Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

VTL ”hommat”

Kirjoitettu 14.12.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Erilaisuuden voima
Kirjan kirjoittaja: Barbara Prashnig
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

VTL Hommat

Kaikki kiteytyy yhteen sanaan… Miksi? Olen kysynyt itseltäni tämän syksyn aikana monesti tuota kysymystä. Miksi asiat tapahtuu niin kuin tapahtuu, miksi jaksan tehdä töitä vaikka ahdistaa, miksi ylipäätänsä yritän. Nämä kaikki kysymykset eivät koske kaikkea tekemistä vaan yhtä tiettyä ja se asia on vuokratiimiliiderinä toimiminen. Tavallaan olen saanut paljon oppia ajastani tässä työssä, mutta osittain se on tehnyt minusta kylmän ja välinpitämättömän ja tässä tapauksessa kylmyydellä sekä välinpitämättömyydellä tarkoitan suhtautumistani koko jyväskylän ammattikorkeakoulu kohtaan. Miten on mahdollista että hommat voivat olla näin pahasti päin persettä? Avaan tuntemuksiani hieman tässä reflektiossa.

Syksyn aloitus

Olin innoissani, olin itse asiassa valtavan innoissani. Olin akatemian alkuajoista lähtien halunnut olla VTL ja pääsin siihen tavoitteeseen. Halusin sitä paljon koska koen olevani helposti lähestyttävä, olen hyvä ihmisten kanssa ja tunnen että minuun voi luottaa asioissa varsinkin tilanteessa jossa kaikki on uutta ja jännittävää. Pestin alussa pikaisesti huomasin että nyt olin ajautunut sellaiseen tilanteeseen jossa en nähnyt olevani kovin vahvoilla. JAMK suuressa viisaudessaan oli luonut linjauksen jossa ensimmäisen vuoden akatemialaiset noudattavat samaa työjärjestystä kuin muutkin opiskelijat. Olin tästä päätöksestä kyllä tietoinen, mutta en todellakaan osannut asettaa itseäni mihinkään tutorin rooliin. Tutor toimintaa ja JAMK:n toimintaa vierestä seuratessa huomasin kuinka erilaisessa maailmassa elän ja kuinka olen sopeutunut siihen. Ymmärsin että ihmiset ovat erilaisia. Huomasin että olen itse paljon vahvempi oppimaan käytännössä ja opin paljon paremmin asioita kun ympärilläni on paljon ihmisiä. Huomasin myös että tiimiakatemialle pyrkivät ihmiset ovat oppimisominaisuuksiltaan samanlaisia kuin minä. Tajusin myös sen että olemme vähemmistö. Suurin osa opiskelijoista edelleen opettelee asioita perinteiseen tyyliin. Muutos aiheuttaa vastarintaa myös tässä tilanteessa. Tarkoittaako se kuitenkaan sitä että tietynlaisia ihmisiä tulee alkaa rajoittamaan ja muovaamaan sopiviksi perinteisiin keinoihin. Tuli sellainen olo että meitä pyritään asettamaan tiettyyn muottiin mihin meidän on luotu, halusimme sitä tai emme. Oikeuksia olla tiimiakatemialainen pyritään häikäilemättömästi karsimaan. En usko että itse olisin koskaan oppinut tätä tieto määrää istumalla luennolla. Miksi ihmiset eivät vaan voi nähdä sitä. Luin kirjaa erilaisuuden voima jossa puhutaan paljon holistisen ja analyyttisen ihmisen eroista. Itse olen täysi holisti ja myönnän sen. Holistin kuvauksessa mainitaan että holistin on vaikea pysyä paikallaan ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Veikkaan että suurin osa tiimiakatemialla olevista ihmisistä ovat holisteja. Varsinkin ne jotka näkevät yhteisössä sen todellisen voiman ja vaikutuksen. Totta kai löytyy niitäkin, jotka ovat hyvin analyyttisiä eivätkä nää yhteisölle sen todellista merkitystä. Jos kuitenkin puhutaan siitä kumpi oppimistapa on parempi, käytäntö vai teoria, olen raskaasti sitä mieltä että se on jokaisen ihmisen oma asia ja jos sen tiedostaa itsestään on syytä hakeutua sellaiseen paikkaan jossa se tapa mahdollistetaan. Miksi helvetissä ihminen haluaisi opetella asioita jollain epämukavalla tavalla joka ei itselle sovi alkuunkaan. Noniin. Pääpointtina toimii että JAMK pyrkii rajoittamaan ihmisten mahdollisuutta opiskella yksilölle sopivalla tavalla.

Olen hyvä puhumaan. Olen hyvä ajattelemaan. Olen hyvä auttamaan. Nämä olivat ne vahvuusalueet joista näin että olen sopiva VTL tehtävään. Nämä ominaisuudet harmillisesti pätevät siinä vaiheessa kun voin olla avuksi sellaisissa asioissa joista omaan kokemusta. Minulla ei ole mitään käryä siitä miten ”normaalissa” opiskelijaympäristössä käyttäydytään ja toimitaan. Tämä tosiasia jollain tavalla lamautti minut. Tiedän että en pystynyt antamaan meidän pinkkutiimille niin paljon kuin olisin halunnut tai kyennyt. Tilanne ei vaan antanut sille mahdollisuutta. Sen lisäksi jatkuva painiminen rajakadun pään kanssa vei kaikki mehut edes yrittää. Omasta mielestäni tein kuitenkin parhaani.

Syksy on onneksi muuten sujunut mallikkaasti. Pinkut ovat hyväksyneet tilanteen ja motivaatio on edelleen korkealla. Tekevät kaikkensa että pääsevät ensi vuonna sitten tiimiakatemialle tekemään tosissaan. Se on tämän asian hienoin puoli. Vaikeasta tilanteesta huolimatta painetaan sata lasissa. Dimangia on siis minun ja Camilla koulittava tiimiyritys ja sieltä on nyt jo puhjennut aivan uskomattoman kovia persoonia esiin ja uskon täysin että siitä tiimistä kuullaan akatemialla paljon. Rokkitähdet rokkaa ihan luonnostaan, se on heidän veressä. Olen heistä kaikista ylpeä varsinkin sen takia että itse olen uinut helkkarin syvissä vesissä JAMK:n päätöksien takia, mutta he eivät ole sen antaneet vaikuttaa. Eteenpäin vaan. Dimangia rokkaa stadikan!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!