Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Valonöörit

Kirjoitettu 18.05.16
Esseen kirjoittaja: Mikko Tammilehto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Valonöörit
Kirjan kirjoittaja: Frank Martela
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Martelan ”Valonöörit” on ehkä yksi kevään parhaista lukemistani kirjoista. Se sisältää paljon hyviä työkaluja, joilla voit käsitellä jokaisessa elämäntilanteessa asioita, jotka painavat mieltä ja saat hieman ajatusta liikkeelle. Työkalut sopivat oikeastaan jokapäiväiseen elämään ja elämänhallintaan.

Uskon, että näiden työkalujen kurinalaisella seuraamisella pääsee lähemmäs unelmien elämää. Jokaisen oma unelmien elämä on tietysti jokaisen oma asia, mutta minusta tuntuu, että olen huomannut sen, kuinka itsekäs täytyisikään olla ja kuinka radikaaleja muutoksia täytyisi tehdä tämän elämän saavuttamiseksi.

Ainakin minun kohdallani on totta, että muut ihmiset ja ihmissuhteet vaikuttavat todella suuresti niihin päätöksiin, joita milloinkin teen. Yleensä mietin kaiken aina ensin ihmissuhteiden kautta ja sitten vasta ajattelen itseäni. En tiedä, huomaavatko minulle läheiset ihmiset sitä kaikkea, mutta näin minä yleensä teen. On mukavaa, että tilanne pysyy aina tasaisena ja rauhallisena, eikä tarvitse juurikaan stressata sen takia siitä mitä tekee. Silti aina hetkittäin huomaan ajattelevani asiaa sen kautta, että onko tämä minun elämääni vai jonkun muun elämää? Teenkö päätöksiä siihen suuntaan, minne itse haluan mennä vai teenkö päätöksiä sen perusteella, mitä ajattelen että joku muu haluaa minun tekevän? Vai tiedänkö itsekään mitä oikeastaan haluan? Viime aikoina olen kamppaillut näiden ajatusten kanssa todella paljon.

Luin kirjan jo hyvän aikaa sitten, mutta vasta nyt palattuani takaisin sen pariin huomasin kuinka paljon ajatuksia herättäviä asioita se sisältääkään. Kaikkein parasta on se, että siinä saa keskittyä vain ja ainoastaan omaan itseensä! Lukiessasi kirjaa tässä maailmassa ei ole muuta kuin sinä, kirja ja kaikki ne ajatukset.

 

Mistä minä nautin? Siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Kirjan ohjeiden mukaan tein ajatustehtävän, jossa tunnistetaan omat nautinnon kohteet. Kysymyksenä oli vain: Mitä sinä tykkäät puuhastella? Kirjoitin kaiken ylös, jonka jälkeen asiat pisteytettiin sen mukaan, kuinka paljon niitä pääsee tällä hetkellä tekemään. Alla on listattuna omat juttuni. Pisteytin ne välillä 1-3, josta 1 tarkoittaa, että näitä asioita ei pääse tällä hetkellä tekemään juurikaan ja 3 tarkoittaa, että näitä pääsee tekemään riittävästi.

 

 

Musiikin kuuntelu ja uuden musiikin löytäminen (3)

Autolla ajaminen (2)

Mielenkiintoisten kirjojen lukeminen (2)

Uusien taitojen opettelu ja vapaa kokeileminen (3)

Kokkaaminen, uusien reseptien ja tekniikoiden opettelu ja kokeilu (2)

Kirjoittaminen ja ympäröivän maailman reflektointi (3)

Valtavan tiedon pohjalta asioiden yhdisteleminen uusilla tavoilla (2)

Uusien ihmisten tapaaminen ja heihin tutustuminen (1)

Jääpallon pelaaminen, laukominen, syöttely, luisteleminen, taklaaminen (1)

Jalkapallon pelaaminen: samat asiat (2)

Ihmisten kanssa syvällisesti keskusteleminen (2)

Psykologia ja ihmisten käyttäytymisen tarkkaileminen (2)

 

Voisin listata tähän vielä vaikka kuinka monta asiaa josta nautin ja saan mielihyvää. Nämä olivat vain ensimmäisenä vihkossa ylhäällä, joten käytän näitä.

Tällä hetkellä elämä on melko hektistä, sillä on monta mielenkiintoista projektia jossa hommaa riittää. Päällimmäisenä näistä on mielessä Winestaten markkinatutkimus, jonka haluan menevän niin hyvin kuin mahdollista. On hyvä, että myös asiakas on asettanut sille selkeät aikarajat. Näin ollen on siis pakko tehdä sen eteen työtä melkein joka päivä. Toinen projekti, joka on yhtä mielenkiintoinen ja kiireinen on olutprojekti, joka on nyt lähtenyt hyvin käyntiin. Myös sillä on melkoinen kiire, joten vapaa-aika ja muut nautinnolliset asiat ovat nyt kortilla näiden takia.

