Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Valon Soturin käsikirja

Kirjoitettu 08.12.13
Esseen kirjoittaja: Maiju Schreck
Kirjapisteet: 1
Kirja: Valon Soturin käsikirja
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Paulo Coelho – Valon Soturin käsikirja

 

 

Kolmas Paulo Coelhon kirja jonka olen lukenut. Tämä mies on vain niin inspiroiva, hänen kirjan luettua minä aina alan unelmoimaan mitä haluan toteuttaa elämässäni. Ne ovat lähinnä arvomaailmallisia, ei niinkään konkreettisia unelmia. Unelmien lisäksi ymmärrän maailmaa uudesta näkökulmasta, niin paljon syvemmästä ja henkisemmästä kuin aikaisemmin. Paulo auttaa minua ymmärtämään sen, miten haluan elää. Tässä muutamia Valon Soturin käsikirjan minua eniten koskettavimpia siteerauksia, ja se miten ne puhututtavat minua näin Tiimiakatemian näkökulmasta.

 

“Valon Soturi ei katso tyynesti vääryyttä. Hän tietää että kaikki on yksi ja että jokainen yksittäinen teko koskettaa kaikkia maapallon ihmisiä.”

 

“Valon soturi on usein masentunut. Hänestä tuntuu ettei mikään kykene herättämään hänessä sitä tunteenpaloa jota hän oli toivonut.”

 

“Valon Soturi on aina sitoutunut johonkin. Hän on unelmansa orja – ja vapaa toimimaan.”

 

 

Miksi minä nämä juuri koskettivat minua eniten? Kirja oli täynnä lyhyitä, hienoja, inspiroivia kappaleita, mutta nämä ovat kuin suoraan minun tämän hetkisistä fiiliksistä ja kappaleet auttoivat minua selkeyttämään miksi minusta tuntuu tällä hetkellä siltä kuin tuntuu. Eli pahalta.

Oon niin helvetin pettynyt itteeni. En siis yleisesti elämässäni, vaan Tiimiakatemian kannalta. Joo miulla menee ihan ok, on projektia, asiakkuuspäälikköhommia ja jatkuva kiire. Mutten viihdy täällä. Se ei johdu ihmisistä, täällä on ihan huippuja tyyppejä. Miusta tuntuu vaan että olen vain väärässä paikassa; raha ja materiaali on ruvennut ärsyttää minua suuresti elämässä. Vaikka en itse ole mikään pyhimys ja väitä etten shoppailisi ja nauttisi siitä kun tili näyttää kivasti plussaa. Mutten halua viettää sen parissa suurinta osaa elämästäni.

En löydä jostain syystä sitä iloa jonka olen aina ennen löytänyt kouluelämässä. Aamulla herääminen vituttaa. Ei kiinosta tulla akatemialle. Tuntuu kuin mikään ei saisi minua syttymään samalla lailla kuin ennen.

Ennen minun unelmani oli tulla Tiimiakatemiaan, olin rakentanut mielessäni millaista tämä tulisi olemaan, eikä se nyt ollutkaan ihan sitä. Olen toki kokenut onnistumisia ja pitänyt hauskaa, mutta tämä ei ole enään unelmani. Olen jo täällä, pitää keksiä uusi unelma. Unelmoin kylläkin, mutta jostain ihan muusta kuin yrittämisestä. Ja olisin niin vapaa toimimaan ja toteuttamaan sitä, mutten haluisi luopua tästä mitä minulla on – entinen unelmani.

 

 

 

“Eilispäivän tuska on Valon Soturin voima.”

Vaikka nyt tuntuu paskalle, tiedän että se johtuu tästä kiireestä ynnämuusta. En ole valmis vielä luopumaan Tiimiakatemiasta. Haluan yrittää vielä. Aloitan keväällä uudella asenteella. Vaikka nyt menisi kaikki päin persettä koko loppu joulukuun, niin annan itselleni anteeksi.

Kirjassa Valon Soturi on onnistuja ja niin epäonnistujakin. Toisin sanottuna normaali ihminen. Mutta hän on rehellinen itselleen. Ja muille. Mutta hän oli myös muutakin. Intohimoinen ja arvostaa sitä mitä tekee sekä elämää. Tätä minäkin luulen olevani ja tahdon jatkossakin olla.


 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!