Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Valitus on lahja

Kirjoitettu 14.05.16
Esseen kirjoittaja: Roosa Pihlajamäki
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ota asiakasvalitus lahjana
Kirjan kirjoittaja: Janelle Barlow, Claus Möller
Kategoriat: 1. Oppiminen, 6.1. Asiakkuuden työkalut, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Taannoin eräässä projektissani sattui muuan sattumus. Päivitin sosiaaliseen mediaan ilmoituksen, jossa kerroin hakevani esiintyjiä tapahtumaani. Ilmoitus meni kutakuinkin näin:

“Yritys X haluaa tarjota mahdollisuuden esiintyä isolle yleisölle ja olla osana luomassa tunnelmaa. Etsimme osaavaa musisoijaa ilahduttamaan tapahtumamme kävijöitä. Ajatuksena on, että vierailijat voivat fiilistellä musiikkia tapahtuman muun ohjelman lomassa.”

Tästä meni noin puolisen tuntia, kun sain ensimmäisen negatiivisen kommentin aiheeseen liittyen:

Yritättekö siis  kiertäen ilmaista, että tapahtumaan haetaan esiintyjiä, mutta ette ole valmiita maksamaan työstä asianmukaista korvausta?!

BOOM. Sieltä tullaan. Sitten seuraava:

“Hei nyt ihan oikeesti. Tämä on aivan sama tilanne kun ruinataan kirjoittajia tai valokuvaajia ilmaiseksi tapahtumiin. Luvataan sitä näkyvyyttä, näkyvyyttä ja näkyvyyttä. Näyttäkää nyt edes sen verran selkärankaa, että esiintyjälle maksetaan työstään palkkaa. Jos tätä ei ole budjetoitu niin unohtakaa kunnialla koko juttu. Ei ole oikein pyytää porukkaa esiintymään/purkamaan/miksaamaan/roudaamaan millään helkkarin kaljapalkalla.”

Ei ole siis oikein pyytää ihmisiä auttamaan. Selkärangastako silloin on kysymys ? Nämä kommentit herätti minussa suuria tunteita. Niin harva ajattelee loppuun saakka, tai ymmärtää edes itse mitä mielipiteen takana oikeasti on. Miksi avun pyytäminen on väärin ?  Miksi oletetaan ensimmäiseksi pahaa ? Noissa silmissä olimme vain rahanahneita rottia. Se todella tuntui pahalta. Meillä on vilpitön tarkoitus luoda hyvää, mutta kun resursseja ei ole, niin niitä ei ole. Siksi pyysimme apua. Mutta vaivautuiko tätä todellista syytä kukaan selvittämään ? Halusiko kukaan tietää ?

Sosiaalisen median taakse on niin helppo tukeutua. Faktoja ei vaivauduta selvittämään. Ei ajatella mitä sanotaan. Mikä on se todellinen syy taustalla miksi on päästävä sohimaan kepillä muurahaispesää?

Tiesin kuitenkin valveutuneena tiimiyrittäjänä, että liiketoiminnassa ei ole koskaan järkevää sotkea tunteita tähän palettiin vaan katsella asioita objektiivisesti.

Henkilöllä, joka vaivautuu kuitenkin kommentoimaan asiaa on taustalla joku tyydyttämätön tarve tai ongelma.

”Palvelun tuottajan on opittava keskittymään valituksen sisältöön eikä tapaan, jolla valitus ilmaistaan. Se vaatii palvelun tuottajilta paljon, mutta jos he pystyvät näkemään valitukset lahjoina, on aivan samantekevää, miten lahjat on paketoitu”.

Yritän siis ottaa nämä kommentit kritiikin sijaan lahjoina. Mitä voin tästä saada ?

Tärkein asia, mitä tästä opin oli se, että valituksia ei kannata pelätä.Oli tietoinen päätös laittaa tuo ilmoitus julkisesti menemään. Tiesimme, että vastaavanlaisia kommentteja varmasti tulee. Silti tuona hetkenä kun kommentit tulivat, pääsivät koirat irti. Ryhmämme whatsupp-keskustelu huusi hallelujaa ja siellä muutama panikoi että mitäs nyt tehdään. Koska olin ainoa joka tilanteelle sillä hetkellä pystyi mitään tekemään, pidin pääni parhaani mukaan kylmänä. Turha pelätä, tiesin että tämä on tulossa ja olin jonkin verran valmistellut jo vastauksia mielessäni. Ehkä olen vähän masokistinen, mutta näin tämän hetken toisaalta hyvin inspiroivana ja vaikka pieni kylmänhiki vaivasi kehoa, oli oloni samaan aikaan hyvin kunnianhimoinen. Tämä oli tilaisuus näyttää, ettei tässä olla ihan eilisen teeren poikia vaan homma on hanskassa. Paljon olen oppinut.

Ihmiset tulevat aina olemaan halukkaita hämmentämään. Aina on tyytymättömyyttä. Aina on ongelmia. Ja jos ei ole, niin niitä tehdään. Syyt on moninaiset. Tärkeää onkin se kuinka otamme ne vastaan.

Toinen esimerkki on omasta entisestä elämästäni.

Olin aikoinaan harjoittelussa eräässä ravintolassa. Ravintolan valitsin siksi, että juuri siellä oli puitteet edistää oppimista omien kiinnostuksen kohteideni parissa. Tästä kerroinkin ohjaajilleni heti alkuun. Kuitenkin jo noin viikon kuluttua huomasin, että todennäköisesti en pääsisi oppimaan juuri mitään uutta vaan tein samoja töitä päivästä toiseen. Annoin tästä palautetta kyllä, että työni ei nyt vastaa ihan sitä mitä tulin tänne tekemään ja pyysin saada haastavampia töitä. Tätä ei kuitenkaan noteerattu millään tavalla, vaan jatkoin hanttihommia harjoittelun loppuun saakka. Koin, että minua ei myöskään arvostettu, vaan työt jota tein olivat hanttihommia, ja ohjaajani ylimielisiä. Ketään ei kiinnostanut se, että mitä opin vai opinko. Minulle jäi kyseisestä paikasta erittäin huono maku. Huonojen puheiden levittäminen on epäasiallista, mutta kysyttäessä olen aina kertonut totuuden siitä kuinka koin minua kohdeltavan. Tiedän myös, että tämän takia moni harjoittelija on sinne jättänyt menemättä.

On surullista kuinka lyhytnäköisiä jotkut voivat olla. Tuosta kerrasta opin, että kuka tahansa voi olla koska tahansa tuleva yhteistyökumppani tai asiakas. Ei pidä IKINÄ väheksyä toista, tai hänen kokemiaan ongelmia. Ne ovat todellisia. Oli asia sitten ilmaistuna asiallisesti tai asiattomasti, on palautteeseen aina syy. Tarkastele sitä objektiivisesti ja selvitä taustalta todellinen ongelma.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!