Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset ideat

Kirjoitettu 10.03.14
Esseen kirjoittaja: Mikko Tammilehto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset ideat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

VAARALLISET IDEAT

 

 

En ole ennen lukenut kirjoja luovuudesta enkä tiedä oliko tämä paras valinta ensimmäiseksi kirjaksi, mutta olkoon.

Olen aina käsittänyt luovuuden jonkin uuden keksimisenä, jota se onkin. Kirja kuitenkin antaa näkemyksiä erilaisiin luovuuden aloihin ja siihen, miten voi saavuttaa ”oikeaa” luovuutta eikä pelkkää turhaa paskanjauhamista mihin se yleensä kirjoittajan mielestä tahattomasti tahtoo lipsua.

 

Luovuus käsitetään yleensä positiivisena ja kivana asiana. On hauskaa luoda uutta, keksiä ja kehitellä yhdessä juttuja muiden kanssa. Ideat lentää ja kaikilla on kivaa. Ainakin suurimmalla osalla.

Todellinen uuden keksiminen ja uusien käsityksien ja asioiden luominen ei kuitenkaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Koko kirja oikeastaan näyttää keskisormea sille ”luovuuden” käsitteelle mikä vallitsee yrityksissä ja ihmisten mielissä.

 

Ensimmäinen koppi:

Hattara on lähinnä hauska kokemus, hetken viihdykettä jossa ei ole kovinkaan paljon ainesta”

 

Olen huomannut omassa tiimissäni, että luovuuskeskustelu on usein juuri tätä hattaraa. Vaikka se on todella hauskaa ja siihen on kivaa osallistua heittelemällä mitä hullumpia ideoita ja kaukaisia visioita, on siinä silti todella vähän oikeaa sisältöä. Se saa ihmiset innostumaan ja mielen paremmalle päälle vähäksi aikaa, mutta odotahan pari päivää tai viikko niin eipä ole enää paljoa samaa innokkuutta jäljellä.

Hattara on hyvää, mutta mitä siitä hattarasta sitten oikeastaan jää käteen? Mitä lähdetään tekemään ja kehittämään oikeasti eteenpäin ja miksi?

 

Meidän tiimissä luovuuskeskutelun hiekoittamista katsotaan pahalla. Liika ja tarpeeton hiekoittaminen on tietenkin pahasta, mutta joskus hiekoittamiselta ei vain voi välttyä jos halutaan saada jotain oikeasti aikaan. Luovuudessa ei saa kieltää asioita, edes hiekoittamista, koska se sulkee luovuudelta ovia samalla kun kaiken pitäisi olla niin avointa ja avarakatseista.

 

2:

Ei ihminen kehity luovemmaksi vain siten, että altistaa aivonsa esitelmille, peleille ja leikeille, vaan tekemällä asioita eri tavalla, tekemällä epämukavia ja vaikeita asioita”

 

Joskus muinoin peruskouluaikoina tai silloin tällöin kauppiksessa oli tiettyjä tehtäviä mitkä piti tehdä tiettyyn aikarajaan mennessä ja kun aikaraja lähestyi loppuaan, alkoi aivot ja ajatus toimimaan ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Aivot toimii parhaiten tietynlaisen painostuksen alla ja keksii uusia asioita tai tapoja toimia. Sanoja ja kuvia ilmestyy paperille kuin tyhjästä. Aivot ovat laiska elin ja niitä voi kehittää ainoastaan pakottamalla ne työhön oikealla tavalla ja oikealla motivaattorilla.

Tähän samaan syssyyn on pakko sanoa se, että ihmiset ovat rajoittuneita ja rakentavat näkymättömiä ajatuksen esteitä itselleen ja toisilleen. Miksi jotain epämiellyttävää asiaa ei saisi ottaa puheeksi keskustelussa? Onko se normien tai opittujen ”hyvän maun ja tapojen” vastaista? Ihme teeskentelyä. Jokainen miettii omassa päässään semmoisia asioita mistä ei keskustelisi muiden kanssa avoimesti koska niistä on tehty tabuja. Tälläinen toiminta rajoittaa ihmistä ja ihmisen mieltä turhaan sekä muuraa sitä kuuluisaa ”laatikkoa” entistäkin vahvemmaksi. Ei pidä pelätä omia sanojansa vaikka ne eivät kaikkien mielestä olisikaan järkeviä tai oikeita. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Useat tämän päivän hyväksytytyt käsitykset tästä maailmasta ovat olleet joskus tabuja ja epäsoveliasta. Ensimmäisenä esimerkkinä tälläisestä tulee mieleen naisten bikinit. (:D) Jos miettii tätä asiaa hetken ajan syvällisemmin ja tarkastelee historiaa sekä tämän päivän maailmaa niin huomaa aivan varmasti että näinhän se asia on.

 

3:

Jos uusi strategia tuntuu innostavalta, on se luultavasti huono”

 

Päästäänkö luovuuskeskustelussa oikeasti keksimään jotain uutta? Vai onko se vain samaa vanhaa kaavaa uudessa puvussa, eli naamioitua konservatismia? Koitammeko siis toimia ja keksiä uutta samalla tavalla kuin ennenkin? Aivomme koittavat huiputtaa meidät uskomaan että keksimme jotain uutta kun oikeastaan toistamme samaa vanhaa tuttua juttua mutta se on uutta koska olemme ”luomassa”. Tämä maistuu hattaralle.

 

 

Kirja lähinnä ihmettelee nykyajan luovuuskeskustelua ja arvostelee sitä. Lähes kaikki yritykset haluavat olla luovia ja koittavat saada toiminnastaan luovaa ja innovatiivista. Onko tämä silti vain sanahelinää? Jääkö asiat vain mukavan keskustelun ja nyökytysten sekä yltiöpäisen positiivisuuden hakemisen tasolle? Ymmärtääkö kukaan mitä oikea luovuus ja innovatiivisuus tarkoittaa? Yritysten ja varsinkin suomalaisen yrityskulttuurin tarvitsisi rikkoa rajojaan enemmän ja näkyvämmin. Elämme aikoja jolloin jokainen voi loukkaantua mistä tahansa pienestä sanasta tai lauseesta ja yritämme kaikki varoa ettei näin käy. Mitä sitten jos näin käy? Kyse on vain ihmisten käsityksistä ja mielikuvista. Käsityksiä voi kehittää ja voimme oppia toisiltamme avoimen keskustelun avulla sekä keksiä jotain uusia tapoja toimia kunhan vain oikeasti haluamme sitä ja tiedämme mitä se vaatii.

 

Kirjasta jäi käteen taas melko paljon ajatuksia ja kysymyksiä. En tiedä mitä siitä sain todellakaan muuta irti kuin että kyseenalaistan ja tarkastelen tulevia luovuuskeskusteluja ja -hetkiä hieman eri näkövinkkelistä kuin aikaisemmin. Hyviä pointteja on kirjassa paljon ja ehkä tärkein kysymys mitä voi aina kysyä on; Miksi ei?

Ajattelin, että voisin lukea kirjaa uudestaan hieman aiheesta lisää näkemystä ja kokemusta saaneena, sillä tälläisellä alan konkarilla kuin Alf Rehn on varmasti päässään niin kryptisiä ajatuksia ja mielikuvia joita ei vielä kaikkea voi ymmärtää tai sisäistää.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!