Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Valmennuskeikka Nurmes

Kirjoitettu 31.08.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Jatkuva uudistuminen
Kirjan kirjoittaja: Pentti Sydänmaanlakka
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jatkuva uudistuminen

 

Sisäinen sankari Case Nurmes

 

Olimme tänään Teon kanssa vetämässä Nurmeksen ammattiopistolla opiskelijoille Sisäinen Sankari – päivää, jonka tarkoituksena oli saada oppilaat ymmärtämään paremmin mitä tiimioppiminen on ja miten tiimissä opitaan parhaiten.

Herätys pärähti klo 3.30 ja lähtö Nurmeksen ammattiopistoon starttasi klo 4.00. Ensimmäinen asia mitä sain aikaiseksi aamuyön pikkutunneilla oli kaataa lähes täysi kahvimukillinen suoraan rinnuksille. Siinä kelailin heti että lähtipä päivä mukavasti käyntiin.

Kävin poimimassa Teon Gummeruksen kadulta kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Nurmesta. Automatkalla kävimme läpi sarjan intensiivisiä keskusteluja niin kuin Teon kanssa usein tapana on. Tavoitteena oli myös miettiä päivän agenda vielä kertaalleen läpi ja lisäillä ja poistella asioita mitkä tuntuivat hyviltä/turhilta. Päivä oli rakennettu JTC:mäiseen tyyliin ja olimme alusta asti luottavaisin mielin ja uskoimme että päivästä tulee menestys. Toisin kuitenkin kävi. Perillä ensimmäinen asia mikä jäi mieleen, oli kun yksi ammattiopiston opettajista vaappui opettajanhuoneeseen ja totesi kädet levällään seuraavaa: ”Nyt minä olen tiimioppinut ja valaistunut, aion ottaa kaikki nämä tiedot ja taidot käyttööni ja tiimioppiminen saa aikaan mullistavia juttuja!” Haistoin vahvan sarkasmin välittömästi ja muut opettajat nauroivat meidän läsnäolosta huolimitta. Tulin siihen lopputulokseen että ainakin opettajilla oli jo hieman vastarintaa uudenlaisessa opetusmenetelmässä. Totesin Teolle että onneksi matto vedetään alta jo eteisaulassa, niin ei tarvitse murehtia siitä myöhemmin. Voi kunpa se olisi ollut totta. Sanotaan näin että 15-16 vuotiaat ammattiopiston pojat ja tytöt eivät ole sitä idyllisintä tiimioppimisen vastaanottajaa. Aloitimme päivän pienellä haasteella johon olimme valinneet Marshmellow Challenge nimisen metodin, jossa tarkoituksena on rakentaa mahdollisimman korkea torni käyttämällä 1 metri lankaa, 1 metri teippiä, 1 vaahtokarkki ja 20 spagettitankoa. Aikaa tähän on 18 minuuttia ja materiaalia saa käyttää hyväkseen millä tavalla tahansa kunhan lopussa vaahtokarkki on rakennelman päällimmäisenä osana. Olimme jakaneet porukan kahdeksaan ryhmään (7-8 henkilöä) ja haaste alkoi. Sitä innostuksen määrää! Jokaisesta ryhmästä ehkä 1-2 edes koskivat materiaaleihin ja yhtäkkiä rakennusmateriaalina oli es-tölkkiä, sakset + muut materiaalit. Tavoite oli saada ryhmät keskustelemaan keskenään, mutta tulos ei ollut niin sanotusti toivottu. Totesimme nopeasti että suunta ei voi olla tässä tilanteessa kuin ylöspäin, mutta alaspäinkin päästiin ja isosti. En ala tähän purkamaan sen tarkemmin että mitkä asiat menivät pieleen koska lista olisi valtava, mutta pyrin ainakin käymään läpi että mitä aiomme tehdä paremmin ensikerralla. Yksi asia toki on mainittava. Kävin nimittäin elämäni mielenkiintoisimman keskustelun 15v huppupään kanssa. Tehtävänä oli hieman miettiä että miten kukin oppii parhaiten ja mikä kellekin olisi mieluisin tapa oppia. Esitän nyt dialogin Q&A tyylillä.

Aleksi: Noh, mitäs tykkäät harrastaa?

Poika: En mitään.

Aleksi: Kävit varmasti yläasteen, miten siellä opit asioita?

Poika: En oppinut mitään.

Aleksi: Ainakin osaat kirjoittaa ja lukea, miten se tapahtui?

Poika: En osaa kirjoittaa enkä lukea.

Tämän nopean sananvaihdon jälkeen totesin että poika oli ”argumentoinut” minut niin syvään suohon että olin sanaton. En kertakaikkiaan osannut kysyä tai sanoa enää mitään järkevää. Poistuin paikalta alastomana ja suojattomana. Kuulin Teolta vastaavanlaisen tarinan ja aloimme nopeasti miettimään että miten kelkka käännetään oikeaan suuntaan. Olimme jo ennen lounasta enemmän epämukavuusalueella kuin ikinä! Päätimme kuitenkin jatkaa sovittuun tyyliin ja se oli iso virhe. Emme saaneet päivän aikana kovinkaan montaa vastausta, joka olisi tavoitellut meidän päämäärää ja syytä miksi meidät oli paikalle kutsuttu. Nurmeksen ammattiopistossa ollaan siis ottamassa käyttöön tiimioppimismenetelmä ja meidän oli Teon kanssa tarkoitus avata hieman sitä maailmaa näille nuorille aikuisen aluille. Asiat menivät miten menivät enemmän sitä analysoimatta. Teimme asiasta motorolan ja kehityskohtaan kerrankin saimme paljon sisältöä. Tulimme siihen lopputulokseen että tämän kaltainen yleisö vaatii erityisen lähestymistavan. Suunnittelu vaatii huomattavasti enemmän aikaa ja totesimme myös että meidän pedagogiset taidot eivät aivan yltäneet tälle tasolle.

Top 5 opit reissulta:

  1. Hyvin suunniteltu on puoliksi valmis
  2. Ota yhteys opettajiin ja kysy minkälaista ohjelmaa oppilaat oikeasti kaipaavat
  3. Järjestä jonkinlainen orientoiva tehtävä ennakkoon
  4. Vastaa kirkkaammin kysymykseen miksi.
  5. Ympäristö ja ikä merkitsee enemmän kuin osaa kuvitella (Stereotypiat)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!