Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Viimeinen puhe

Kirjoitettu 08.09.16
Esseen kirjoittaja: Tapio Auvinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: The last lecture
Kirjan kirjoittaja: Randy Pausch
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Randy Pausc piti puheen juuri ennen kuolemaansa. Puheen teemana oli lapsuuden unelmien toteuttaminen. Pausch kertoi aiheesta omien unelmiensa kautta ja miten hän oli ne saavuttanut. Kirjan tärkeimpänä opetuksena mielestäni oli se, ettei unelmiin tarvinnut rynnätä tarkasti suunnaten. Tärkeintä on, että tunnistaa mitä haluaa tehdä, miten haluaa elämänsä elää ja ennemin kuin suoraan tähtäisi kohteeseen tekee paljon asioita sen ympäriltä ja tutustuu samalla ihmisiin, jotka tekevät sitä mitä tahtoisit tehdä. Randy Pauchin kirja kulkee nimellä The last lecture. Hän kirjoitti kirjan ennen pitämäänsä puhettä 4 kuukautta ennen kuolemaansa.

Kirjasta herätteli paljon ajatuksia siitä mitä tahtoisin itse tehdä. Ja samalla kun luin kirjaa olin juuri matkassa työhaastatteluun Suomen Yrittäjille koskien siviilipalveluspaikkaani. Koin, että kuten Pausch kirjaa kirjoittaessaa olin itsekkin lähestymässä elämässäni merkittävää käänekohtaa. Fyysisesti lähestymässä junalla ja ajallisesti lähestymällä opintojeni päättymistä sekä henkisesti samalla kasaamalla ajatuksia siitä missä olin tällähetkellä hyvä ja mitä aioin opintojeni ja siviilipalvelukseni jälkeen tehdä.

Ensimäisenä ajatuksena, missä olen mielestäni hyvä:

  • koen itseni luontevaksi toimijaksi ihmisten kanssa
  • en pelkää epävarmoja tilanteita vaan näen ne oppimismahdollisuuksina
  • olen hyvä ideoimaan ja alullepanemaan uusia konsepteja
  • kuvailisin itseäni luovana ja matemaattisesti lahjakkaana


Samalla ajatuksiini tietenkin kiiri myös ajatus: missä olen huono? En ole ikinä kokenut itseäni hyväksi pitkäjänteisen työn tekijäksi. Haluan että toiminnallani on alku, loppu ja tarkka tavoite. Samalla tunnistan helposti ympäristöjä, joissa en viihdy. Kun viihtyvyys ei toimi erilaisista painetta aiheuttavista syistä en usein saa kehitystä aikaiseksi. Tässä tapauksessa olen huomannut parhaaksi vaihtaa maisemaa ja katsoa asioita eri ympäristöistä. Kun olen tunnistanut ainakin osan heikkouksistani ja määrittänyt vahvuuksiani olen pyrkinyt valuoimaan työtehtäväni niin, ette niillä olisi tarkka kehittämistavoite, pääsisin toteuttamaan itseäni ja samalla tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen samalla välttänyt paikkoja joissa työtehtävät vaikuttavat rutiineilta tai työympäristö ei vaikuta ideoita mahdollistavalta.

Kun olin junassa huomasin usein miettiväni oliko hakemani paikka speksieni vertainen? Olivatko muut tehtävät olleet ja mitä olin niistä oppinut? Yksi viisaimpia viittauksia, joita olen tänävuonna lukenut oli Marko Kulmalan kirjassa Hyvä idea ei toimi: ”Elämän aikana tapahtuu neljää asiaa. Sitä syntyy, rakastuu, tekee juttuja ja kuolee. Mitä juttuja kannattaa tehdä? Välttämättömät ja ne voita rakastaa. Ja ne joista oppii mitä rakastaa. Huomasin, että olin tehnyt paljon asioita, jotka olivat opettaneet siitä mitä osasin ja mitä rakastin tehdä.” Pyrin summaamaan näitä asioita ylös:

Lukio opetti, että tykkäsin tehdä kursseja kurssijärjestelmän ulkopuolelta. Opin, että lopulta ne olivat kursseja jotka tulisivat erottamaan minut muiden osaamisesta. Osallistuin väittelykurssille ja nuorisovaihtoon, koulutin väittelijöitä ja aloitimme oman puutyökurssin. Tiimiakatemialla ymmärsin että oikeiden ihmisten ympärille löytäminen on tärkein lähtökohta. Kuten Jim Collins totesi: Get right people on the buss! Tiimiakatemian opintojen aikana opin myös arvostamaan projektien kehittämistä, uuden luomista ja samalla kasaamana omaa rohkeutta. Opin paljon siitä miten hallita aikaa. En enää mieti jokaista kulua, käytä aikaani niin paljoa tietokoneella. Voin sanoa löytäneeni halun oppia ja kehittää itseäni. Lopulta löysin myös rakkauden yhteisöllistä työtä ja tapahtumiorganisointia kohtaan. Opintojen aikana tuli kokeiltua montaa, mutta olen huomannut että suurimman ilon ja motivaation löydän yhteisöllisten palveluiden tuottamisesta sekä siitä kun huomaat monen tapahtumaan järjestetyn palasen loksahtavan paikalleen. Kulmalaa lainatakseni opintoni ovat tähänasti olleet kannattavia, koska ne ovat opettaneet mitä rakastan.

