Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset ideat

Kirjoitettu 10.01.15
Esseen kirjoittaja: Ville Komaro
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset ideat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 1. Oppiminen, 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Alf Rehn – Vaaralliset ideat

Luovuutta aina kulmien narkkareista ja vankileirien vangeista mainostoimistoihin. Luovuutta on kaikkialla ja luovuutta pidetään yleisesti hyvänä asiana, siihen suhtaudutaan positiivisesti

Ohhoh.. luin juuri liian monta kertaa sanan luovuus. Minusta tuntuu että sanaa luovuus pyöriteltiin, väännettiin ja käännettiin jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja samanaikaisesti sitä tökittiin ja se räjäytettiin palasiksi. Kirjan alussa Alf Rehn varoittaakin, että kirjan on tarkoitus käsitellä aihetta sekavia tunteita herättävällä tavalla. Sitä se todella oli.

Olen suuren massan kanssa samaa mieltä, että luovuus on tärkeää ja hyvä juttu. Olen Rehnin kanssa samaa mieltä, että useat kertovat, kirjoittavat ja ymmärtävät luovuuden kuin mitkäkin ituhipit täytellen lauseet pumpuleilla ja vaaleanpunaisilla yksisarvisilla. Olen Rehnin kanssa samaa mieltä siitä, että todellinen luovuus ei ole aina kivaa eikä se tunnu hyvältä, päinvastoin. Minusta tuntuu, että luin kirjan hieman väärään aikaan tai sitten kirjan asiasisältö olisi minusta voitu tiivistää ainakin puoleen.

Mukavasta ajattelusta vaaralliseen ajatteluun

1920 –luvulta asti luovuuskirjat ovat pohjautuneet Graham Wallasin malliin joka menee näin:

– Valmistautuminen

– Ongelman sulatteleminen

– Valaistuminen

– Arviointi

En ole montaa luovuus kirjaa lukenut, mutta ymmärrän kyllä yskän yllämainitussa ja siksi pidän henkilökohtaisesti enemmän vaarallisesta ajattelusta.

Vaarallisen ajattelun viisi vaihetta:

  1. Matkiminen –Hyvien ideoiden kopiointi.
  2. Laajentaminen –Tutkitaan useampia alueita, omaksutaan enemmän tietoa, etsitään useampia ratkaisuja. Silti usein temmelletään samassa olemassa olevassa viitekehyksessä.
  3. Provosoiminen – Asetetaan vallitseva ajattelu radikaalisti provosoiden kyseenalaiseksi.
  4. Uudelleen arviointi –Arvioidaan uudelleen suurin osa siitä ympäristöstä, mitä on pitänyt itsestään selvänä.
  5. Vaarallinen ajattelu – Tämä on luovuutta, joka ei ole enää salonkikelpoista. Ravistelevaa luovuutta, josta ei ole kovin helppo pitää.

”kun sinusta tuntuu, että avarrat ajatteluasi, se on vain aivojen tapa huijata sinua! Oikea luovuus ei yksinkertaisesti ole yhtä mukava kuin miellyttävä luovuus.”

 

Mietin itsekseni, että millä avuin olisi mahdollista päästä mahdollisimman luovaan tilaan? Luovuuttamme rajoittaa esimerkiksi yleiset opitut normit ja tavat tehdä asioita, asiat jotka ällöttää, tabut sekä mukavuusalue pään sisällämme.

Luovuuskeskustelussa moni aina nostaa sen esiin, että kuinka luovia vauvat ja lapset ovat. Syystäkin tietysti kun heidän päähänsä ei ole ehtinyt kehittyä syvälle juurtuneita ajattelua rajoittavia tekijöitä eikä välttämättä käsitystä siitä miten ”yleensä” jokin asia kuuluu tehdä. Mutta kysymys edelleenkin kuuluu, että millä tavalla aikuinen pääsee hetkeksi irti tästä kaikesta, jotta olisi parhaimmassa tilassa luodakseen jotain uutta. Monet tunnetut luovan alan ihmiset vetää kaiken maailman kamaa päästäkseen irti todellisuudesta, mutta en näe sitä ratkaisuna ongelmaan. Oma vastaukseni on se, että täytyy vaan asennoitua oikein ja kohdella luovalla hetkellä ajatuksia ja ideoita vain ajatuksina ja ideoina, eikä miettiä sitä että onko tällainen oikein? onko tällainen mahdollista? Onko tämä laillista? Tekevätkö muut tällä alalla näin? Onko tämä sopimatonta?..

”Jos haluaa saada aikaan luovemman organisaation, yksi tapa siihen on hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia haluja ja erilaisia tapoja haluta tehdä asioita. Pitää myös myöntää, ettei organisaation tehtävä ole määritellä, mitkä näistä ”ovat sopivia”. Sillä jos hankkiudumme siihen, mikä meistä itsestämme ”on sopivaa”, emme pääse pitkälle. Aloitin tämän luvun hieman erilaisella esimerkillä. Useimmilla meistä on häpykarvat, eikä siinä ole mitään rietasta. Niiden värjääminen saattaisi tuntua hiukan hassulta puuhalta, mutta jos joku kerran haluaa, niin mikä ettei? Mielenkiintoista ei ole pohtia, miksi ihmiset haluavat tehdä niin, vaan pikemminkin, miksi me reagoimme niin kuin esimerkkitapauksessa. Aloitko sinä tirskua? Punastuitko? Oliko esimerkki sinusta naurettava, epäkiinnostava tai lapsellinen? Kaikki nämä reaktiot ovat ajattelusi tapa pitää sinut nahoissasi, estää ajattelusi livahtamasta sallimattoman puolelle, sopimattomille alueille. Ja sinä itse päätät, hallitsetko sitä miten saat ajatella vai hallitseeko luovuuttasi sinun yliminäsi.”

Sillä luovalla hetkellä kun on ideoinut tai luonut jotain uutta ja päällimmäinen fiilis on onnistuminen ja positiivinen. Silloin ei todennäköisesti ole vielä luonut mitään radikaalisti uutta. Aivot erittävät dopamiinia palkinnoksi siitä, ettei mukavuusalueelta ja totutuista ajattelumalleista poikettu. Itselleen palkinnoksi tämän kirjan läpi kahlaamisesta aion ottaa käyttöön kevyellä kaavalla kirjassa esitellyn ”maailman lyhimmän luovuus kurssin”, joka kuuluu näin:

”Pidä huolta, että omaksut joka päivä jotain uutta, jotain odottamatonta, mitä et tiennyt aikaisemmin, mutta rajoittamatta millään lailla sitä, mistä tämän uuden tiedon hankit.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!