Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Visuaalisuuden merkitys

Kirjoitettu 19.05.15
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja

Heikki Toivanen

”On todettu, että ihminen ajattelee noin 60 000 ajatusta päivässä. Ei siis ole ihme, että loistavat ideat ja kirkkaimmatkin mielikuvat painuvat unohduksiin, jos niitä ei dokumentoida millään tavalla.”

Visualisoinnin merkitys viestinnässä on todella suuri. Sen avulla on paljon helpompi avata lähes aihetta kuin aihetta. Olen kevään aikana huomannut kuinka itselleni on ollut helpompi selittää aihetta kun siihen on tehty kaveriksi jokin piirros, jonka avulla havannoida. Sanoma on huomattavasti helpompi kertoa kun sen tuo esille jollakin konkreettisella tavalla visuaalisia apuja hyödyntäen. Tähän asiaan ei välttämättä tule aina kiinnitettyä huomiota, mutta varsinkin jos on taipumusta selittää asioita hankalasti, niin visuaalisten metodien avulla selittäminen helpottuu ja viesti selkiytyy samalla itsellekin.

Visuaalisia apukeinoja on monenlaisia. Kulahtaneet powerpoint esitykset kaikkine efekteineen eivät ainakaan minua saa kiinnostumaan juuri sen enempää kuin monotoninen yksinpuhelukaan. Itseäni olen huomannut auttavan enemmän jokin mallinnos, jos sen avulla pystyy selittämään asian. Itselleni uppoaa hyvin esimerkiksi mallinnokset liittyen urheiluun, eli vaikka jonkinlaisen pelikuvion piirtäminen fläpille, jolla pystyy selittämään asioiden, tapahtumien tai ihmisten toiminnan tietyissä tilanteissa. Mallinnoksia voi tehdä aina auton rungosta kissan ruumiinrakenteeseen, mutta on tärkeää osata myös selittää asiat ymmärrettävässä muodossa.

Visualisointi voi auttaa myös pattitilanteessa, jossa ajatus ei kulje. Talvella junior team coach -koulutusohjelman ensimmäisellä kontakikerralla mietimme ratkaisua erääseen tehtävään, ja hyviä ajatuksia tuli jonkin verran. Aikaraja alkoi painaa päälle, eikä ratkaisua tuntunut löytyvän millään. Pian yksi ryhmän jäsenistä keksi piirtää fläpille ympyrän kuvastamaan sitä ajatusta mitä olimme jalostamassa. Yhtäkkiä jokainen alkoi piirtää fläpille jotain, ja pian paperi täyttyi rattaista, joilla loppujen lopuksi saimme tiivistettyä ratkaisumme muutamassa minuutissa, ja tuloskin mielytti niin ryhmää kuin vetäjiäkin. Mielestäni loistava esimerkki siitä, että välillä pitää viedä ajatukset boxin ulkopuolelle, eikä aina vaan tuijottaa orjallisesti kysymystä.

Emme ole osuuskuntamme kanssa luoneet itsellemme varsinaisesti mitään yhteistä visiota, ja mielestäni sellainen voisi selkeyttää toimintaamme. Toistaiseksi olemme toimineet ihan hyvin sillä periaatteella, että yhdessä tehdään ja katsotaan mihin se johtaa. Ilman selkeää päämäärää voi kuitenkin lopulta käydä niin ettemme päädy mihinkään. Tähän ikään mennessä olen oppinut, että mikäli asioita ei laita heti muistiin johonkin niin ne tuppaavat unohtua. Olisi varmasti hyödyllistä kehittää visio ja luoda sille polku kaikkine välitavoitteineen, jotka saavuttamalla etenemme kokoajan kohti päämäärää. Vielä kun tämän saisi esille niin, että sen varmasti näkee joka päivä, ja siihen uhraisi ajatuksen tai kaksi päivässä niin matka kohti visiota olisi lähes taattu.

Olen kevään aikana huomannut itsestäni hieman yllättäenkin visualistin piirteitä. Vaikka koskaan en mikään piirtäjä ole ollutkaan, niin esimerkiksi treeneissä väsäilen nykyään muistiinpanojen ohella monenlaisia ”taideteoksia”. Niiden tarkoitus ei olekaan olla mitään hienoja, mutta olen huomannut auttavan omaa keskittymiskykyäni, kun piirtelen vihkooni jotain samalla kun kuuntelen. Huomaan itselläni ajoittain keskittymisvaikeuksia treeneissä, mutta jokin tekeminen, kuten piirtely auttaa pysymään kärryillä ja aktivoi omia ajatuksiani. Kuten kirjoittajakin mainitsee, kynän ja paperin avulla ajatukset pystytään vangitsemaan näkyvään muotoon ja suuretkin kokonaisuudet voidaan mallintaa nopeasti ja vaivattomasti.

Minulla on kirjapisteiden tekemisen kanssa usein suuria vaikeuksia, jotka johtuvat usein kirjoittamisen vaikeudesta. Tai ei välttämättä niinkään kirjoittamisen vaikeudesta, vaan siitä etten osaa reflektoida ajatuksiani tekemiseeni, tai pukea ajatuksiani sanoiksi. Tätä esseetä kirjoittaessani mietin, että voisinko käyttää visuaalisia apuja hyödyksi tämän ongelman kanssa. En ole varma toimisiko se, mutta aion ehdottomasti kokeilla. Omalla kohdallani ainakin esseen kirjoittamisesta tulee loputtoman tuntuinen prosessi, jos luen ensin kirjan ja teen sen jälkeen esseen. Toisaalta, ei se lukeminenkaan ole koskaan vahvuusalueeni ollut, ja huomasin tätä kirjaa lukiessani, että lukemiseen oli helpompi keskittyä, kun kirjassa oli niin paljon visuaalisia elementtejä.

Vaikka esseeni on painottunut pitkälti vain visuaalisuuteen ja sen tärkeyteen, niin pistipä silmääni yksi lausahdus, jonka olen joskus tiimiakatemian käytävillä kuullut. Se on kaverijohtajuuden seitsemäs periaate, joka kuuluu näin:

”Kaikki kaatuu johtamiseen ja johtaminen kaatuu viestintään.”

Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin johtajaa on aina helppo syyttää jos hommat kusee. Kuitenkin siinä tilanteessa, jos on valmis syyttämään johtajaa, niin kannattaa ensin katsoa peiliin, jonka jälkeen muita ryhmän jäseniä ja kysyä: olenko minä, tai olemmeko me tehneet kaiken onnistuaksemme? Tiimiyrityksessä on erittäin tärkeää pitää mielessä, että vaikka yksi henkilö on vastuussa johtajuudesta, niin lopputulos on kiinni jokaisen panoksesta. Viestintä on kiistattoman tärkeä osa tiimin toimivuuden kannalta. Jos johtaminen kaatuu viestintään, niin mihin viestintä kaatuu? Viestintä on luonnollisesti jokaisen velvollisuus, ja jos se kaatuu jonkun henkilön kohdalta, niin kenties häntä voidaan syyttää johtamisen kaatumisesta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!