Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaikeuksien kautta voittoon

Kirjoitettu 07.11.15
Esseen kirjoittaja: Miia Huotari
Kirjapisteet: 2
Kirja: Paras
Kirjan kirjoittaja: Erik Bertrand Larssen
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.05. Valmentaminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vaikka olen useimmiten hyvin kunnianhimoinen ja teen nykyään valtavasti töitä sen eteen, että jonain päivänä saan nauttia hedelmistä, jotka olen saavuttanut ja ansainnut kovan työn tuloksena. Kuitenkin huomaan silloin tällöin, että visioni on hieman saattanut hämärtyä, sillä en välttämättä saa kaivettua itsestäni sellaista potentiaalia, mihin minusta on. Erik Bertrans Larssenin teos Paras rohkaisee ajattelemaan uudella tavalla sekä haastamaan itseäsi sekä hakeutumaan mukavuusalueen ulkopuolelle.

 

Monesti olen miettinyt, että miksi joku on parempi kuin joku toinen. Useasti päädyn siihen lopputulokseen, että kyseinen henkilö on saanut paremmat eväät kuin joku toinen. Kirjassaan Larssen väittää, että ei ole olemassa lahjakkuutta vaan harjoituksien summa. Kuka tahansa voi siis menestyä, kunhan vain on valmis tekemään töitä sen eteen. Jopa minäkin voin!

 

Olin lapsena hyvin nopea oppimaan mitä ihmeellisimpiä asioita, jotka minua kiinnostivat. Olin vasta viisivuotias kun osasin kaikkien maiden liput sekä tiesin kaikkien valtioiden nimet vaikka en osannut lukea, lisäksi tiesin kaikki juhlapäivät kalenterista ja puhuinpa vielä ruotsiakin. Kouluun kun menin minun piti opetella sellaisia asioita, jotka eivät oikein kiinnostaneet minua ja pikkuhiljaa putosin muiden kelkasta. Tätä selitettiin sillä, että minulla oli lukihäiriö sekä oppimisvaikeuksia, enkä sen takia pystynyt oppimaan monia asioita. Harmi vain, että monta vuotta uskoin tällaista paskaa mitä minulle syötettiin. Senpä takia en valmistunut lukiosta neljännen vuoden jälkeenkään, kun en päässyt ylioppilaskirjoituksissa läpi. Se oli rankkaa aikaa, sillä ajattelin, että kohtaloni oli nyt sinetöity. En ole ikinä ollut mikään luovuttaja enkä aikonut luovuttaa vaikka kaikki kehotti minua olematta jatkamatta, jotta en kokisi enää pettymyksiä. Olin siihen aikaan töissä päiväkodissa ja tiesin, että jonain päivänä haluaisin olla jotakin paljon suurempaa ja näyttää muille, että mihin minä pystyn.

 

Vuoden töissä olon jälkeen päätin jatkaa yrittämistä, sillä en halunnut olla se Miia, joka olin. Ensimmäisenä tehtävänäni oli vaihtaa lukiota toiseen, sillä en saanut opettajiltani kannustusta ja itseluottamusta, pikemminkin epäonnistumiset vain pahensi omaa oloani sekä tuskaani. Lukion vaihtamisen jälkeen minua kehotettiin menemään ensimmäistä kertaa neurologille tutkittamaan minkälaisia oppimisvaikeuksia minulla oli ja kuinka vakavia ne olivat. Yllätyksekseni ei ollut minkäänlaisia viitteitä siitä, että minulla olisi mitään vaikeuksia oppia yhtään mitään.

 

Ensimmäistä kertaa silloin minä heräsin todellisuuteen ja pääsin pois kahleista jotka olivat minua kahlinneet ja estäneet useamman vuoden ajan. Tämän jälkeen mikään ei ole voinut estää minua. Siitä päivästä lähtien aloin lukea kirjoja sekä kehittämään itseäni. Aikaisemmin en pystynyt lukemaan kirjoja, koska uskoin, että en voi vain ymmärtää lukemaani. Kun avasin kirjan ja aloin lukemaan muistin lukemani eikä enää tarvinnut palata takaisin edelliselle sivulle.

 

Loppujen lopuksi kuitenkin sain vihdoin ylioppilaslakin päähäni monen vuoden tuskastelun jälkeen, mutta kuitenkaan tähän ei päättynyt tarinani.

 

Vahvasti mielessäni pyöri koko ajan entistä kovemmin ajatus oman yrityksen perustamisesta, mutta ehkä kaiken kokemani jälkeen olin menettänyt täysin uskoni itseeni ja omiin mahdollisuuksiini. Ajatuksissani pyöri myös ajatus siitä, että lähtisin opiskelemaan vaikka monet muistuttelivat ja varoittivat minua lukioajoistani ja myös siitä, että en varmasti tulisi koskaan pääsemään mihinkään korkeakoulututkintoon. Vaikka epäilijöitä oli paljon ja vieläkin surkeammat lähtöpisteet päästä yhtään minnekään niin tiesin, että minähän pääsen jos vain teen kovasti töitä.

