Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Viisas pääsee vähemmällä

Kirjoitettu 06.02.16
Esseen kirjoittaja: Jasna-Liisa Pässilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Viisas pääsee vähemmällä - 52 niksiä tehokkaampaan ja onnellisempaan elämään
Kirjan kirjoittaja: Sampo Sammalisto
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Päätä särkee, väsyttää ja tuleva viikko näyttää kaoottiselta. Pitäisi siivota, tehdä kirjapisteitä ja töitäkin olisi. Tekisi mieli jäädä peiton alle kuuntelemaan Jari Sillanpäätä, mutta kiire painaa päälle. Kotiin päästyäni en jaksa enää tehdä yhtään mitään, mutten oikein saa untakaan. Asiat pyörivät päässä ja alkaa ahdistaa.

Sammalisto esittelee kirjassaan 52 niksiä tehokkaampaan ja onnellisempaan elämään. Minulla on tapana täyttää päiväni kaikenlaisella enemmän ja vähemmän tehokkaalla tekemisellä ja olla viikonloppuna niin poikki, etten jaksa uhrata ajatustakaan millekään hyödylliselle. Asiat alkavat pikkuhiljaa kasaantua, ja lopulta päiväni venyvät järjettömän pitkiksi. Nämä vinkit tulevat siis todellakin tarpeeseen!

 

  1. Keskeytysten vähentäminen

Olen nykyään järjettömän huono keskittymään asioihin muutamaa minuuttia pidempään. Yleisin syy työntekoni keskeytymiseen on vieressäni lepäävä ruusukultainen iPhone 6S. Tekisi mieli selata Instagramia tai kysellä kaverilta tulevan viikonlopun suunnitelmista. Täysin vastustamaton siitä tulee, kun kuulen merkkiäänen, joka ilmoittaa saapuneesta WhatsApp-viestistä.

Vietän järkyttävän paljon aikaa älypuhelimeni seurassa, miksen voisi unohtaa sitä siksi aikaa, kun teen töitä? Erityisen paljon asia ärsyttää minua silloin, kun vihdoin lopetan puhelimen selaamisen ja huomaan unohtaneeni kokonaan, mitä olinkaan äsken tekemässä. Naisen pitäisi pystyä tekemään useampaa asiaa yhtä aikaa, mutta valitettavasti tämä koskee lähinnä hieman yksinkertaisempia asioita, kuin esimerkiksi kirjoittamista. Multitasking on todellisuudessa täyttä legendaa.

Sammalisto antaa tällaisista keskeytyksistä kärsiville yksinkertaisen neuvon: pidä puhelin äänettömällä ja poista sosiaalisen median ilmoitukset käytöstä. Helppoa, vai mitä?

Omalla kohdallani tämä ei kuitenkaan ole riittävä. Jos en selaa puhelinta työnteon lomassa, tunnen pakottavaa tarvetta tehdä kaikkea muuta. Käydä tupakalla, ripustaa pyykit tai tarkistaa kalenterista, mille viikonpäivälle vappuaatto osuu vuonna 2023. Ihan järjetöntä!

Tätä esseetä kirjoittaessani otin käyttööni yksinkertaisen apuvälineen: asetin puhelimeni hälyttämään puolen tunnin kuluttua. Siihen saakka en tee mitään muuta, kun kirjoitan. Eliminoin häiriötekijät ja keskityn ainoastaan tähän. Puolen tunnin kuluttua katson, mitä olen saanut aikaiseksi, annan itselleni luvan vaikkapa juoda lasin vettä ja jatkan asettamalla uuden ajan kellooni. Toivottavasti tämä toimii!

 

  1. Kalenterin käyttäminen

”Onko kalenterissasi pelkästään tapaamisia?” Minua alkoi suorastaan naurattamaan, kun kirjassa todettiin ihmisten kalenterien sisältävän pääasiassa kahdenlaisia merkintöjä: tapaamisia ja tyhjää. Kuinka hyvin tämä osuukin omalle kohdalleni! Minä todellakin merkitsen kalenteriini ainoastaan ne tietynlaiset tapahtumat: treenit, työvuorot ja palaverit, satunnaisesti ehkä jonkun kaverin syntymäpäivät. Monet asiat jäävät merkkaamatta, vaikka olenkin suunnitellut tekeväni ne jonain tiettynä päivänä.

Sammalisto kehottaa käyttävänsä kalenteria kaikkeen ajankäytön suunnitteluun. Todella usein havahdun siihen, että olen yhdelle päivälle sopinut kahvittelut kaverin kanssa, isän hiustenleikkuun ja luvannut laittaa ruokaa kotona. Menee myöhään yöhön, ennen kuin viimein pääsen sohvalle rentoutumaan. Ei ehkä kuullosta kovinkaan rankalta päiväohjelmalta, mutta minua ahdistaa kun päivästäni tulee huomaamattani kiireinen.

