Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaikutusvaltaa ja ystäviä

Kirjoitettu 13.09.17
Esseen kirjoittaja: Teemu Kukkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa
Kirjan kirjoittaja: Dale Carnegie
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuvittelen meidän suomalaisten olevan nykyään vähemmän synkkiä, marmattavia ja murruttavia. Tuo Amerikan tyylinen hymyily, naapureiden tervehtiminen ja jopa pieni ”small talk” on tehnyt rantautumistaan Suomeen pitemmän aikaa. Kenellepä sitä olisi tarvinnut hymyillä perämetsissä, keskitalven yöpakkasilla tuiskussa ja tuulessa. Nyt tämän jo ikivanhan opuksen (Kuinka voittaa ystäviä ja vaikutusvaltaa – Dale Carnegie) avulla tiedämme pelkän jatkuvan hymyilyn tuottavan enemmän positiivisia ajatuksia. Ehkä näillä uusilla vanhoilla opeilla selvitään rankan pohjoisen talven yli hymy huulessa.

 

Asiakaspalvelijan sädetikku

 

On ikävä asiakaspalvelu työtä. Oikeastaan vain sen vuoksi, kuinka pääsin piristämään aina mahdollisimman monen ihmisen päivää, edes sen hymyn verran. Uusien ihmisten kohtaamisen jatkumossa pysyy väkisinkin hyvä näppituntuma, miten kenenkin kanssa tullaan parhaiten juttuun. Usein tässä työssä pääsi hymyilemään ja naurahtelemaan todella kuluneille vitseille ja sehän se jutun juju onkin. Hyvän olon tuottaminen oman kärsimyksen varjolla. Tehdään kaikkemme, jotta asiakas saa haluamansa kokemuksen.

Olin innokas hymyilemään ja viihdyttämään. Olin vielä kauan aikaa töidenkin loputtua. Aina erityisen kohtelias kaupassa asioidessa, sillä kassatyöntekijät huomaavat kyllä kuka on ollut kassalla töissä myös. He ovat yleensä niitä ketkä sanovat hei ja kiitos. Muut ovat tuppisuita. Ei suomalaiset sanoisi yhtäkään sanaa kaupassa asioidessa, jos ei olisi yli-innokkaita kassaneitejä. Saamme tässä harvaanasutussa maassa niin vähän ihmiskontakteja aikaan, että unohdamme monesti avata suutamme ja mietimme: ”olisi kait pitänyt sanoa takaisin jotain, mutta meni jo”. Innokkuuteni hymyilemään ja viihdyttämään muita ihmisiä sen varjolla, että joku sitä minulta vaatii, on hiipunut pois, kauas pois. Pieni asiakaspalvelijan veikeä permanentti hymy on jäänyt kuulemma, mitä en monesti itse tiedosta. Ammatin valinnan vaaroja. Ei, nykyään hymyilen ja olen innokas, jos siihen on aihetta, kuten hyvän ensivaikutelman luominen.

Hymy tarttuu. Sen vuoksi varmaan lauonkin vitsejä tuon tuosta, jotta näkisin hymyn muiden huulilla, jotta taas saisin sen tartutettua helpommin omaan pärstävärkkiin. Joka päivä luomme jonkin asteen uuden ensivaikutelman itsestämme tutuille ihmisille. Olisi siis ihan hyvä, jos niistä kerroista olisi yli 75% hymyilyä tai muuta positiivista. Toisaalta. Liika hymyily saattaa vaikuttaa nopeasti teennäiseltä ja etäännyttää ihmisiä. Luotetaan siis permanentti asiakaspalvelija hymyn olevan siellä, kun sitä itse vähiten odottaa.

 

Mitä Chuck Norriksen äiti opetti?

 

Olen pyrkinyt tämän yhden viisauden pohjalta valita sanani aina tarkoin ja miettiä mitä sanomani saavat aikaan. Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavana toisesta, älä sano sitä silloin ollenkaan. Ketään nyt kritisoimaan tarvitse alkaa. Syrjähyppyjä tulee kyllä tehtyä, mutta vähenevissä määrin. Kun ei ymmärrä toisen kantaa, kandee kato funtsii vähä mist toine tulee hei. Me olisimme todennäköisesti itsekin samassa tilanteessa, samoista lähtökohdista lähdettäessä. Kulttuurierot, poliittiset näkemykset, uskonnolliset ajattelumallit ja taiteellinen vapaus erottavat ja rikastavat maailmaamme.