Toisiin ajatuksiin: Lapsuudenunelmiin

Olin 5 vuotias, kun seisoin sukset jalassa kotikadullamme ja sanoin ”tahdon kutsua juhliini kaikki maailman ihmiset”: Äitini on kertonut. Olen unelmoinut omasta vaatemerkistä, isosta tapahtumasta, opettajanammatista, ravintolasta ja matkatoimistosta. Kolmevuotiaana linnanmäellä olin ilmoittanut, että tahtoisin isona rekkakuskiksi. Tämä tietenkin, koska rekkaralli oli tuolloin ainoa laite, johon pääsin huvipuistossa. Kaikki edellämainitut unelmat ovat sellaisia, jotka pystyn tunnistamaan omasta ajatusmaaimastani jo ennen lukion alkamista. Tykkäsin tehdä käsitöitä, laittaa ruokaa, olla mukana yhteisöllisessä toiminnassa (isosena 2 vuotta). Syntymästäni on kulunut 21 vuotta. Taaksepäin katsottuna en muutaisi kokemuksiani.

Ihmisten tapaaminen ja laajan tuttavapiirin ylläpitäminen on kuitenkin pysynyt aina keskiössä. Olen aina löytänyt iloa kiinostavista ihmisistä ja huomaan helposti vaihtavani seuraa, jos koen toisen seuran olevan inspiroivampi. Tästä äitinikin usein muistuttaa. Samalla ihmisten, opintojen ja kokeilun kautta olen päässyt koittamaan kuukauden verran tiimin kanssa järjestettyä vaatemyymälää, kesän verran yhdessä ylläpidettyä ravintolaa, opettamaan matikkaa nyt viidelle henkilölle ja kerran luokan edessä sijaistaen. Kesällä järjestin ensimäiset hieman organisoidummat vaellukset ja nyt olemme rakentamassa tapahtumaa 1200 ihmisen auditorioon samalla käsitellen yli 30 000€ budjettia. Sanoisin, että en ole vielä toteuttanut lapsuuden unelmiani, mutta olen saanut lahes kaikista hyvän tuntuman.

Opintojen alussa tein todellapaljon erilaisia asioita ja tahdoin olla kaikessa mukana. Tällöin en vielä suunnitellut tekemisiäni. Ehkä uskoin, että tekemällä paljon erilaisia asioita ja tutustumalla ympäristöihin lopulta osaisi paljon ja voisi koota osaamisista kattavan kokonaisuuden, ehkä en. Puolin tai toisin, opin paljon ja viimeisen kahden vuoden aikana koen että olen oppinut kanavoimaan osaamista järkevämmin. Puolentoistavuoden opiskelun jälkeen huomasin, että olin tehnyt pitkään töitä sivuten tapahtumatuotantoa ja yhteisöjä. Ymmärryksen jälkeen keskittyminen näihin kahteen on auttanut saavuttamaan unelmia tapahtumatuotannossa ja ihmisiin tutustumisessa. Tämän päätöksen jälkeen olen 1.5 vuoden aikana kerännyt yli 200 uutta tuttua LinkedIn kontakteikseni, saanut mahdollisuuden olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tapahtumaa Jyväskylän suurimpaan auditoriotilaan, saanut määräajaksi töitä alalta, jolla työskentelystä en voinut ennen kuin unelmoida.

5 sääntöä, jos haluat tavoittaa lapsuuden unelmasi (muistisääntö itselleni):

  • älä jää paikallesi ( https://youtu.be/L9VBpbnXhWk )
  • tutustu aina uusiin ihmisiin (oikeat ihmiset mahdollistavat unelmat)
  • ympäröi itsesi oikeilla yhteisöillä
  • muista luvata vähemmän ja toteuttaa enemmän (jotain jonka opin hiljattain)
  • kirjoita unelmat ylös


3 vuotta on kulunut, kunnes muutin Joensuusta. Olen oppinut ainakin 6 vuoden edestä.
Kiitos Jyväskylä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!