 

Eräänä päivänä selvitin, missä kaikkialla Suomessa on mahdollista opiskella liiketaloutta ja siinä samalla selvittelin myös missä mahtaisi olla alhaalla pisterajat. Hetken selailtuani löysin kohdan yritystoiminnan kehittämisen koulutusohjelman Jyväskylän Ammattikorkeakoulusta. Menin saman tien etsimään kaiken tästä kyseisestä koulutusohjelmasta ja seuraavaksi menin Googlettamaan minkälainen kaupunki on Jyväskylä. Illalla sitten kerroin vanhemmilleni, että minähän ensi syksynä muutan Jyväskylään, ja lähden opiskelemaan yrittäjyyttä. Tein sinä hetkenä päätöksen, ja päätin jättää vanhan elämän taakseni ja keskittyä tulevaan.

 

Kolme kuukautta meni päivät tehdessä töitä ja illat lukien pääsykokeisiin. Kaiken vapaa-aikani uhrasin vain siihen, että saavutan tavoitteeni, minkä olin itselleni asettanut. Monet epäilijät, jopa vanhempani kehottivat minua miettiä jotakin muuta vaihtoehtoa, jos en pääsisikään opiskelemaan Tiimiakatemialle. Päätin olla uskomatta muita ja luottaa vain omaan vaistooni.

 

Se päivä jolloin vahvistus tuli siitä, että olin saanut koulupaikan on varmasti ollut elämäni yksi hienoimmista ja merkittävistä päivistä. Sillä silloin tiesin, että vaikka minulla ei ole hippuakaan lahjakkuutta niin silti kovasti tekemällä töitä ja uskomalla itseensä epäilijöistä huolimatta voi saavuttaa mahdottomalta tuntuviakin asioita.

 

Tässä minä nyt olen. Reilu vuoden nyt olen opiskellut Tiimiakatemialla ja olen jo päässyt tekemään kovia juttuja, joita en olisi ikinä uskonut itseni tekevän, saati olemaan tippaakaan epämukavuusalueella. Mutta tämä ei kuitenkaan minulle missään nimessä riitä vaan haluan kehittyä ja kasvaa entisestään ja tehdä vieläkin uskomattomampia asioita.

 

Mutta miten saan itsestäni vieläkin enemmän irti, saavuttaa paremmat tulokset kuin koskaan uskoinkaan ja lisäksi miten saan itsestäni parhaan Miian esille? Siinäpä vasta kysymyksiä. Vaikka olen saavuttanut jo nyt enemmän kuin ikinä minä ja muut uskoivat minun saavuttavani. Niin se ei siltikään riitä vaan haluan jatkossakin tehdä vieläkin kovempia juttuja, näyttää sen potentiaalin mikä minussa on ja mihin kaikkeen minä pystyn. Ehkä olen oppinut sen, että nykyään osaan kääntää epäonnistumiset voitokseni, saaden lisäksi valtavasti voimaa siitä, että saan näyttää muille, että minunlainen pieni pelokas tietämätön ihminen voi saavuttaa ihan mitä vaan.

 

Minulla on huikea tarina takanani, ja sitä minun tulisikin aina jatkaa ja pitää mielessä. Välillä kun lamaantuminen iskee ja tunnen, että jokin asia ei ole merkityksellistä tai minua ei huvita tehdä töitä, niin minun tulisi muistaa oma tarinani ja miettiä sitä mitä olen jo saanut aikaiseksi, ja mikä tärkeintä minne olen menossa. Epäonnistumisista ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olen saavuttanut lopulta tavoitteita, joita en uskonut saavuttavani niin miksi en voisi tehdä niin jatkossakin.

 

Ensimmäisenä on tehtävä päätös, vaikka se saattaisikin pelottaa ja tuntua epämiellyttävältä. Sen jälkeen pitää lähteä liikkeelle ja tehtävä sellaiset toimenpiteet, että voi saavuttaa omat tavoitteensa. Ja mikä tärkeintä käyttää valtavasti aikaa harjoitteluun ja uuden oppimiseen sekä muistaa pitää visio mielessä, jotta jonain päivänä saavuttaa sen minkä ansaitsee. Mikä meidän kaikkien tulisi muistaa on se, että meissä jokaisessa on valtavasti potentiaalia, ja jokainen meistä pystyy varmasti saavuttamaan ihan mitä tahansa pitää vaan jaksaa tehdä töitä, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään.

 

Opus antoi minulle valtavasti voimaa omaan tekemiseen sekä kirkasti minulle vieläkin selvemmin omat tavoitteeni sekä mihin haluan pyrkiä. Minua ei ole luotu tekemään mitään keskinkertaisesti vaan täydellä sydämellä, ja siksipä aion pitää mielessäni kirjan antamat opit ja oman tarinani kun motivaation puute iskee, ammentaen tästä uutta intoa kaikkeen tekemiseen. Tästä on hyvä jatkaa matkaa!

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!