuu monenlaisille vaikutteille, ja vaaditaan alituista työtä, jotta vältytään lankeamasta kaavamaisuuksiin.

 

Johtajan tärkein kyky on rohkeus. Päätösten ja erityisesti epämukavien päätösten tekemiseen vaaditaan rohkeutta. Tarvitaan rohkeutta sanoa tiukasti ja ilmoittaa, milloin yritys ei aio panostaa johonkuhun tai johonkin.

Tämä herätti ajatukseni  omasta johtamisesta, olenko ollut tarpeeksi rohkea. Mielestäni en, johon minulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa loppuvuonna, se ei varmasti ole kaikkien mielestä mukavaa, mutta he arvostavat varmasti sitä myöhemmin mitä aion tehdä vielä heidän kanssaan liittyen jokaisen omiin projekteihin.

 

 

Osuuskunta Millio

Aleksi Ihalainen

aleksi@millio.fi

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!