Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Väljästi!

Kirjoitettu 17.02.13
Esseen kirjoittaja: Sanna Peltoniemi
Kirjapisteet: 2
Kirja: No Agenda Club
Kirjan kirjoittaja: Pekka Pirhonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lainasin No agenda clubin luettavaksi, kun otimme Dialogin aiheeksemme treeneihin. Täytyy sanoa, että kirjasta löytyi ehkä turhankin monta asiaa pohdittavaksi. Turhan monta asiaa, joista olin oppinut ajattelemaan juuri vastakkaisesti Pirhosen ajatuksiin verrattuna.

Ensimmäinen asia mikä kirjan sivuilta ponnahti erityisesti  tutkailtavakseni oli Pirhosen ajatukset epämukavuusalueelle menemisestä. Akatemialla ja aikaisemmissa työpaikoissani on painotettu aina sitä, miten epämukavuusalueelle meneminen on ainoa keino kehittyä ja luoda uutta.  Nyt kuitenkin Pirhonen perustelee vakuuttavasti sitä miten tärkeää on olla mukavuusalueellaan ja tehdä asioita mukavuuden kautta, antaa luovuuden lentää koska teet juuri sitä mistä pidät. Täytyy myöntää, että tuo tuntui hyvinkin vapauttavalta ajatukselta! Ei enää epämukavuusalueelle menemistä, vain niitä asioita joista minä pidän! Jokseenkin tuo ajatus nostattaa fiiliksiäni ja huomaan saavan ylimääräistä energiaa! Kuitenkin  asiaa pohdittuani en usko täysin  väittämään.

Mielestäni näiden kahden väliltä on löydettävä se kultainen keskitie. Tietysti menestyt tehdessäsi asioita joista pidät ja jotka inspiroivat sinua, mutta joskus päästäksesi niissä eteenpäin uudelle tasolle on käytävä siellä epämukavuusalueellakin.  On hyvä kuitenkin muistaa, ettei epämukavuusalueella toiminen ole se pääasia. Menestykseen pääse juurikin hyvällä asenteella ja itseensä uskomalla. Tekemällä asioita joista sinä pidät! Kuitenkin kaikilla on se oma menestys. Ei ole olemassa kaavaa menestykselle , tiettyä pistettä missä voit sanoa olevasi menestynyt . Menestys on juurikin sitä kun olet menossa juuri sinne minne juuri sinä haluat mennä!  Pirhonen kirjoittaakin siitä miten jo pienestä alkaen media, opettajat ja vanhemmat ohjaavat sitä, mitä sinun täytyisi ajatella ja tehdä. Itse haluaisinkin päästä tuolta polulta pois ja alkaa vihdoin kulkemaan täysin omaa reittiäni.

 

”Kyse ei ole ponnistelusta kohti jotakin epämukavaa ja asioiden saavuttamista tuskan kautta, vaan jonkin asian ajattelemista uudelleen, mukavaksi.”

–    Pekka Pirhonen

 

Kirjassa kerrotaan hyvin tulevaisuuden murehtimisen vaaroista. On eri asia pohtia ja ennakoida tulevaisuutta, kuin murehtia sitä ja pelko kontrollin menettämisestä. Kuten kirjassa mainitaankin , jos ainoa tapa onnistua on kontrolloida tulevaisuutta niin, että se kulkee ennalta suunniteltuun uomaan on yksi tapa onnistua ja valtavasti tapoja epäonnistua!

 

Tulevaisuudesta puhuessaan Pirhonen kertoo myös siitä, miten monesti firmoissa jätetään onnistumiset palkitsematta ja kiinnitetään huomio tulevaisuuden suurempiin haasteisiin. Meidän tiimimme on mielestäni syyllistynyt useaan otteeseen juuri tähän tulevaisuudella uhkailemiseen. Olemme tehneet mahtavaa työtä ja onnistuneet monissa asioissa, mutta silti voiton riemu on käännetty aina keskusteluun tulevaisuudesta ja siihen miten hyvin on tehty mutta se ei riitä. Vaivannäkö palkitaan vaivannäöllä, kuten Pirhonen asian muotoilee. Se ei aja firmaa kuin alaspäin. Työn on oltava heti mielekästä ja palkitsevaa!

 

”Koska kiirettä ei voi käsittää järjellä, sen on oltava tunne.”


Teoksessa puhutaan kroonisesta kiireestä. Siitä miten ihmiset uskovat kiireen kertovan heidän ahkeruudestaan ja tärkeydestään. Eihän se näin kuitenkaan mene. Itse toivoisin joskus olevani niin menestynyt, että vähällä tekemisellä ja kiireellä ansaitsisin hyvin elantoni. Tuntuu, että ihmiset mittaavat  osaamisen ja hyödyllisyyden pelkällä täysinäisellä kalenterilla. Todellisuudessa kiire ei hellitä nopeammalla työllä tai tehokkuudella. Kiire on pelkkä tunne mikä ottaa ihmisen valtaansa. Teet kiireen tunteen itse itsellesi, miksi haluaisit syyttä suotta pilata päiväsi moisella. Rauhoittamalla itsensä ja tilanteen voit keskittyä ja huomata ettei sinulla ole mikään kiire mihinkään, jolloin työn lopputulos on varmasti parempi ja elämässä on pelkkiä mahdollisuuksia.

 

No agenda toimisi myös meidän tiimille koitettavaksi treeneihin. Usein treeneissä keskustelun ajautuessa luovalle tielle kääntää joku sen takaisin aiheeseen. Välillä saisi antaa keskustelun virrata. Toki treeneissä pitää joku aihe olla, ettei keskustelu jäisi liian tyhjäksi.

 

”Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin kiinnittää huomiota.”


Ajatuksemme luovat todellisuutemme  – Pirhonen kirjoittaa. Ja niinhän se meneekin! Elämääsi tulee juuri  sellaisia ihmisiä ja  tapahtumia ,mitä ajattelet

Tämä on itselleni  suuri oppimisen paikka. Huomaan usein ajattelevani juurikin sieltä negatiiviselta kantilta ja kun näin käy, tilanne tai asia ei siitä paremmaksi muutu. Tästä lähin kiinnitän tietoisesti huomiota ajattelutavan muuttamiseen tai kääntämiseen.

 

H= hitaasti, hissukseen, hötkyilemättä, hassutellen, hiljaa, harkitusti, hellästi, hymyillen

Y= yksinkertaisesti, yhdessä, ystävällisesti, ymmärtäen.

VÄ= vähemmän, väheksymättä, väkivallatta

 

Päällimmäisenä haluan viedä kirjan sivuilta käytäntöön läsnäolon , sen että keskityn elämään tässä hetkessä juuri nyt. Ilman kiirettä. Toisena asiana muiden ihmisten kunnioittamisen. Olen hyvin äkkipikainen ihminen ja kiivastun nopeasti asioista sen kummemmin niitä ajattelematta. Haluan oppia ottamaan asiat vastaan avoimin mielin, muita kunnioittavasti. Miten paljon enemmän elämästä ja toisista ihmisistä saisikaan irti, jos vain uskaltaisi elää ilman ennakkoluuloja ja omien valintojen mukaan. Kuka nämä hiljaiset säännöt siitä miten elämän kuuluu mennä ollaksesi menestyjä, oikein edes keksi?

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!