Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Valon Soturina

Kirjoitettu 04.04.13
Esseen kirjoittaja: Maiju Kuitunen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Valon Soturin käsikirja
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Valon Soturi, kuullostaa hienolta.  Haluan olla elämää rakastava, epäonnistumiset hyväksyvä ja etsien itsensä löytävä Valon Soturi. Onnekseni Paulo Coelho on tehnyt Valon Sotureille oman käsikirjan, joka auttaa kaikessa mitä edellä mainitsin.

 

Osaanko kuunnella ympäristöä ja tiimiämme? Tähän minun on vastattava, että osittain kyllä. Olen omasta mielestäni aika tarkkaavainen ja pidän ihmisten ja luonnon tutkailemisesta eri tilanteissa. Tämä puolestaan saa minut  huomaamaan mitä kaikkea ympäristöstä huokuu. Rakastan kuljeskella ulkona ja mennä minne haluan, samalla nauttien kaikesta ihanasta mitä ympäriltäni löytyy. Tällöin huomaa asioita, joita ei esimerkiksi aamuisin kiireellä akatemialle kävellessä tule huomanneeksi. Pidän myös tiimimme tarkkailusta. Olen yleensä suhteellisen hiljainen treenitilanteissa, tämä johtuu osittain siitä, että tilanne on minulle uusi ja osittain taas siitä, että todellakin pidän muiden tutkailemisesta. Sitä saa tietää toisista  ja tiimin tilanteesta yllättävän paljon, kun oikein keskittää huomionsa heihin.

 

Olenko saanut vietyä teoriaa käytäntöön ja tehnyt projekteja, joista olen saanut vankat opit? No en todellakaan. Ainoastaa henkiseen kasvuun liittynyt kirjallisuus on mennyt joiltain osin käytäntöön, mutta projekteihin luettu kirjallisuus on jäänyt suurilta osin esseen kirjoittamiseen. Tosin olen nyt huomannut, että olen saanut jo vähitellen liiteettyä luetun teorian käynnissä oleviin projekteihin. Tämä johtuu ehkä siitä, että minulla on nyt sellaisia projekteja joista olen oikeasti kiinnostunut.

 

 

Osaanko kerätä itselleni lisää voimaa ympärillä olevilta ihmisiltä? Olen huomannut, että tiimin asenne ja mieliala vaikuttavat suuresti yksilöön ja toisin päin. Nyt meidän tiimissämme on meneillään jonkin sortin junnaus vaihde. Emme usko unelmiimme ja aika usein, jonkin uuden idean esille tultua tiimi tyrmää sen, koska ” ei meillä ole rahaa”, ”Ei kukaan sitä kuitenkaan halua alkaa tekemään” -kommenteilla. Mielestäni tälläisissä tilanteissa ei pidä liikaa takertua niin sanottuihin ongelmiin, vaan keskittyä sen tekemiseen mitä todella tahtoo, meni se syteen tai saveen. Niistähän me sitten opimme. Mutta siis, osaan kerätä itselleni hyviä, mutta myös huonoja voimia ympärillä olevilta ihmisiltä. On ne vaan niin pirun tarttuvia, varsinkin ne huonot. Pitää yrittää enemmän keskittyä hyvien voimien keräämiseen.

 

 

Jatkanko vaikka putoaisin? Olenko todella niin sinnikäs, että vaikka epäonnistuisin täysin, jatkaisin silti kohti uusia haasteita. Reaktioni epäonnistumiseen on kokemuksieni mukaan kuin Valon Soturilla konsonaan, itken viiltävää tuskaani, lepään hetken ja palaan takaisin taistelemaan unelmieni puolesta. Palaaminen nopeasti takaisin ratsun selkään on kyllä tärkeää, sillä olen huomannut, että sen pitkittäminen luo epävarmuutta aloittaa asioita uudestaan. Tässä on yksi hyvä kehittymisen kohde itselläni. Actionia, actionia!

 

 

Osaanko hävitä? En osaa hävitä mielestäni vielä kunnolla. Osaan ottaa tappion vastaan jo paremmin kuin ennen, mutta silti saatan vuodattaa katkeria ajatuksia vastustajalle. Se ei ole rehellinen tappio. Valon Soturin käsikirjassa kerrotaan, että Soturin tulee ottaa tappio vastaan tappiona, muistaen, että aina ei voi voittaa. How cool is that! Voi kunpa osaisin joskus itsekkin niin toimia.

 

Kirjassa on eräs virke, joka kolahti minuun ja pidän sitä erinomaisena muistutuksena jokaiselle. Virke ilmentää mielestäni hyvin Tiimiakatemialaisten olemusta tai sitä mihin meidän tulisi pyrkiä. ”Soturi tietää olevansa vapaa valitsemaan mitä haluaa; hänen päätöksiään sanelevat rohkeus, riippumattomuus ja- ajoittain- jonkinasteinen hulluus.”, (takakansi).

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!