Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset ideat

Kirjoitettu 18.03.14
Esseen kirjoittaja: Eetu Lindfors
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset ideat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ole luova älä ole luova. Luovuus on tärkeää, luovuus ei ole tärkeää. Älä keksi pyörää uudelleen vaan kopio, mutta ole silti omaperäinen ja älä kopioi. En tiedä ymmärsinkö kirjaa ihan kunnolla, vai luinko sen jotenkin huonosti, mutta omaa ajattelua se ei ainakaan avannut, vaan lähinnä ärsytti. Kirjan kirjoittaja Alf Rehn onnistui ainakin minun kohdallani, sillä kirjan tarkoituksena on olla vihainen, ärsyttävä ja vastahankainen teos luovuudesta. Rehn tuhoaa luovuuden mukavuuden ja palauttaa sille kapinallisen leiman. Rehnin mukaan myös kaikki luovuutta käsittelevä kirjallisuus ja seminaarit toistavat nykyaikana samoja oppeja ja esimerkkejä, mikä jo sinällään sotii luovuuden ideaa vastaan. Kirja kertoo, kuinka päästään eroon perinteistä luovuutta rajoittavista tekijöistä, sillä ajan saatossa myös luovuuden ympärille on muotoutunut tietynlaiset raamit ja ihanteet.

Kevytmielinen ajattelutapa

 

Nindendo Wii, matkapuhelimet, Red Bull ja monet, monet muut tuotteet ovat ihmiskunnalle täysin turhia tuotteita. Olemme tulleet toimeen vuosisatoja ilman näitä kyseisiä tuotteita ja tulisimme myös tulevaisuudessakin, mutta uskottelemme itsellemme, että tarvitsemme näitä kyseisiä tuotteita. Kaikki kyseiset tuotteet ovat sellaisten ihmisten kehittämiä, jotka uskalsivat ajatella aikuisten ihmisten ajatusmaailman ulkopuolelta, osasivat luopua vakavahenkisestä ja sellaisesta mikä oli jo olemassa. He olivat haaveilijoita, joilla oli lapsen kevytmielinen ajattelutapa. Ja kaikista näistä on tullut mahtavia menestyksiä.

Olen välillä omissa ajatuksissani miettinyt, että koskahan se Eetu kasvaa aikuiseksi ja järkeväksi. Kirjan myötä asia sai lopulta sinetin ja vastaus on, ei ikinä. Aion vaalia ja pitää yllä positiivisen ja rennon lapsenmielisen asenteen elämään, aivan kuten tähänkin asti- Tänks Alf.

 

Haistata pitkät sille, mitä ihmiset tarvitsevat, tai mistä ihmiset ovat valmiit maksamaan.

 

Järkiperäinen ja luova ovat aina ristiriidassa keskenään, ja niin ne tulevat aina olemaan. Järkiperäisyydessä toiminta perustuu historiaan, kun taas luovuudessa irrottaudutaan valmiiksi olevista malleista. Jotta meistä voisi tulla luovempia, meidän täytyy yksinkertaisesti hylätä uskomme siihen, että prosessi olisi hallittavissa, järkeistettävissä ja ohjattavissa.

Tähän asiaan myös itse takerrun aivan liian useasti. Menneisyydessä koetut asiat heijastavat vahvasti nykyhetkeen ja siihen mitä teen ja kuinka sen teet. Menneisyyteen peilaaminen ei aina kannata ja tulisi osata ajatelle asoita uudesta perpektiivistä ja antaa vain mennä.

 

Ajattele joskus niitä asioita, joista et halua puhua.

 

Inspiraatio, kodikkuus ja mukavuus ovat kirjan mukaan sumuharsoja. Kaikki asiat, joista sytyt ja innostut saattavat olla luovuutesi esteenä. Kuin taas asiat, jotka saattavat sinut kärsimyksen ja suuttumusten asteelle voivat avata aivan uudenlaista ajattelua omassa tekemisessäsi.

Akatemialla saa lähes päivittäin kuulla, kuinka suurin oppiminen tapahtuu siellä omalla epämukavuusalueella. Olen itse liikkunut tällä kyseisellä pelottavalla harmaalla alueella aivan liian vähän ja tähän onkin saatava muutos. Kirjan myötä haluan ehdottomasti haastaa itseäni enemmän ja joutua sinne harmaalle ja tuntemattomalle puolelle ja tehdä asioita, jotka ovat uusia, sekä vaikeita.

 

Luovuuden kehittäminen on kuin fyysinen harjoitus – ilman epämukavuutta on mahdotonta saavuttaa tuloksia.

 

Voi dopamiini minkä teit….

 

Rehn mainitsee kirjassa, kuinka aivomme huijaavat meitä ajattelemaan aina entuudestaan tuttujen kaavojen ja sääntöjen mukaan, vaikka luulemme ajattelevamme luovasti. Kun teemme näin, aivomme erittävät mielihyvähormonia, eli dopamiinia. Luulemme, että olemme sillä kyseisellä hetkellä luovia, mutta todellisuus on kuitenkin eri. Täytyisi osata ajatella laajemmin ja kaivaa tietoa syvemmältä omista ajatuksen syövereistä, jolloin aivomme alkavat tuottaa stressihormonia, mikä saa meidät voimaan pahoin. Tässä tilanteessa luovuutemme kehittyy vasta oikeasti.

 

Olemme ideoineet, eli synnyttäneet kuten akatemialla on tarkoitus sanoa, oman tiimin kanssa useampaan otteeseen ja aivan liian usein ideointi jätetään kesken ja luovutamme liian helpolla. Kun jokin ajatus herättää närkästystä tai aiheuttaa huonon olon tunnetta, tulisi tiedostaa, että on mahdollista kiivetä niiden todellisten ajattelun esteiden ylitse.

 

Luovuutta ei voi mielestäni ottaa ikinä liian vakavasti ja tosissaan. Luovuuden pitää olla hauskaa ja sillä voi leikkiä, sekä antaa omalle mielikuvitukselle vallan. En tiedä olenko kirjan myötä yhtään sen luovempi, mutta muutamia hyviä pointteja sieltä kuitenkin itselleni sain. Luovuutta voi harjoitella ja yrittää laajentaa omaa ajattelua etsimällä uutta tietoa kaikesta mahdollisesta. Myös niitä epämukavia ajatuksia kannattaa ajatella, jotta pääsisi sen oman ”laatikon” ulkopuolelle.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!