Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Valon Soturin käsikirja

Kirjoitettu 16.10.14
Esseen kirjoittaja: Kimmo Pulkka
Kirjapisteet: 1
Kirja: Valon Soturin käsikirja
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jooh tota homma ois Valon Soturin käsikirja. Oli aika puuduttavaa luettavaa ku jokainen sivu oli tavallaa oma kappaleensa. Tai siis jokaisel sivul kerrotaa joku elämänviisaus nii alko tulee korvista aika pahasti ulos nii luin jtn puolet kirjasta sieltä täältä. Kirja oli tiivistetysti: ole hyvä ihminen osana suurta kokonaisuutta. No mut sillo ku ei keksi mitä kirjottaa nii on hyvä kirjottaa ensinnäkin a) en keksi mitä kirjoittaisin b) jtn sekavaa, koska sillo alkaa vaa näpyttää ja keksii hyviä ideoita et mite kirjottais tällasesta kirjasta. Nojoo teen sillee et avaan iha randomilla kirjan aina jostai kohtaa ja kirjotan mitä mieleen tulee.

 

Paukahti sivu 72. Vuosi 1972 never forget – year of trefoil. Joo no mut tällä sivulla puhutaan siitä, mite valon soturi uskoo. ”Koska hän on varma, että hänen ajatuksensa voivat muuttaa hänen elämäänsä, hänen elämänsä alkaa muuttua.”. Tää onki hyvä sivu. Siis luin kesällä just ton Ajattele oikein, menesty. Se kyl maistuu ja siis noinhan se menee. Et sä ikinä onnistu missään jos et usko siihen missä haluat onnistua. Oot yhtä kuin ajatukses. Sivulla myös kerrotaan, että välillä tulee kolhuja, muttei niistä tule lannistua, vaan oppia.

 

Sivu 17. Okei no täs jutskaillaan kiitollisuudesta. Jotain outoo settii myös enkeleistä, vaikkei mulla mitään niitä vastaan olekkaan, mut ei oikein voi samaistua kieroimmallakaan tavalla. Yleisesti kiitollisuus on tosi siisti juttu. Oon ite pyrkiny kehittämään kiitollisuutta itessäni. Tai no lähinnä sellasta muihin ihmisiin ja niiden tekoihin liittyvää. Ei siis tällasta hengellistä kiitollisuutta elämästä yms. Haluun lisätä sitä siks, koska haluun olla paremmin läsnä. Läsnäolo on kans siisti juttu. NBF:ssa siel oli aina tauoil niitä lineuppeja ja yhes luki jtn et ”The biggest gift you can give is not money, the biggest gift is attention.” Ei se välttii ollu toi attention mut ei nyt pysty muistaa ku muistiinpanot on Nikolla xD

 

Läsnäolo kertoo semmosesta välittämisestä ja toisen arvostamisesta. Meinaan siis henkistä läsnäoloa. Et ku oot jossain nii oo siellä. Olin äske taloyhtiön yleisellä saunavuorolla ja mietin siellä just läsnäoloa. Unohan kysellä ihmisiltä mun mielestä liikaa niiden asioita. Tai just monesti jos multa kysytää et mitäs sulle nii sanon et ei täs ja sit unohan vastakysymyksen. N0l00.

 

No joo tota voisin vetää tosta läsnäolosta tän esseen loppuosan. Läsnäolo osottaa kiinnostuneisuutta ja muutenki se jos on läsnä, niin saa kaikesta enemmän irti. Itelle tuottaa vaikeuksia olla läsnä esim nyt tässä tilanteessa ja kirjottaa tällasta ei niin mielekästä esseetä. Otan kokoaja kännykkää kätee ja katon jos jossai ois tapahtunu jotai. Muutenki tuntuu ittensä huijaamiselta kirjottaa tällasta paskaesseetä xd No mut tälläkin esseellä on tarkoitus maailmankaikkeudessa. Kyljuu. Ehkä se vois olla se, et ku kirjotan täs nyt siitä et haluun olla paremmin läsnä, niin sit se myös tapahtuu. Läsnä-C. Pointti-C. Kartta-C. Pallo-C. Tykkään mun nimistä. Itseasiassa ku keksii itellee/joku muu keksii jonku nimen just siihe tilanteesee sopien, niin se auttaa läsnäoloa.

 

Esim. ku alkaa myymää nii mun nimi on Kauppa-C. Bilikses Pallo-C. Autossa Kartta-C (koska en eksy ikinä xD). Saarnatessa Pointti-C. Siistiiii.

No mut sainpahan nyt tän kirja pois mielestä ku tyhjensin ajatukset tähän. Luon nyt uuden teorian, että hyvien esseiden kirjoittaminen vaatii joskus myös paskoja esseitä. thx

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!