Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Visuaalisen kaverin innostava dialogi

Kirjoitettu 07.12.15
Esseen kirjoittaja: Olli Leikas
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

K.V.I oli oikein miellyttävää luettavaa sen helppouden ja visuaalisuuden takia. Kaiken lisäksi sen kanssa ei juuri kauhiasti kulunut aikaa. Todella paljon kirja sisälsi ajatuksia, jotka Tiimiakatemialla tulee lähes puoliväkisin vastaan jossakin vaiheessa. Minulla on ollut onni osallistua myös itse kirjoittaja Toivasen aihetta käsittelevään workshoppiin Newcastlen International Team Learning Eventissä.

Kaverijohtajuuden ero perinteiseen on siinä, että johtaja ja organisaatio sopivat töistään tasavertaisesti. Termi on alun perin syntynyt Tiimiakatemialla ja sen sisällön filosofian muodostaa Leadership Challenge –kirjasta (Kouzes & Posner 2007) nostettu malli: Mallinna tie, Inspiroi jaettu visio, Haasta prosessi, Anna toisten toimia ja Rohkaise sydäntä; MIHAR-filosofia. Edellytykset kaverijohtajuuden integroimiseksi organisaatioon on oltava seuraavat:

– Työn suoritteen vastuu ja aloite tulevat tasapainoisesti organisaatiolta ja jäseneltä.
– Organisaatiolla on aito jaettu visio.
– Organisaatio on communitas eli yhteisö, jolla on me-henki ja rituaaleja.
– Organisaation jäsenet ovat keskenään kavereita – enemmän kuin tuttavia, mutta vähemmän kuin
ystäviä riittää hyvin.

Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja on rakennettu samurai Miyamoto Musashin strategiakirjan pohjalta, jossa vertauskuvallisuus juontaa juurensa maailman peruselementeistä: maasta, vedestä, tuulesta (ilma), tulesta ja tyhjyydestä. Tässä maa symboloi jokaista omana itsenään: yksilön voimavarat, vahvuudet, heikkoudet ja oppiminen. Maa on perusta kaikelle ja sen yksi tärkeimmistä työkaluista on oppimissopimus, jonka itsekin kirjoitan kaksi kertaa vuodessa puolen vuoden välein.

Vedellä kuvataan kirjassa tiimiä. Se on pohja, jonka kautta voidaan kanavoida yhteisen ajattelun voimaa. Vesipisara ei yksinään saa koskaan niin massiivisia toimia liikkeelle, kuin kokonainen vesimassa. Mutta se ei poista sitä, että täysin hallitsemattomana suuresta voimastakaan ei ole mitään hyötyä. Tiimin tärkein ohjaava tekijä on yhteiset johtavat ajatukset, joiden kärkenä on inspiroiva jaettu visio ja moottorina tekemisen syy, eli missio.

Tuli on vertauskuva tiimin innostuksen sytyttämiseksi. Kuinka rohkaistaan sydäntä? Kuinka rakennetaan luottamusta? Millä tavoin saadaan aikaan halu oppia ja kehittyä yhdessä? Tiimin toiminnassa on se hienous, että vaikka matka huipputiimiksi on aina pitkä, työtä vaativa ja ei-oikoteitä sisältävä, niin jossain vaiheessa sen huomaa: kun annan jotain, saan yleensä jotain myös vastineeksi. Kun kaikki alkavat vetämään kelkkaa valtavalla tahdolla ja tuovat parhaansa pöytään, se kasvaa tiimissä eksponentiaalisesti. Se vaatii vain johtajuutta ja ymmärrystä, että sellainen ei synny itsestään. Jonkun on näytettävä tietä, oltava esimerkki ja vedettävä muut mukaan.

Tuuli on vertaus sille, että osaat ihmetellä, havainnoida ja hyödyntää ympärilläsi olevaa sekä luoda sen pohjalta tiimin kanssa jotain uutta. Mitä maailmassa tarvitaan? Voiko jonkin olemassa olevan asian tehdä jo paremmin? Mihin juuri ME tartutaan? Asiakassuhteiden rakentaminen, niiden vieminen potentiaalisesta avainasiakkaaksi, oman tarjooman luominen, brändikirjekuoren rakentaminen ovat ympäristöön vaikuttamisen keinoja. ”Tein, koin ja reflektoin.” Siinä on iskulausetta kerrakseen.