Syynsä on tiimin toimimiselle parhaiten hieman sekalaisessa porukassa ja ympäristössä. Mitä enemmän niin sitä enemmän. Kaksi samanlaista ihmistä ei saa kyllä paljoa fiksua aikaan, omasta mielestäni. Ihanteellista on, kun monta ihmistä täydentää toisiaan yhtenäisellä soinnulla. Olen muutaman kerran ollut tällaisen sulavan harmonisen dialogin matkassa ja silloin satelee oivalluksia väli-ilmansuunnistakin. Parhaiten tämä luonnistuu, kun kaikki ovat sujut toistensa kanssa.

Erimieltä voi olla, mutta asian voi ilmaista monella tapaa. ”Ei tyrmätä” taisi olla ensimmäinen dialogin oppi. Tiimiakatemialla kuuluisa fraasi ”Hyvä idea, jatka kehittelyä” on niin kulunut, että sen jokaisesta tavusta huokuu sarkasmia ja itsetyytyväisyyttä paremmuuden johdosta. Se on lause millä läpsäistään poskelle idean isää tekojen ja konkretian puuttumisesta. Sen sijaan voidaan jättää oma mielipide toisen ideasta kokonaan pois ja jatkaa jokaisen lempiaiheeseen. Mikä on sinun ajatuksesi seuraavasta askeleesta tämän idean kehittämiseksi?

Sujuva dialogi on myös ilman vahvaa argumentointia. Se ei ole väittely klubi. Se mihin peruskoulussa opetettiin, eli hyvien argumenttien luomiseen vahvoilla näytöillä ja oman nahkansa pelastamiseen ei ole hyvä idea oikeastaan missään. Aina kun joutuu jonkun kanssa vastakkain asetteluun jostain asiasta, tapahtuu usein vain kaksi mahdollista asiaa. Monesti toinen osapuoli voittaa väittelyn nopeammalla vasta-argumenttien heitolla tai toinen osapuoli myöntää itse virheensä lähtiessään kilpailuun mukaan. Kummallakin kerralla jää karvasmaku suuhun, opitaan vähän, jos ollenkaan ja monesti se jälkiviisaus kalvaa niin pahasti, että ollaan vain enemmän samaa mieltä oman mielipiteen kanssa. Siinä on kyseessä vain voittaminen. Jos vältettäisiinkin kokonaan väittelyitä? Joskus tunteet nousevat nopeasti pintaan ja niitä on vaikea välttää. Silloin on hyvä poistua tilastakin kokonaan, sillä mitä tunteikkaampaa, niin sitä vähemmän opitaan yhtään mitään. Pyritään näkemään toisen kanta ja ei tuputeta omaa. Helpoiten saa toisen mielen kääntymään, kun lähdetään purkamaan asiaa heidän oman näkemyksen kautta. Tähän sopii hyvin tapa, jossa kysytään kysymyksiä mihin toinen pystyy sanomaan vain kyllä vastauksia. Tarpeeksi monta kertaa kyllä sanottua, voidaankin alkaa ujuttamaan sisään omaa näkemystä. Tätä kuulee monesti esim. puhelinmyyjiltä. Mutta jotta meidän ei tarvitse olla puhelinmyyjiä luovassa dialogissa, on syytä vältellä väittelyitä.

 

Älä ole oma itsesi

 

Ole se kuka haluaisit itsesi olevan, ilman -isi muotoa. Alituinen tiedostettu oman käyttäytymisen kehittäminen kasvattaa virheiden kautta. Itseluottamus kasvaa ajansaatossa, virheiden myötä ja sitä myös ansaitaan. Itseluottamusta voidaan antaa toisille paljon vähemmällä vaivalla. Uskon hyvän johtajan taitoihin kuuluvan saada johdettavat luottamaan oman tekemisen taitoihin, jotta voidaan ylittää odotuksia. Tiimiakatemialla tämän taidon osaajista ei ole pulaa. Joka reissulla ja projektissa on ollut joka kerta ihmisiä mukana tai johtamassa ketkä kannustavat hyvällä luottamuksella asioiden hoituvan hyvin. Vaikka ei joka kerta menisikään niin hyvin, niin aina vain parempi. Kasvettiin taas.

Teoilla mennään koko matka, sillä ne kertovat millainen olet. Joskus joku saattaa uskoa millainen sanot olevasi. Teetpä sitten hymyn, oven avaamisen, riuskan kädenpuristuksen tai ex tempore tanssiesityksen, kaikki on aina eteenpäin. Kunhan muistat olla olematta oma vanha itsesi ja kokeilemalla kehität aina vain parempaa versiota itsestäsi. Joku näistä versioista vielä saa ystäviä ja vaikutusvaltaa.

 

Teemu Kukkonen

Osuuskunta Driimi

teemu@driimi.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!