Tämän vinkki pitänee ottaa suoraan käytäntöön. Olisi huomattavasti helpompaa, kun merkkaisin kalenteriin kaiken yhtään tärkeämmän tekemisen ja tehtävän kirjan lukemisesta siivoamiseen. Mikäli tehtäville olisi valmiiksi varattu jokin tietty aika, on pienempi riski lykätä niitä vaikkapa shoppailukierroksen takia. Kun tähän on hetken aikaa kerennyt totutella, voin alkaa varata aikaa myös vähemmän kiireellisille asioille, kuten kavereiden tapaamiselle ja harrastuksille. Okei, ehkä päivittäistä Salkkareiden katselua ei kannata merkata kalenteriin, mutta noin niin kuin muuten.

(Tässä vaiheessa kello soi ja ensimmäinen puolituntinen on kulunut…)

 

  1. Pyynnöistä kieltäytyminen

”Onko sinun vaikea sanoa ei? Pyritkö miellyttämään toisia ihmisiä omalla kustannuksellasi?” Täällä bingo! En osaa kieltäytyä yhtään mistään. Ihan sama, kysyykö joku minua värjäämään hiuksiaan myöhään tiistai-iltana vai lähtemään kanssaan hakemaan pyykkejä pesutuvalta. Saatan kuunnella puhelinmyyjän selostusta minulle turhasta tuotteesta pienen ikuisuuden, koska en osaa sanoa ei. Useimmiten suostun myös epämiellyttäviin hanttihommiin, vaikka tiedän, ettei aikani oikeastaan riitä. Silloin joudun karsimaan jostakin muusta, esimerkiksi unesta. Tiedän, että asialle pitäisi tehdä jotakin, mutta en vaan osaa.

Ensimmäiseksi tulisi miettiä, mikä on minulle tärkeintä, mihin minä haluan käyttää aikani. Muista asioista voi kuitenkin kieltäytyä loukkaamatta vastapuolta. Tärkeintä on kieltäytyä pyynnöstä, ei sen pyytäjästä. Yksinkertaisia vinkkejä tähän on kieltävän vastauksen pehmentäminen sanomalla esimerkiksi ”Auttaisin mielelläni, mutta..” ja ilmaisemalla arvostuksensa sekä pyyntöä, että sen pyytäjää kohtaan.

Kieltäytymistä on hyvä harjoitella esimerkiksi edellä mainittujen puhelinmyyjien kanssa keskustellessa ja muissa yksinkertaisissa tilanteissa, joissa et todennäköisesti edes tunne vastapuolta. Kun kieltäytyminen alkaa sujua, on tärkeintä pysyä päätöksessään. Mutta ehkä mä sit kuitenkin voisin… Lisää treeniä!

  1. Riittävän hyvä työ

Tietyissä asioissa olen äärimmäisen perfektionistinen ja vaadin itseltäni hirvittävän paljon. Pyrin aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, enkä ole ikinä tyytyväinen. Tällainen ajattelutapa saattaa Sammaliston mukaan alentaa tuottavuuttani ja rajoittaa onnellisuuttani. Tottahan se on.

Esimerkiksi tätäkin esseetä kirjoittaessani haluan jokaisen lauseeni olevan täydellinen. Ei ehkä muiden mielestä, mutta omastani. Pohdin sanavalintojani aivan liiaksi ja jään junnaamaan paikoilleni. Kiinnostukseni kaikkoaa kokonaan ja alkaa taas ahdistaa.

Tällä kertaa minulla on kuitenkin vain rajallinen aika käytettävissäni. Aika juoksee, ja haluan saada esseen itselleni asettaman aikarajan puitteissa valmiiksi. ”Päätä ennen työn aloittamista, mikä on riittävän hyvä lopputulos tai kuinka paljon haluat panostaa voimavaroja tehtävään. Lopeta kun olet saavuttanut lopputuloksen tai käyttänyt voimavarasi.” Suoraan sanottuna siis: älä vaadi itseltäsi kuuta taivaalta. Tämä on aivan hyvä. 11 minuuttia.

  1. Onnistumisten kirjaaminen

Ihminen, joka stressaa kaikesta ja miettii kokoajan epäonnistumista, ei mielestäni ole onnellinen ihminen. Onnistuminen on minulle voimavara, joka kantaa vähintään seuraavaan epäonnistumiseen – tai sen pelkoon saakka. Kirjan toisiksi viimeisestä luvusta inspiroituneena aion alkaa itsekin pitämään pienimuotoista onnistumispäiväkirjaa. Vaaleanpunaiset kannet ja sopivasti tilaa liimailla inspiroivia kuvia tai tekstileikkeitä sen sivuille. Aion säilyttää sitä yöpöydälläni, jotta voin joka ilta ennen nukkumaanmenoa kirjata päivän onnistumiset ja positiiviset fiilikset ylös. (Okei, en varmasti muista tehdä tätä joka ilta, mutta ainakin mahdollisimman usein!)

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!