Tyhjyys symboloi läsnäoloa. Se on monesti vaikeampaa kuin voisi kuvitella, sillä läsnäolo ei ole synonyymi esimerkiksi sille, että on fyysisesti paikanpäällä. Oletko aktiivinen osanottaja? Kuunteletko aidosti mitä muilla on sanottavaa? Osaatko rakentaa näiden ajatusten päälle? Dialogin perussääntöjen osaaminen ulkoa on helppoa, mutta niiden sisäistäminen ja aito toteuttaminen on huipussaan vasta valtavan harjoittelun jäljiltä. Siksi se on yksi keskeinen osa Tiimiakatemia-arkea: kun keskustelet, niin kuuntele, kunnioita, odota vuoroasi ja puhu lopulta sydämestäsi.

Visuaalisuus

Visuaalisuus

Itseä eniten kirjassa kiehtoi sen nimenkin mukainen visuaalisuus, koska pidän siitä, että saan ajatuksia kasattua yhteen simppeliin kuvaan tai symboliin/metaforaan. Sen lisäksi, että sieltä löytyi esimerkkejä minkälaisia visuaalisia työkaluja tiimin ja yrityksen kehittämiseen voi käyttää, niin sinne oli kuvattu muutamia peruskuvioita, joilla piirtämistä kannattaa harjoitella.

Pidin erityisesti tiimin dialogia mittaavasta työkalusta veden elementissä sivulla 46. Se herätti kovasti ajatuksia siitä, että millä tavoin pystyn ensinkin itse parantamaan oman tiimini dialogia ja samalla tarjosi työkalun, jolla voi havainnollistaa asiaa muillekin. Siinä käytetään kolmea janaa mittarina, joista pyritään arvioimaan janan kahden ääripään välistä suhdetta.

– Kuinka positiivista keskustelu on ja mikä kriittisten ja positiivisten puheenvuorojen suhde? Huipputiimillä jokaista kriittistä puheenvuoroa kohden on kolmesta kuuteen positiivista. Tässä kohdassa tiedän, että ainakin itselläni on parannettavaa, sillä tuppaan helposti takertumaan kehitettäviin kohtiin ja tarjoamaan niin jonkinlaista ratkaisua. Vaikka yritän tuoda asiat aina esille rakentavasti ja ilman turhaa negatiivisuutta, niin haluan silti oppia sanomaan enemmän positiivisia kommentteja. Ihan vain siksi, että siitä saattaa tulla jollekin hyvä fiilis.

– Millainen on avointen kysymysten ja omien mielipiteiden suhde? Toisin sanoen kuinka monta puheenvuoroa keskusteluun osallistujat kertovat lähinnä omia ajatuksiaan tiettyyn agendaan liittyen ja kuinka paljon käytetään puheenvuoroja keskustelua avaaviin kysymyksiin. Huipputiimissä omat mielipiteet ovat tasapainossa avoimien kysymyksien kanssa. Voin ilokseni puhtain sydämin sanoa, että tähän olen henkilökohtaisesti ainakin pyrkinyt. On eri asia kuinka se toistaiseksi vielä toteutuu käytännössä. Mutta tiedän kuitenkin hyvin, että kysymällä oikean kysymyksen oikeassa tilanteessa päästään aina paremmin eteenpäin kuin itse hölöttämällä.

– Puhutaanko meistä vai muista? Huipputiimissä puhutaan yhtä paljon omasta toiminnasta kuin muiden kanssa toimimisesta tai muiden toiminnasta. Tavoitteena on se, että omaa toimintaa reflektoidaan muihin ja asiakkaat huomioidaan aktiivisesti keskusteluissa. Driimin kanssa tämä tuntuu olevan vielä toistaiseksi kausittaista, mutta ollaan tiimin kehityksessä muutenkin vielä vasta alkutaipaleella. Kulunut syksy on suurimmaksi osaksi puhuttu lähinnä meistä itsestämme, mutta se on ollut toisaalta välttämätöntä. Kuitenkin se osoittaa myös sitä, että kesän jäljiltä emme palautuneet tarpeeksi, että olisi syntynyt kunnolla liikettä ja asiakkaiden suuntaan ja sitä myötä keskustelua enemmän muista kuin meistä.

Alla kuva mittaristosta, joka löytyy Kaverijohtamisen visuaalisesta innostuskirjasta (kirja myös pdf:nä osoitteesta http://pellervo.fi/wp-content/uploads/2013/11/kaverijohtamisen-visuaalinen-innostuskirj.pdf?cd72bb) ja perustuu Marcial Losadan työhön. Muutoin tämä teksti on osaltani paketoitu. Mitäpä sitä turhia jorisemaan, kun jo vanha sanontakin on sitä mieltä, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ole innostava, ole visuaalinen, ole kaveri. Johtajuus tulee tekojen kautta.

Losada, Tiimin dialogi

Losada, Tiimin dialogi

 

Olli Leikas

+358 44 5222673

olli@driimi.fi

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!