Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset ideat

Kirjoitettu 26.11.13
Esseen kirjoittaja: Jarkko
Kirjapisteet: 3
Kirja: Vaaralliset ideat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Alf Rehnin kirjassa pohditaan sitä, miten vaaralliset ideat syntyvät ja miten hankalaa niiden keksiminen voi oikeasti olla. Näinpä hyvänolontunne johtaa harvoin, jos koskaan, aitoon luomiseen. Se onkin vaarallista inhottavaa ja epämukavaa. Innovaatiot voivat luoda kaaosta ja tuskaa.

Alf Rehn on mielestäni tässä asiassa täysin oikeassa, ainakin minun osalta. Olen aina pitänyt itseäni epäluovimpana henkilönä ikinä, sillä olen aina kuvitellut, että ideat ja aito luovuus tulee kaikilta itsestään ja se on mukavaa. Kirja kuitenkin antoi ymmärtää, että minullakin on toivoa ja muutkin painelevat samojen ongelmien kanssa kuin minäkin. Kirja nosti jopa motivaatiotani luoda jotain uutta. Vaarallisia ideoita lukiessani olin Kuopiossa työskentelemässä vanhempieni matkailuautokaupassa. Halusin keksiä jotain, millä saisimme piristettyä asuntoautokauppaamme. Kehitinkin idean kuukauden autosta. Mainostamme kuukausittain jotain tiettyä autoa normaalia enemmän niin Internetissä, kuin liikkeessämmekin. Kehitin vielä lisävarustepaketin, jonka auton ostaja saa mukaansa kaupan päälle. Asiakas saa näin kaupasta rahallisen alennuksen sijaan lisäarvoa, kun tämän ei tarvitse miettiä, että mitä mahdollisia lisävarusteita tämän tulisi autoon hankkia. Idea ei ole uusi, mutta tällaista ei ole vielä muilla matkailuautoliikkeillä. Mielestäni tämä oli hyvä alku kohti huippu vaarallisia ideoita.

Tiimiakatemian tulisi olla yksi luovimmista paikoista maan päällä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että olemme omassa tiimiyrityksessämme luoneet liikaa sääntöjä ja rajoitteita, jotka estävät tai ainakin vaikeuttavat aitoa luovuutta. Säännöt ja rajoitteet olemme kuitenkin luoneet itse ja osittain syystäkin. 16 henkinen pumppu tarvitsee niitä toimiakseen. Pahin ongelmamme on kuitenkin mielestäni se, että olemme lukeneet kirjan nimeltä dialogi. Onhan kyseisessä kirjassa hyviä vinkkejä keskustelun kehittämiseksi, mutta se luo aivan liian paljon sääntöjä ja näin estää avoimen keskustelun. Olemme tiimimme kanssa juurtuneet siihen ajatukseen, että päälle puhuminen ja toisen keskeyttäminen on pahinta mitä voi treeneissä tehdä. Tämän seurauksena olemme huomanneetkin, että osa tiimistämme ei uskalla edes sanoa sanottavaan, kun pelkää rikkovansa näitä hiljaisia sääntöjä. Tämä murskaa täysin toiveet siitä, että saisimme treeneihin aidosti luovan ilmapiirin.

Pelastukseni kirjasta löysin kappaleesta ”kopioi enemmän!”. Aina ei ole välttämätöntä keksiä jotain täysin uutta. Kopioiminen on myös mahdollista, kunhan sen tekee järkevästi. Jonkin vanhan idean uudelleen herättäminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan on myös erittäin luovaa. Luovaa on myös se, että osaa yhdistellä ja muokata valmiita ideoita itselleen sopiviksi. Hyvä esimerkki tähän on esimerkiksi se, kuinka olemme suunnitelleet Internet-sivujen asettelua ja ulkoasua. Kun meidän tuli tehdä Internet-sivut yksityiselle hammaslääkäriyritykselle meillä ei ollut hajuakaan, että millainen olisi hyvä asettelu ja ulkoasu sivuille. Teimme kuitenkin niin, että vierailimme noin 30:llä hammaslääkäriyrityksen sivuilla, kunnes olimme keränneet parhaimmat ideat omille sivuillemme. Tällä tavalla saimme sivuistamme yksilölliset, jonne oli kerätty kaikki alan parhaimmat ideat.

Mielestäni luovuus voi olla ikään kuin arpapeliä. Todella moni yrittää olla luova kehittämällä jotain uutta ja kiinnostavaa, mutta tosiasiassa vain murto-osa uusista ideoista tuottaa tulosta. Kaupat ovat pullollaan kaikenmaailman keksintöjä, jotka ovat luovuuden esimerkkejä. Mikä niistä tuotteista sitten tekee niin erikoisia ja tarpeellisia, että ne lyövät itsensä läpi. Näissä tuotteissa ennen kaikkea yhdistyvät tarve ja käytännöllisyys.

Taisi olla itse filosofi Aristoteles, joka sanoi muutama tuhat vuotta sitten, että ”kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty”. Taisi olla mies väärässä vaikka kuinka viisaaksi kehuttiin. Voiko Aristoteleen sanonta perustua siihen, että olemme niin tottuneita siihen mitä meillä on, emmekä osaa kuvitella mitään uutta. Ajattelemme siis, että meillä on jo kaikkea. Tämähän ei ole ollenkaan totta. Kukaan ei voi tietää millainen on maailma kymmenen, puhumattakaan viidenkymmenen vuoden päästä. Ajelemmeko lentävillä autoilla käyttäen merivettä polttoaineena. Kukaan ei sitä voi tietää. Taidettiin autonkeksijääkin kutsua hulluksi kehittäessään ensimmäisiä prototyyppejä. Ei kukaan uskonut, että autoja tarvitaan, kun hevosvankkureillakin pääsi aivan loistavasti eteenpäin. Ei tämä maailma siis vielä valmis ole. Tilaa on vielä monille uusille vaarallisille ja rahakkaille ideoille.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!