Onneksi kuitenkin tämä työ on myös sellaista, josta voi todella nauttia. On mukavaa tehdä työtä, joka tuntuu itselle merkitykselliseltä ja johon omat taidot riittävät. Kuitenkin, pahimman kiireen jälkeen aion pitää huolen siitä, että myös vapaa-aikaa jää riittävästi.

 

Miten voisin olla hyvällä tuulella jatkuvasti? Itse pidän siitä, että olen muille ystävällinen ja avulias. Kuitenkin, tähän kannattaa myös kiinnittää huomiota silloin tällöin. Otteesi saattaa herpaantua huomaamatta. Jos itsestä tuntuu siltä, että on unohtanut olla muille ihmisille iloksi, kannattaa siitä ensin aina kysyä muilta. On myös vaihtoehtoja, kuten kirjasta poimimani kolmen hyvän teon vinkki. Ideana on siis se, että tekisi joka viikko vähintään kolme hyvää tekoa. Jokaisen viikon lopuksi voit miettiä, miten haluaisit tuoda lisää hyvää tähän maailmaan tekemällä kolme hyvää tekoa tulevan viikon aikana! Ja vapaus on täysin itsellä, voi joko tehdä samoja tai kokeilla uusia tapoja. Minun oma suosikkini on niinkin helppo asia, kuin asiakaspalvelutyöntekijän kohteleminen hyvin ja kiittäminen hyvästä palvelusta. Tiedän kokemuksesta, että sellainen työ voi olla välillä todella raastavaa, mutta silti aina täytyy pitää hymy päällä. Pienikin kehu tai ystävällisyyden ele voi parantaa koko heidän loppupäiväänsä ja jättää lähtemättömän vaikutuksen!

 

Oman elämän unelmointi

Kirjassa käsitellään hyvin paljon omaa elämää ja ehkä omasta mielestäni kannustetaan tietynlaiseen itsekkyyteen. Ehkä tämä itsekkyys on juuri sitä, mitä minun täytyy opetella paremmin hallitsemaan ajatuksen ja käytännön tasolla. Itsekkyys on myös riskejä ihmissuhteiden kanssa, joita en vielä ole uskaltanut ehkä tarpeeksi ottaa. Tärkeintä ehkä loppupeleissä on kuitenkin löytää se kuuluisa kultainen keskitie, jossa on itse onnellinen ja voi tehdä samalla muutkin onnelliseksi. Omasta tekemisestä nauttiminen ja muiden sisällyttäminen siihen tuo onnea meille jokaiselle.

”Kyse ei ole kutsumuksen löytämisestä, vaan innostavamman elämän rakentamisesta”

Ehkä lakkaan miettimästä liikaa – jota todellakin teen ja melko usein – ja ryhdyn töihin.  En jaksa vaivata päätäni lopullisella analysoinnilla. Parempi on vain tehdä asioita. Tänä keväänä huomasin sen, kun kävimme Kososen Tomin kanssa ensimmäisellä myyntikierroksella, jossa myimme tulevaa oluttamme Jyväskylän ruokakaupoille. Emme miettineet sen kummemmin mitään päräyttäviä spiikkejä tai valmistelleet ennakkomateriaaleja. Tärkeintä oli vain tietää, että onko kiinnostusta tällaiselle ylipäätään. Jos olisimme jääneet miettimään myyntistrategiaa ja markkinointia ja kaikkea muuta sälää ja sitten vasta saaneet vastauksen ”ei kiinnosta”, olisimme tehneet valtavan määrän turhaa työtä. Ja nimenomaan turha työ on juuri sitä, mitä tässä elämässä kannattaa välttää aikamme ollessa niin rajallinen tämän planeetan päällä. Samoin on myös onnettomaan elämään tyytyminen. Todellista rohkeutta on hypätä täysillä pelottaviin ympäristöihin, nauttia niistä täysin siemauksin ja kokea niiden ansiosta se laaja tunteiden kirjo, joka lopulta johtaa siihen oloon, että voi sanoa itselleen ”olen elossa”. Se vaikuttaa aina yhtä vaikealta ajatukselta, sillä jokainen ”isompi” itsekäs päätös kohti omaa onnellisuutta on muutos. Muutos on nimenomaan se, mikä pelottaa meitä kaikkia. Päätökset omasta elämästä ja menestyksestä pelottaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Sitä tulee ehkä ajateltua, että muutoksesta ei ole paluuta, mutta sen ei tarvitse olla niin. Muutos ainakin pakottaa meidät toimimaan ja ajattelemaan toisilla tavoilla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!